Mad Max: Fury Road -ohjaajan George Millerin uusi elokuva on yhtä fantasiamainen ja värikäs kuin tuo aavikkodystopiaräjähdys, mutta sijaitsee toisessa ääripäässä tunnelmien ja maailmankuvan suhteen. Tilda Swinton ja Idris Elba sukeltavat tässä syvälle aikuisten satuun ja tarinankerronnan syövereihin. Katsoja voi mielessään istahtaa pimeydessä tulikärpäsen tavoin hehkuvan lampun alle nojatuoliin ja antaa itsensä tulla temmatuksi mukaan mielikuvituksellisiin maailmoihin.
”Me kirjoitamme maistaaksemme elämää kahdesti, sen tapahtumahetkellä ja muistellessamme sitä,” pohti Anaïs Nin.
Tässä elokuvassa Tilda Swintonin esittämä päähenkilö Alithea kertoo elämästään kehottaen suhtautumaan siihen kuin satuun, jolloin se on helpompi ottaa totena. Kolmen tuhannen vuoden kaipuu onkin rakkaudenjulistus tarinoille, tarinankerronnalle, mielikuvitukselle, ihmetykselle ja elämisen kirpeydelle. Se myös pohtii tarujen ja unelmien selviämistä nykymaailman teknologisen kehityksen keskellä. Entäpä mitä on vapaus? Mitä uskaltaa toivoa? Mikä toiveiden seuraus on? Onko se vapaus vai vankeus?
Jos johonkin elokuvaan pitäisi tämän elokuvan fiiliksiä verrata, niin Piin elämä nousee ensimmäisenä mieleen. Molemmissa on syvää ihmetystä ja upottautumista fantasiaan tosielämän keskellä sekä tietynlaista lempeää pehmeyttä ja värikylläisyyttä.
Tilda Swinton on itsenäinen, vähän yksinäinen, elämäänsä tyytyväinen akateemikko ja tarinain tutkija. Alithea ei tunne kaipaavansa mitään, kaiken tarvitsemansa hän saa tarinoihin uppoutumalla – ja ravistelee omaan elämäänsä varkain livahtavat näyt jämptisti pois, ottaen ne merkkinä kasaantuneesta stressistä. Konferenssimatkalla Istanbuliin käy kuitenkin niin, että vanhat tarut tulevat ja kampittavat Alithean. Hän löytää vanhan pullon ja puhdistaa sitä melkoisen modernilla tavalla – hinkkaaminen on niin vanhanaikaista – ja siinäpä hän on nenäkkäin lampun hengen kanssa. Aluksi tuo mystifikaalinen olento ei meinaa edes mahtua Alithean hotellihuoneeseen vaan pursuilee sieltä ulos, mutta tovin totuttauduttuaan pääsee Djinn vähän lähemmäs Alithean mittasuhteita.
Idris Elba on Djinn, lamppuun vangittu jinni, jolla on kerrottavana monta tarinaa vuosituhansien mittaan kokemistaan hetkistä lampussa ja lampun ulkopuolella. Niihin punoutuvat mukaan historialliset hahmot, vahvat naiset sekä satumaailmojen hämmästyttävä kuvasto eloon heräävine soittimineen ja loitsuineen.
Toive toiveena
Djinn tahtoo Alithean esittävän kolme toivomusta, joiden jälkeen henki vapautuisi lampustaan. Alithea tietää varsin hyvin kaikkien toivomiseen liittyvien tarinoiden sisältävän varoituksen, ja onkin hyvin epäluuloinen Djinnin toivetoiveen edessä. Djinn päätyy kertomaan edellisistä vankeuksistaan koittaen näyttää olevansa ihan hyvillä aikomuksilla matkassa ja voittaakseen Alithean luottamuksen.
Hotellihuoneesta päädytään matkustamaan aikojen taakse tutkailemaan toiveiden, rakkauden ja unelmien moninaisia seurauksia, kylpemään värikkäässä ja täyteläisessä fantasiamaailmassa ja tekemään monenmoisia löytöjä. Kolmen eri tarinan ja niiden toisiinsa nivoutuvien lopputulemien jälkeen ollaan takaisin tässä hetkessä ja on aika astua hotellihuoneesta ulos ja antaa Alithean tarinan alkaa.
Elokuva on mielestäni hurmaava, pehmoisan kirpeästi ja kipuisasti hymyilevä sekä ihmissielun ailahtelevaisuuksia skannaileva. Se antaa tuhannen ja yhden yön sadut suoraan syliimme ja maalailee esiin kauniita maisemia. Tilda Swinton on vakuuttava itsensä tiukasti hallinnassaan pitävänä akateemikkona, jolla on paljon löydettävää myös itsestään. Idris Elba välittää jinnin muodossaan mitä suurinta inhimillisyyttä ja vastoinkäymisistä huolimatta vahvana hehkuvaa uskoa.
Ihmis- ja jinnikohtalot esitetään kauniin näköisessä elokuvassa. Ainut kohta jossa itseäni tietokone-efektien käyttö häiritsi, oli kun Alithea katseli katsojaan selin olevaa isoa jinniä silmiin, mutta katseen kulma ei tuntunut osuvan ihan nappiin. Muuten överi fantasiamaailma upposi. Elokuva soljui myös miellyttävästi tarinoiden ja aikakausien rönsyillessä erikoisten hahmojen kavalkadin kera.
Elokuvan jälkeen tuntui erikoiselta astua takaisin ulos pilvipäiväiseen todellisuuteen. Jos olisi vielä hetken saanut olla tuolla kaiken ihmeellisyyden keskellä?
Ensi-ilta: 16.09.2022
Ikäraja: 12
Pituus: 108 min.
Ohjaus: George Miller
Käsikirjoitus: George Miller
Näyttelijät: Tilda Swinton, Idris Elba
Genret: Draama, Fantasia
Perustuu A. S. Byattin novelliin The Djinn in Nightingale’s Eye
Kommentointi suljettu.