Levyn teko sai dramaattisen käänteen, kun tulipalo tuhosi yhtyeen studiona käyttämän teollisuushallin. Onneksi äänitykset eivät tuhoutuneet, eikä henkilövahinkoja sattunut. Liekö tulipalo tuonut ekstravirtaa yhtyeelle, sillä vanhan kilpakumppanin, Helloweenin ja monien muiden melodisen metallin kärkinimien viimeaikaiset julkaisut eivät pärjää Empire of the Undeadille. Toki levy vaatii kuuntelukertoja, ennen kuin se ottaa tuulta alleen.
Viime vuonna ilmestynyt, samanniminen EP sisälsi kaksi albumille päätynyttä kappaletta, Master of Confusionin ja nimikappaleen Empire of the Undeadin. Ne nostivat mukavasti odotuksia albumia kohtaan. Uudet kappaleet lunastavat lupaukset ainakin osittain. Iron Maidenin mieleen tuova majesteettinen Avalon jatkaa aiemmilta levyiltä tuttua moniosaisten biisijärkäleiden sarjaa. Yleensä tämän kaltaiset kappaleet löytyvät heavylevyjen viimeisenä niittinä, mutta nyt se on virkistävänä poikkeuksena sijoitettu levyn alkuun. Avalonin ohella, notkeasti groovaava, Accept-henkinen Pale Rider saa varpaat kipristelemään.
Pakollinen balladi, Time for Deliverance, on Queenin jäämistöstä pengottu jousilla vahvistettu laahustelu. Se ja pari muuta, (Demonseed, I will return) ovat levyn vähiten innostavia sävellyksiä. Albumin loput kappaleet ovat neutraaleja ja harmittomia ralleja. Epätasaisuudesta huolimatta Empire of the Undead on parasta Gamma Rayta yli vuosikymmeneen.
Kun yli viisikymppinen äijä maalaa kehonsa hopealla ja poseeraa ilman paitaa bändikaverien kanssa kuolleiden imperiumi -teemalla, niin onhan siinä jotain herttaista. Lapselliset sanoituksetkin luovat omaa kuvaansa ikuisista pikkupojista. ”Flying high like an eagle,Touching rainbows in the sky, Flying high like an eagle in the sky, Born to fly”. Siinäpä teille universumia syleilevää filosofiaa beibet!
Kommentointi suljettu.