Onhan meillä näitä hiljaisia rock-osaajia maassamme. Miehiä ja naisia, jotka eivät pidä melua itsestään, vaikka aihetta olisi. Jari Tiura on yksi heistä. Harmi, että näillä leveysasteilla ja hard-rockin suosion hiipuessa ei tällaisen leijonan mylvinnällä enää isosti esille pääse, mutta suuressa maailmassa laadukkaalle perusjytinälle on aina kuulijakuntansa.
King of Lions ei musiikkinsa puolesta yllätä (mikä ei yllätä). Se luottaa ikiaikaiseen reseptiin, jossa suola ja pippuri riittävät mausteiksi. Suuntaviivat on haettu osastoilta Tony Martinin aikainen Black Sabbath (Take on the World) ja Michael Schenker Group (Human). Myös vivahteita Sabatonin junttaheavysta on kuultavissa (Silent Moon). Edellämaininut kappaleet edustavat myös levyn parhaimmistoa.
Toistan itseäni, mutta niin se vaan on, että nykyisiltä bändeiltä klassikolevyjen tasolle pääsy saati ylittäminen vaatisi universumin verran magiaa. Yksi kipale kuitenkin pääsee lähelle. Gary Mooren ja Phil Lynottin hengessä rullaava London on albumin kirkkain tähti. Sillä Tiuran äänivaratkin pääsevät parhaiten esille.
Kun levylle antaa aikaa, niin mainittujen lisäksi muutkin kappaleet alkavat päätään nostamaan, mutta kunpa Londonin kaltaisia tunteikkaita voimapaloja olisi ollut useampi. Nyt musiikki tarjoiltiin varmakätisesti ja ammattitaidolla eivätkä viinit loiskuneet pöydälle, mutta itse pääateria oli sen verran moneen kertaan nähty, että maistuvimmat rock-elämykset jäivät muutaman kappaleen ja Tiuran äänen varaan.
”Tavallaan aivan hillitöntä;
keikat Scorpionsin kanssa,
korvia huumaava Japanin
yleisö…”
Jari Tiuran haastattelu:
Jari Kuusisto: Terve kaima! Miten on, vieläkö iso maailma houkuttelisi, jos King of Lionsin myötä tulisi työtarjouksia johonkin isompaan yhtyeeseen?
Jari Tiura: Moi! hmmm… kaikkien niiden kokemusten jälkeen MSG:n kanssa…kyllä :). Maistoin silloin legendaarisen ja pitkän historian omaavan bändin kanssa huikeita kiertueita parin vuoden ajan. Esiinnyin legendojen kanssa eri kiertueilla ja teinpä vielä juhlalevynkin Michaelin kanssa. Tavallaan aivan hillitöntä; keikat Scorpionsin kanssa, korvia huumaava Japanin yleisö, Wacken, Amerikan kiertue, kaikkea mahdollista. Kaiken kokemani perusteella siellä oli hyvin tilaa minullekin.
Olin toki rookie enkä osannut ehkä hyödyntää kaikkia mahdollisuuksia silloin, mutta keskityin omaan hommaani niin paljon etten ajatellut juuri muuta. Toki arvostan uuden musiikin tekoa edelleenkin eniten, bändin nimestä riippumatta. Vain siten löytyy uusia helmiä joita varmaan yleisökin osaa arvostaa. Lisäksi tapasin valtavasti hienoja ihmisiä joista on jäänyt hienot muistot mutta olemme myöskin ystäviä edelleen tai oikeastaan varsinkin nyt.
Jari Kuusisto: Jäitkö kaipaamaan asioita kiertuelämästä, entä mitä et haluaisi enää kokea?
Jari Tiura: Ehkä vähempi henkilökohtaisia sekoiluja keneltäkään soittajalta. Ne tuppaa olemaan ikäviä hetkiä ja vaikuttavat koko kiertueporukan fiilikseen. Se on kuitenkin kovaa työtä ja ihmiset ovat poissa kotoansa pitkiäkin aikoja. Ylipäätään luotettavat kumppanit kiertueella ovat A ja O.
Jari Kuusisto: King of Lions. Kuinka paljon siitä on sinun kirjoittamaa?
Jari Tiura: Siinä on kolme mun ja Sami Ala-Lahden yhteistä sävellystä ja loput Samin kirjoittamia. Sami on kokenut säveltäjä, joten se toimi hyvin niin.
Jari Kuusisto: Oliko niin, että jonkun tai osan biiseistä olit kirjoittanut Schenkerin levyä silmällä pitäen?
Jari Tiura: London-biisin idea syntyi kun olin kiertämässä Britanniassa MSG:n kanssa. Sain kertsin päähäni myöhään illalla majapaikassa, joka oli muistaakseni erittäin vanha puinen majatalo, jossa joka askeleella narisi lattiat. Siis todella hyvä paikka kehitellä biisejä. Menin välittömästi Miihkalin luokse, jolle demonstroin sen. Hän innostui myös ja vannotti, kuten yleensä, äänitetään ideat aina talteen heti. Tein sen, mutta valitettavasti sen kiertueen jälkeen lopetin MSG:ssä, koska tuli liikaa voimia kuluttavia sekaannuksia.
Jari Kuusisto: Olet lähdössä kiertämään albumin myötä. Mukavia soittokavereita olet mukaan pyytänyt. Mitä on odotettavisa live-showsta. Entä onko heavy tai hard-rock-klassikoita tarkoitus coveroida?
Jari Tiura: Keikat vedetään asenteella ja saattaa siellä kuulla klassikoitakin jokusen. Levyllä on yhdeksän biisiä joten aivan koko keikkaan se ei riitä.
”Nyt kun lähdetään
kiertämään niin ei
viitsi lopettaa kesken
kaiken kivan.”
Jari Kuusisto: Perinteisesti, mites jatko? Onko seuraavaa soolo-albumia luvassa, vai onko King of Lions vain yhden levyn projekti?
Jari Tiura: Kyllä se jatkoa saa. Nyt kun lähdetään kiertämään niin ei viitsi lopettaa kesken kaiken kivan. Ja haluan myös tehdä Tampereellakin levyjä. Stargazery äänitetään Oulussa ja Century Lost Pietarsaaressa joten se vaatii aina pitkää ajoa ja aikaa siksi kotikulmillakin on mukava tehdä ja väkästää levyjä pitkästä aikaa. En työskentele etänä koska ”henki” pitää olla läsnä kun vokalisoin albumille.
Jari Kuusisto: Miten sinä näet hard-rockin tulevaisuuden. Onko pappautuminen väistämätöntä, vai onko uusia bändejä tuloillaan. Seurailetko uusia bändejä?
Jari Tiura: En kauheasti seuraile, mutta väkisinkin osuu silmiin asioita. Pappautuminen on tapahtunut ajat sitten, mutta niin on koko ajan tullut nuoriakin bändejä ja niiden faneja. Genre on uusiutunut mielestäni koko ajan. Silti lajin pioneerit ovat kaiken aikaa läsnä ja vieläpä esim. festareiden ja tapahtumien vetonauloja. Bändit kuten One Desire ja muut ovat vieneet hard-rockia nuoremman yleisön suuntaan. Sitten kun heidän yleisönsä kuuloelimet ovat ajan saatossa jalostuneet enemmän, ymmärtävät kyllä miksi alan legendat ovat … legendoja 🙂
Jari Kuusisto: Kiitos!
Kommentointi suljettu.