Herranjestas on pojat ollu sekasi, mutta jotenkin ne vaan klaaras keikkasetit läpi hurjimpinakin vuosinaan. Yksi brutaaleimmista ja katu-uskottavimmista livelevyistä on saanu arvosensa juhlakäsittelyn.
Lemmy Kilmister, Philthy Animal Taylor ja Fast Eddie Clarke runno Motörheadin rokkikansan tietosuuteen täysin kompromissi – ja älyvapaalla kohkaamisella. Tarinoita riittää; osa on värittyny matkan varrella, osaa on pitänyt jopa silotella. Suomessakin jäpikät pisti aikanaan ranttaliks ja melkein tuhos leirintäalueen Punkaharjun juhannuskeikallaan 1979. Kossua, asuntovaunu järveen + muuta yhtä järkevää, kytille pään aukomista ja putkaan. Sellanen on rokkimiehen juhannus, jumalauta!
Mut ohan ne tän livelevyn saundit aina ollu kaikkee muuta ku hifiä. Uudella masteroinnilla on jälleen pikkusen saatu erottelevuutta lisää. En tiiä onko se niin hyvä juttu, sillä tulee jotenkii Hurriganesin alkupään levyt mieleen tästä. Mitä paremmin eri soittimet erottuu, ni sen enemmän suu loksahtaa auki, että mitä ihmettä nää oikein säätää? Oli miten oli, ni Lemmyn omaperäinen bassottelu, Taylorin vielä omaperäsempi rumpalointi yhistettynä Clarken tyylitajuseen ja bluespohjaseen kitarointiin, loi uniikin ja legendaarisen Motörhead-saundin. Sama juttu oli omalla voimatriollamme Remu, Cisse, Albert.
Hommasin kahen seedeen paketin tästä uudelleenjulkasusta, mutta ois pitäny ottaa se neljän seedeen versio. Sen verra viihyttävän häiriintynyttä spinal tappia on aiemmin julkasemattomilta piiseiltä kuultavissa. Soitto ei kule kerrassa yhtää, jätkät mölisee ties missä aineissa random älämölöö kappaleiden välissä, ja yleisöökin tervehitään varulta vittuilemalla. Näin jälkeenpäin voi sanoo, että on kyllä pieni ihme, että ovat aikanaa kolmelta keikalta saanu kasattua alkuperäsen No Sleep-levyn. Leikkaa liimaa-metodiakin on näköjää käytetty, sillä joihinkii kappaleisii on napattu onnistuneemmat välispiikit toiselta keikalta jne.
Jotenkii bändi on massiivisesta tiloihin hakeutumista huolimatta saanu osaan piiseistä tahdonvoimasa keskitettyä mallikkaasti. Nimeomaa alkuperäsellä No Sliipillä olleet kappaleet, kuten Capricorn, No Class, Metropolis jne. toimii aina vaa hemmetin hyvin. Lemmykin jopa laulaa niillä (paikotellen).
Vanhaks tässä ittesä tuntee, ku tätäki levyä on tullu kuunneltua jo melkei nelkytä vuotta. Mutta, tää on vaa meille ikuisille heviuskovaisille autiosaaren levyjä. Jollainhan ne pitää käärmeet ja muut petoeläimet leirin läheisyydestä karkottaa. Nii ja hyvää ikiunta kolme amigoo!
Kommentointi suljettu.