Pikavauhtia kulttimaineeseen nousseen Vehje-orkesterin ”mahottoman” kova debyyttialbumi ilmestyy Ihmiskunnalle 2.12. kuluvaa vuotta. Audiovideo fanittaa ja kyselee päävehkeilijä Niko Taskiselta, onko kahvihammasta kolotellut viime aikoina.
”Huumori auttaa pakenemaan epämukavalta tuntuvia todellisuuksia”, luki jossain. Huumori on vaikea laji, mutta erityisen hankalaa on ollut ympätä sitä onnistuneesti rock-musiikkiin. Yrittäjiä on ollut, mutta usein vitsi kuivahtaa kertahörähdyksellä kasaan. Ehkä parhaimmillaan se on silloin, kun kuulija ei heti käsitä, onko bändi tosissaan vai ei.
Vehje onnistuu tässä vaikeassa lajissa erinomaisesti. Sivukorvalla kuunnellen Vehkeen julistus menee läpi normipunkkina tai heavyna. Tarkennetulla fokuksella paljastuu, että hupijuttujahan siellä kertoillaan. Kontrasti jytisevien pohjien päälle, muka tosissaan rääyttyjen ja säännöt rikkovien ”lauluosuuksien” välillä on nerokkaan hykerryttävä. Vaikka kyseessä on do it yourself -pohjalta tehtyä punkkia, niin sounditkin ovat yllättävän selkeät ja napakat. Jokaisella soittajalla on lyömäsoitintaustaa, mikä osin selittää soiton tiukkuutta ja iskevyyttä.
Savokarjalaisella pieteetillä louskutetut tarinat naurattavat ääneen. Se, että musiikki aiheuttaa näin paljon iloa ja riemua, ei todellakaan ole jokapäiväistä herkkua. Otetaan esimerkkinä, vaikka Väärä Järjestys-kappale. Räyhäkäksi hc-punkiksi naamioitu rymistely kertoo arkisen tilanteen, johon varmasti useat lapsuudenkodin lämmöstä omilleen lennähtämäisillään olevat semiaikuiset pystyvät samaistumaan. Hyvää se äiti tarkoittaa, vaikka ”helevetiin nihkeenä” niskaan puhalteleekin.
Huumori ja karikatyyrimäinen satiiri on hyvä konsti tuoda myös epäkohtia esille. Vehkeen ilottelussakin on mukana syvempiä ja kirpaisevia sävyjä. Ollaan me suomalaiset joskus aika susia toisillemme. Empatiaa ja hyväsydämisyyttä kehiin! Moniulotteisuuden ja tunnetilojen herättelyjen vuoksi nostan Puolkuppia-debyytin yhdeksi tämän vuoden parhaimmista julkaisuista, millä mittarilla tahansa.
Lopuksi vielä päävehkeilijä Niko Taskisen kuulumiset:
Jari: Pöö! Säikähditkö, kun pimein vuodenaikakin menossa?
Niko: HUI! Hitsit kun mie säikähin! Mutta Kekrinä pelottaa ehkä vieläkin enemmän. Tästä tuli muuten mieleen, että kakkoslevyn jälkeen me tullaan jossain vaiheessa julkaisemaan englanninkielinen sinkku A Nightmare on Elm Street / Fear of the dark! Joten osuit oikeaan: pelokkaita miehiä ollaan!
Jari: Mitä, mitä, onko maailmanvalloitus sittenkin Vehkeen agendalla?
Niko: Maailman vallotus on aina suunnitelmissa, maailmaa ne on Riistavesi ja Äänekoskikin. Nuo biisit tullee olemaan kaikkien aikojen ensimmäiset englanninkieliset biisit suomeksi! A Nightmare on Elm Street tosiaan vedettiin jo keikalla kokeeksi. Se on aavikkorokkia Kennedyn ja Kekkosen hengessä. Fear of the Dark on vielä Vehkeen kellarissa säilössä, heti siinä vaimon mansikkahillopurkkien vieressä.
Jari: Iron Maiden coverinko olette tehneet?
Niko: Fear of the Dark on ihan omasta pussista.
Jari: Mitäs muuta kuuluu? Sitä ollaan oikein keikallakin käyty ja levyäkin pukkaa.
Niko: No kylläpä kyllä. Nyt kai myö ollaan sitte ihan oikea bändi, kun on oikein keikkojakin tehty. Suorastaan maailmankiertue! Outokummusta Kokkolaan. Molemmat eittämättä osa maailmaa. Kakkoslevy ilmestyy 2.12. Vihdoin ja viimein. Levyn nauhotuksista on yli vuos ja painoon se lähti puoli vuotta sitten. Mutta hiljaa hyvää tulee!
Jari: Toivoitteko, että keikalla olisi surkea meno, ettei tarvitsisi miettiä Vehkeen kanssa keikoille lähtemistä, aikamiehiä kuitenkin?
Niko: Ei me ihan tälviisiin mietitty, nimittäin olipa meininki ollut mikä hyvänsä, niin ei tämä bändi pysty ikinä millekään Amerikan kiertueelle lähtemään. Tämä on kuitenkin enempi semmonen aikamiesten punk-harrastepiiri.
Jari: Mutta ei tainnut surkea se meno olla?
Niko: Keikoilla oli kyllä ihan mahoton meininki. Kiitos vaan kaikille vehkeilijöille! Sekä Outokummussa että Kokkolassa oli mukavasti kuntalaisia paikalla. Outokummussa jopa bussilastillinen kuopiolaisia. Ja sanat taisivat muistaa paremmin kuin minä.
Jari: Miten arvioisitte Outokummun ja Kokkolan keikkojen takahuonejärjestelyt. Oliko piristävää ruskeaa juomaa sopivasti?
Niko: Kahvia oli keitetty koko pannu molemmissa paikoissa, siitä kiitos molemmille järjestäjille. Vehkeen raiderin takahuonetarjoilua koskevassa sarakkeessa on vain yksi rivi: tarjolla täytyy olla neljä viineriä, ja tämä nöyrä pyyntö oli otettu huomioon molemmilla keikoilla. Tässä kohtaa on erikseen nostettava Outokummun kulttuuriviskaali Henry Räsäsen häntää. Maritan ylellisessä sosiaalitilassa meitä odotti kymmenittäin pitkiä pitkiä ihania lakka- ja marjaviinereitä. Niistä riitti jaettavaa myös maan mainiolle Vielä eteisessä- yhtyeelle, joka hoiti lämppärin tontin järisyttävän upealla tavalla. Terveisiä vaan heille!
Jari: Kapitalistisessa järjestelmässä kun elellään, niin rahalla teidät varmaan jatkossakin keikalle saa?
Niko: Jaa’a. Tämä on sellainen kysymys, mihin en itsekään tiedä vielä vastausta. Aika näyttää.
Jari: Mukavaa tulevaa talvea ja Vehkeelle terveisiä. Kerro sinä terveisiä Audiovideon lukijoille vastalahjaksi.
Niko: Kiitos paljon, terveiset lämmittävät mieltä aina! Vehje orkesteri lähettää Audiovideon tekijöille ja lukijoille oikein fleecenlämpimiä syysterveisiä!
Kommentointi suljettu.