Teosta kuten koko levyä luonnehtii lennokkuus, jopa virtuoosisuus. Vaativuus koskee niin huilistia kuin jokaista laulajaa. Huilu on kirkas ääni lauluäänten joukossa. Kerronnallinen The Nightingale on tuhlailevan värikylläinen. Jos aikuisen on hankala tälle avautua, vastaanottimen voi kääntää lapsen taajuudelle. Sieltä saattaisi hyvinkin avautua sopiva, teoksen mentävä aukko.
Ruotsalaisen Daniel Börtzin Nemesis divina käyttää materiaalinaan Carl von Linnén tekstejä. Siinä huilu värähtelee kuoron tiukkaan solmitun, vahvatunnelmaisen sointimaton yllä. Färsaarelaisen Sunleif Rasmunsenin *I* kuljettaa huilua tiiviisti rinnan kuorosatsin. Huilu jokeltaa notkeasti kuoron pysytellessä vakaampana, joskin dynaamisesti ärhäkkänä. *I* tarkoittaa minää (engl.) ja sanat ovat maineikkaan Inger Christensenin. Runoilijamielen maalama teos on ilmeeltään lyyrinen, huilun onnellisena osana on markkeerata mustarastaan ääntä.
Tanskalaisen Peter Bruunin 2 Scenes with Skylarkin sanat on Gerard Manley Hopkinsin. Huilu soluttautuu pienimmistä rakosista ilmoille, on solinaa, on sädehdintää. Leivonen päivätyössään! Soitin tapailee runoilija-pappi Hopkinsin aivoituksia. Lintu lentää meren yllä, mutta tummempana kohtalona on häkki: ilo ja apeus, päivä ja yö.
Danish National Vocal Ensemble Stephen Laytonin johdolla tekee unohtumattoman vaikutuksen. Michala Petri on tyylikäs ja korkeatasoinen solisti, joka tulkitsee moni-ilmeisesti ja talenttiaan kätkemättä.
Kommentointi suljettu.