Leonardo Di Caprion näytteleminen on jämäköitynyt ja syventynyt vuosien saatossa, mutta vasta nyt miehen heittäytyminen ja sielun leffakankaalle raastaminen nousivat Oscarin arvoiselle tasolle. Oscarin saivat myös suvereeni kuvaus ja Alejandro G. Iñárritun ohjaus, jotka osaltaan siivittivät Di Capriotakin kultakantaan.
Luonto on kaunis ja antaa elämän. Se osaa olla myös inhottava, kertoen kuinka pieniä matosia me ihmisolennot oikeasti olemmekaan. The Revenantissa luonto myös eli ja hengitti elokuvan tunnelmien mukana. Erityismaininnan ansaitsevat kuvankauniit ja jokaiseen kohtaukseen täydellisesti sopivat lokaatiot. Vaivaa on nähty valtavasti ja jälki on ehkä tyylikkäintä, mitä valkokankaalla on kuunaan nähty.
Elokuvan ytimessä olevaa turkismetsästäjien joukkoa harventavat melkoista tahtia intiaanit, joille metsästäjät ovat vain alhaisia ryöstäjiä. Myös ranskalaiset sotilaat touhuavat omia arveluttavia juttujaan ollen tavallaan intiaanien puolella, mutta silti heidän pahimpia vihollisia. Tilanteet eskaloituvat pikkuhiljaa siihen pisteeseen, ettei lopulta kenelläkään ole tietoa, kuka on ystävä ja kuka vihollinen. Pahuus ja omaan napaan tuijottelu johtavat siihen, että lähes jokaisesta tulee omien motivaatioidensa ohjaama koston enkeli.
Yksi leffan tärkeimmistä ja samalla hurjimmista kohtauksista oli Glassin yhteenotto jättimäisen karhun kanssa. Kuolemanrajoilta palaaminen ja asteittainen kuntoutuminen hirvittävissä olosuhteissa sai katsojankin tsemppaamaan miesraasua. Jossain vaiheessa selviytymisreissuaan kundi vaan tuntuu saavan supervoimat ja hieman liian monta patia kerrallaan, suustaladattavaan pistooliinsa.
Siitä, mistä selvisi Rambo, ei välttämättä selviä tavis. Kun rambotouhuista selvittiin, niin heti perään koettiin hauska Star Wars-pastissi. Onneksi kuitenkaan pahalle Hollywood-action-ylilyöntimöhnälle ei annettu kuin pikkusormi. Lisäksi muutamaan kohtaan ripotellut psykedeeliset unet ja harhat toivat nekin syvyyttä kerrontaan ja veivät kauemmaksi halvasta yleisön kosiskelusta.
The Revenant on hyvä ja viihdyttävä elokuva, joka saattaa aloittaa uuden, eri aikakausiin ja teemoihin paneutuvan autenttisemman ja antiromanttisemman lähestymistavan elokuvissa. Niinhän siinä aina käy, kun jotain käänteentekevää elokuvarintamalla tapahtuu.
Kommentointi suljettu.