Näin tekee hollantilainen 22-jäseninen jousiorkesteri Amsterdam Sinfonietta. Kun massa kasvaa, jotain olennaista on vaarassa joutua hukkaan, mutta eivät amsterdamilaiset toden totta mikään norsu posliinikaupassa ole.
Johannes Brahmsin c-molli-jousikvartetto on kaksijakoinen. Ääriosat vellovat levottomasti ja hehkuvat intohimoisesti. Kaksi keskiosaa ovat surumielisiä ja ujoja. Joku on vinoillut, että Brahmsin musiikista paistaa itsesääli, sen verran herkkänahkaisen alakuloisesti se osaa huokailla. Samaa piirrettä voi kuvata syksyiseksi: luonto hehkuu kauniina, mutta surulliseksi vetää, kun lakastuminen ja kuolema kärkkyvät nurkan takana.
Amsterdam Sinfonietta on uskalluksensa tasalla. Juuri mitään kvarteton herkkyydestä ja joustavuudesta ei menetetä. Tilalle saadaan hurjaa leiskuntaa ja täyteläistä uhkeutta, joka sopii hyvin Brahmsiin. Matalat jouset murisevat jyhkeästi.
Hollantilaisen Channel Classicsin tallenteet ovat parasta surround-ääntä. Stereona sointi saattaa tuntua liian tummalta ja etäiseltä, mutta monikanavaisena etäisyys aukeaa syvyydeksi ja ytimekkääksi tilaerotteluksi.
Arnold Schönbergin alun perin jousisekstetille säveltämä Verklärte Nacht (Kirkastunut yö) jakautuu niin ikään kahtia. Sävellyksen innoittajana on runo: kummitusmaisessa maisemassa nainen kertoo miehelle odottavansa toisen lasta, mutta tunnelma laukeaa anteeksiantoon kirkastuvassa yössä. Musiikissa se kuuluu hautovana tunnelmana, hämärän pehmentäminä ääriviivoina ja äärimmilleen jännittyvänä vääntelehtimisenä, joka seestyy koraalisävelmäksi, valaistuu ja sulaa hopeiseksi keveydeksi.
Kommentointi suljettu.