Rammsteinin herrat ovat tulossa vanhoiksi. Pervot sanoitukset ovat vaihtuneet salonkikelpoisempiin ja biisit kuluttajaystävällisemmiksi. Tällä kertaa tunnelmatkin välittyvät aiempaa paremmin. Uuden albumin jokaisella kipaleella on isoveli bändin aiemmassa tuotannossa, mutta on tämä silti upea julkaisu.
Pakko aloittaa levyn perkaaminen sen hauskimmasta, ja jotenkin niin ihanan perisaksalaisesta kappaleesta Dicke Titten. Siitä tulee mieleen 1970-luvulla väsätyt saksalaiset softpornohupailut, jossa naispääosan esittäjille ei tainnut olla kuin yksi kriteeri, massiiviset rinnat. Aivan käsittämätöntä säheltämistähän ne leffat olivat, mutta onpahan sellaisillakin joskus nuoruudessa tullut itseään sivistettyä. Toista germaanien ikiomaa juttua, eli schlageriakin on hauskasti mukaan saatu ympättyä. Tomeran soitinyhtyeen poljento yhdistettynä Rammsteinin vastaavaan, saa hymyn huulille kerta toisensa jälkeen. Onneksi Lindemann ei ole sotkenut lyriikoihin kipeitä elementtejä, vaan antaa kappaleen päähenkilön kaikessa rauhassa manifestoida universumilta oikein isotissistä naista kumppanikseen.
Kun sattuneesta syystä ymmärrän saksaa, niin yhtyeen sanoituksista on saanut aina hyvin kiinni. Olen iloinen, että Lindemann on muissakin kappaleissa pidättäytynyt kuvottavista kielikuvista ja nenää nyrpistyttävästä SM-heruttelusta. Joissain biiseissä on uhkaava ja rajua tunnelmaa, mutta sanoituksissa pysytellään normaaliuden puolella. Esimerkkinä kauniisti alkava Lûgen. Epäsovinnainen autotunetus lisää kappaleen sekopäisyyttä, mutta Lindemann lauleskelee silläkin melko pinnallisesti ulkokultaisuudesta ja valehtelusta parisuhteessa.
Rammsteinmaiseen tapaan albumi soi äärimmäisen komeasti ja jytäkästi. Instrumentit erottuvat ja alitajuiset äänivallit ovat siellä jossain muokkaamassa kuuntelukokemusta. Jos biisit riisuttaisiin ja vedettäisiin karummilla soundeilla, niin alta paljastuisi jopa popin suuntaan kallellaan olevia simppeleitä kuvioita. Hupaisalla videolla vauhditettu ZIck Zack on hyvä esimerkki tästä. Sen kertosäekin on kaukana industrialmetallista tai heavysta ylipäätään.
Edellä mainittujen lisäksi levyllä on useita hienoja biisejä. Omia suosikkejani on tällä hetkellä synkempi ja upean kertosäkeen omaava Schwarz ja ihmisen hölmöistä pelkotiloista kertova Angst. Nimibiisin, Zick Zackin ja Angstin videot kannattaa ehdottomasti katsoa. Harvoin on noin hienoa visuaalista ilotulitusta bändivideoilla nähty.
Harmittavasti albumilla on yksi totaalinen väliinputoaja, OK. Jotain siinä laulellaan kondomitta toimimisesta, mutta kappaleesta ei tahdo saada minkäänlaista otetta. Outoa, sillä yleensä Rammsteinin kappaleissa, huonoissakin, on jotain tarttumapintaa. Tässä sitä ei ole. Samoin Giftig jää albumin huippubiisien varjoon. Zeit asettuu pienistä kauneusvirheistä huolimatta bändin albumien parhaimmistoon. Tuntuu, että korona-aika toi yhtyeelle vihdoinkin tarvittavan ajan tehdä albumi, joka olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten, mutta stressin, bändin sisäisten ristiriitojen ja aikapaineiden takia niistä tuli hermostunutta ja täytemateriaaliakin sisältävää epätasaista särinää.
Kommentointi suljettu.