Manifestimaiset ryöpyt huudetaan kuulijan päälle asiaan kuuluvalla aggressiivisuudella. Perinteisempien nopeiden HC-purkausten vastapainoksi on mukaan laitettu myös iloisempia melodiakulkuja. Levyn musiikillinen skaala ulottuu muutenkin melko laajalle. Paikka paikoin runnotaan Napalm Deathin tunnelmissa ja hitaammissa kohdissa ryömitään doom-vaihteella. Unkind on vahvimmillaan antaessaan palaa sielunsa kyllyydestä nopeita HC-ryminöitä. Levyn kahdeksasta kappaleesta esiin nousevat Kehtoon Tapetut ja hieman kevyempi Elämisen Pelko. Muutaman kappaleen pitkittäminen ja vauhdin tiputtaminen loppua kohti ei mielestäni olisi ollut aivan välttämätöntä. Omaan makuuni pari pikatulitettua parin minuutin rallia olisi osunut paremmin, mutta hyvä näinkin. Levyn viimeinen kappale, Soulflymainen outro akustisine kitaroineen ja banjoineen jää hieman etäiseksi ambientmassaksi.
”On vaan kertakaikkisen
pakko puhdistautua
musiikin voimin.”
Suomalaisen HC-punkin pioneereihin kuuluvan Rattuksen Jaken (nykyään Ahneus-yhtyeen kitaristi ja laulaja) kanssa olemme vuosien varrella keskustelleet rockin ja punkin syvimmästä olemuksesta ja nykytilasta. Mielestämme vaaran tunne ja uhkaavuus ovat monin paikoin hävinneet kokonaan. Olipa kyseessä heavy, rock tai punk, niin levy-yhtiöiden tuuteista tursuaa sliipattua ja munatonta materiaalia. Unkind tekee karhean poikkeuksen, vieläpä melko suuren USA:laisen levy-yhtiön listoilta. On todella upeaa, että aggressiivinen ja rosoinen räime pysyy hengissä.
Harmi vaan, kun monet lyttäävät tämän kaltaisen musiikin melusaasteena ilman, että malttaisivat kuunnella edes hetken. Yli 30 vuoden punk- ja metallisiedätyshoito on ainakin minulle riittävä annos kertomaan, että Unkind toimii. Joskus, kun vitutus korventaa sisintä ja veren kortisolipitoisuudet ovat tapissaan, on vaan kertakaikkisen pakko päästää peto kaiuttimien välityksellä irti ja puhdistautua musiikin voimin. Kiitos Unkind, jatkossa minulla on yksi levy lisää kyseiseen toimitukseen.
Kommentointi suljettu.