Suomen ”virallinen” Ganes-tribuuttibändi pistää isompaa vaihdetta silmään. Ile Kallio ja Janne Louhivuori elävöittävät BD:n soundia, saaden Get Readyn! rokkaamaan ja rollaamaan pakottamattoman autenttisesti. Audiovideo kysäisi bändin rumpalilta J-P Kakkolalta, joko Ruotsi kutsuu Black Devilsiä, niin kuin Hurriganesia aikoinaan.
Ensimmäisenä huomio kiinnittyy todella tymäköihin ja erotteleviin rokkisoundeihin. Toisena siihen, että peruskolmikon yhteissoitto on napsahtanut vuosikymmenien aikana kulkevaksi ja konstailemattomaksi. Kolmantena, ja ei vähäisempänä tietysti kitaroiden ilotulitukseen. Maestrot Ile Kallio ja Janne Louhivuori tuntuvat nauttivan, kun saavat kepittää rakastamaansa musiikkiaan sydämensä kyllyydestä. Onneksi ei mitään sekametelisoppaa ole keitelty, vaan herrasmiesmäisellä kunnioituksella toisia kohtaan heitellään pieniä lisämausteita perusränttätäntän sekaan. Remun paukuttamia kulmikkaita spesiaalikomppeja on J-P Kakkola suoristanut sopivasti, mikä tuo pikantin lisän hard rockia soitantaan.
Pari levyn uuttaa biisiä jää (no onko muita vaihtoehtoja) Ganes-klassikoiden varjoon, mutta kyllä nekin meneviä rokkikipaleita ovat. Ne Chinatownit, Reptile Womanit ja House Partyt ovat kuitenkin niitä, mitkä laittavat jalan vipattamaan ja nostalgian tunteen heräämään. Pienenä yllätyksenä itselle oli se, että pidin niin paljon Cadillacista. Vanha rockstandardi on jotenkin ollut sellainen junnaava pakkopulla, mutta Black Devils on löytänyt siihen maukkaan psykobillymäisen pohjavireen. Jostain kumpuaa ajatus, että jos Glenn Danzig tekisi version siitä, niin jotain vastaavaa saisimme kuulla. En olisi uskonut, että siitä tulee oma suosikkini, kun kappalelistaa ennen kuunteluja läpi tavasin.
Ai nou, ai nou, Black Devils herättää negatiivisiakin tuntoja vannoutuneimmissa Ganesfaneissa. Mutta hittojako tässä nillittämään, jos soitto kulkee ja fiilistä piisaa. Miehet tuntien, ei varmasti ole kyseessä, mistään legendojen maineella ratsastamisesta, vaan silkka kunnioitus ja pyrkimys olla päästämättä rehellistä rockia lopulliseen hautaansa. Itselle Hurriganes oli sysäys raskaamman rockin maailmaan 1970-luvun lopulla. Edelleenkin Ganes säväyttää, kun sitä kuuntelee, ja niin tekee nyt Black Devilskin. Ne, ketkä eivät rockin syvimmästä olemuksesta saa kiinni, jäävät elämässä paljosta paitsi!
Black Devils rumpali J-P Kakkolan haastattelu:
Jari: Morokki! Mitäs jäpikkä?
J-P Kakkola: Oikein hyvällä fiiliksellä odottaen keikkarumbaa. Kaikki hyvin!
Jari: Ainakin musarintamalla taitaa tohinaa riittää?
J-P: Joo, kyllä kalenteri on nyt jo napakan näköinen keikkojen suhteen.
Joo, kyllä kalenteri on nyt jo napakan näköinen keikkojen suhteen.
Jari: Loppuunmyyty Tavastia, keikkapyyntöjä sieltä ja täältä. Oliko molempien herrojen Kallio ja Louhivuori yhtä aikaa mukaan lähteminen Black Devilsin matkaan joku viimeinen niitti isoksi jutuksi nousemiselle?
J-P: Me teimme jo vuosina -17 ja -18 muutaman keikan tällä samalla sapluunalla, niin että kummatkin legendat olivat mukana. Nyt vain aika oli vielä otollisempi. Tietysti nyt etuna on, että olemme tehneet erikseen Ilen, sekä Jannen kanssa paljon keikkoja. Yhteissoitto on hioutunut todella vahvaksi molempien kanssa. Voisi sanoa, että olemme molempien kitaristien aikakausiin saaneet todellisen syväluotauksen. He ovat tietysti parhaita asiantuntijoita, miten heidän aikakauden biisit esitetään. On tietty miellyttävä yllätys, että kysyntä on ollut näin rajua. Kolme ensimmäistä levyjulkkarikeikkaa olivat loppuunmyytyjä (Tavastia, G livelab ja Logomo.
Jari: Kun nuorukaisina aloititte, niin oliko teillä ajatus tulla isoksi bändiksi, vai oliko/onko edelleen tarkoitus pitää rehellinen rock`n`roll ja ganes-meno elossa?
Kyllä nuorukaisilla oli ja on edelleen vain soittamisen riemu ja vahva intohimo tähän hommaan.
J-P: Kyllä nuorukaisilla oli ja on edelleen vain soittamisen riemu ja vahva intohimo tähän hommaan. Olemme aina vain keskittyneet parantamaan suorituksiamme, ja seuraava keikka pitää aina olla parempi. Ganes-lippu on niin arvokas, että omalta osaltamme haluamme pitää sen niin korkealla kuin mahdollista, ja pitkään!
Jari: Sain pitkästä aikaa kasettidekin ja kuuntelin Flashbackslidersin kassun läpi. Kaikella kunnioituksella sitä rytmiryhmää kohtaan, teillä on paljon aistikkaampaa ja moniulotteisempaa meno, lue parempaa. Tietty Järvisen kitara oli aivan omaa luokkaansa silläkin tuotoksella.
