Levyarvostelu – The Hayleys – Raato – Gorba Records

Monet ulkomaiset bändit ovat maininneet alkuperäisen Suomi-HC-punkin innoittajakseen. Suomessa ääripunkki on pysynyt muutaman bändin ja ydinporukan kulttijuttuna, eikä manttelinperijöitäkään ole liiemmin ilmaantunut. Nyt olisi yksi tarjolla sillä jyväskyläläinen The Hayleys on härnännyt itsensä tarvittavaan raivoon jättäen sanat ”kompromissi”, ”korrektius” ja ”hovikelpoisuus” fiinimpien yhtyeiden käyttöön. Onneksi Pasi (ryyppy)kavereineen on vähintään semitosissaan kipeitä punk-purkauksia ilmoille räkiessään.

Yksi HC-punkin kantaisistä eli Rattus kuuluu The Hayleysin metelöinnissä – samoin Terveet Kädet. Kun lisätään tujaus Pieksämäen sekoiluryhmän FM 2000:n tohotusta ja Staminan metallisempaa kiukuttelua, saadaan jonkinlaista käsitystä bändin tekemisistä. Metallisemmat sävyt eivät ole ihme, sillä ainakin Soulfallenista tuttu metallipää bändissä mäiskii.

WTF?!-fiilisten helpotettua,
huomasin pitäväni levystä
joka kierroksella enemmän.”

Ensimmäisten kuuntelukertojen ”WTF?!”-fiilisten helpotettua, huomasin pitäväni levystä joka kierroksella enemmän. Esimerkiksi tiukasti rullaava Kuollut turre ei murise on ”nerokkaasta” nimestään ja sanoituksistaan huolimatta yksi parhaista heavybiiseistä, mitä olen pitkiin aikoihin kuullut. Mistä ihmeestä siihen on taiottu niin siisti kitarasoolokin. Akustisempi outolintu, En elä viittä päivää kutsuu kuulijan Lasten mehuhetkeen, mutta tällä kertaa musta enkeli on palannut bakkanaalia jatkamaan.

Jopa alle minuuttiin puristettu grindcore-painajainen I Like Brazil tempaa mukaansa, vaikka sillä ei ole päätä, häntää, eikä oikein muitakaan ruumiinosia. Koska levyn loputkin menopalat toimivat hienosti, olen kummissani tekstin pätkästä, jonka tähän naputtelin; mitaltaan lyhyellä levyllä ei ole yhtään huonoa kappaletta ja erityyliset biisit lisäävät sen kiinnostavuutta ja ”elämänkaarta”. Koska raaka ja kosiskelematon soundimaailmakin on linjassa biisimaterialin kanssa, on pakko todeta, että Raato on ärsyttävän hyvä levy!