J-P: He tekivät ihan tarkoituksella omannäköisiä versioita. Me taas olemme pyrkineet biisit soittamaan keikoilla niin kuin Hurriganes ne esitti aikoinaan. Toki haluamme, että Black Devils soundi myös kuuluu. Ripaus omaa sekaan. Mielestäni vertailu on vähän turhaa..
Jari: Siitä kepeänä aasinsiltana, miksi sitä kokoonpanoa ei Ganesfanien taholta kritisoitu juurikaan, ja te saatte tarpeetonta vinoilua puritaanien taholta. Oletko tietoinen tästä joopas-eipäs keskustelusta, mikä esimerkiksi FB:n sivuilla velloo?
J-P: Kaikkiahan ei voi ikinä miellyttää. Aina löytyy niitä, joiden mielestä jotain pitäisi tehdä toisin. Ei me välitetä ollenkaan noista jutuista vaan teemme niin kuin olemme parhaaksi asiat todenneet. Olemme 29 vuoden aikana tottuneet kaikenlaisiin juttuihin. Remun sanoin: 2000-vuotta on kinasteltu, oliko Jeesus hyvä vai huono, ja se kinastelu jatkuu vieläkin.
Jari: Surullista, että alkuperäinen Hurriganes-kitaristi on jumaliste mukana ja Louhivuorikin, niin vielä pitää murmuttaa. Ei taida hetkauttaa teitä?
Nyt kun legendat ovat vihdoin mukana, niin nautitaan ja pidetään hauskaa!
J-P: Jotkut ottavat asiat ihan liian vakavasti. Hommahan on, että pitää olla asioissa tosissaan, muttei tosikkona. Nyt kun legendat ovat vihdoin mukana, niin nautitaan ja pidetään hauskaa! Ei ne hetkauta.
Jari: Get Ready! Hienon levyn teitte. Soundit on sopivan rouheat ja todella voimalliset. Mitenkä monta palaveria muuten piditte, että saitte juuri nuo kappaleet levylle. Oliko Ilellä ja Jannella vahvat mielipiteet, ja kokeilitteko miten montaa biisiä noiden lisäksi?
J-P: Kiitos, kiva kuulla! Kyllä niitä palavereita pidettiin pitkin vuotta. Jotenkin kaikki meni hyvin itsestään ja palaset loksahtelivat vain paikalleen. Kyllä Ilellä ja Jannelle on omat mielipiteet tietysti, mutta kuuntelivat meidän mielipiteitä myös biisivalinnoista. Ilellä oli Cadillac ja House Party omia valintojaan. Me esitimme hänelle Chinatownin ja Honey i’m Leavingin. Jannen kanssa pohdimme hyvinkin kimpassa biisivalinnat. Hän löysi meille Dizzy Miss Lizzyn mm. Ei kokeiltu muita biisejä kuin nämä, jotka on levyllä.
Jannehan on todellinen huippu tuottaja sekä miksaaja. Hän tietää miten Black Devilsista saadaan paras mahdollinen puristettua irti. Erityismaininta levy-yhtiömme Emsalö Musicille. He tekevät todella arvokasta työtä ja olemme kiitollisia Topi Salmelle, että hän uskoi meihin. Yhteistyö Topin kanssa on ollut todella antoisaa ja miellyttävää. Toivottavasti se kestää vielä pitkään. Kiitos myös Costello Hautamäelle ja Richard Stanleylle. He olivat hienosti mukana myös biisien teossa.
Jari: Mites Remu, taitaa kaikki hymy huulilla olla, kun maestro on mestoilla ja menossa mukana?
J-P: Remuun ei ole ollut kontaktia nyt vähään aikaan. Luulen että hän on tyytyväinen, kun kundit pitävät Ganesin perintöä arvokkaasti ylhäällä. Remun kanssa teimme jonkun verran keikkoja vuosina 2005-2013. Yhteys häneen on ollut jo vuodesta 1996. Hänen kanssaankin yhteistyö oli aina helppoa ja vaivatonta. Todellinen pelimies viimeisen päälle!
Jari: Mitäs tästä eteenpäin. Onko teillä minkälainen ”diili” Ilen ja Jannen kanssa. Saisitteko te varpattua heidät pidemmäksikin aikaa Black Devilssiin. Tuntuu, että ihmiset kaipaavat rokkenrollia, kaiken maailman höpöhöpöjen tilalle taas.
Me taistelemme kaikin keinoin, että rock’n’ roll voi hyvin vielä pitkään!
J-P: Selkeästi ihmiset haluavat vielä perinteistä rokkia. Me taistelemme kaikin keinoin, että rock’n’ roll voi hyvin vielä pitkään! Ilen ja Jannen kanssa ainakin tämä vuosi mennään näin. Ensi vuodesta ei tiedä vielä kukaan mitään.
Jari: 100% varmasti olisi kova hulina Ruotsissa, Virossa yms. menettekö, jos sinne haluavat? Tai muuallekin ulkomaille, jos ”käsky” käy?
J-P: Tallinnassa olimme viime kesänä laululavan alueella Jannen kanssa festareilla. Se oli hienoa! Ruotsista on tullut paljonkin kyselyitä, saa nähdä aukeaako se kortti meille. Vielä ei ole konkreettista sieltä. Eli, saa nähdä..
Jari: Mutta kaikkea hyvää teille. Olette kyllä sympaattinen ja rehti porukka!
J-P: Kiitos paljon ja Happy Rock’n’ Roll !!!
Kommentointi suljettu.