Pertti Pasasen lempinimestä juontuva termi erikoiselle sähläämiselle, spedeily, sopii sekin hyvin Expendables 2 elokuvaan, kuin nyrkkirauta naamaan. En muista missään katsomassani elokuvassa olleen näin överiksi vedettyjä pelleilylahtausjaksoja kuin tässä. Tähän voisi sopia nykynuorison termi: Ihan v**un huh huh! Kuten arvata saattaa Expendables 2 on muutenkin alusta loppuun älytön ja ”humoristisella” väkivallalla ryyditetty machopullistelu, jossa plutoniumiakin käsitellään paljain käsin. No, syöpä ei tartu näihin miehiin, nämä miehet tarttuvat syöpään.
”No, syöpä ei tartu
näihin miehiin,
nämä miehet
tarttuvat syöpään.”
Totuuden nimissä on sanottava, että Arskalla, Williksellä ja Stallonella on hienojakin onnistumisia plakkarissa, myös sellaisia, jotka ovat kestäneet aikaa varsin mukavasti; Predator, Rambo First Blood, Die Hard, Terminator ja esimerkiksi Conan Barbaari. Matalaotsaisen ala-arvoista mössöäkin kyseiseltä kolmikolta vastapainoksi toki löytyy, Van Dammen ja Norriksen filmografiasta puhumattakaan. Pasasen tuotannossakin on karmeita rimanalituksia, eivätkä kriitikot Suomessa lämmenneet edes Uunoille. Huumorin puolellakin löytyy yhtäläisyyksiä Speden tuotantoon. Sanastossamme on lukematon määrä hänen kehittelemiään hokemia. Samoin globaaliin populaarikulttuuriin ovat juurtuneet pysyvästi kaiken maailman I`ll be backit ja muut ”onelainerit”, joita Expendables 2 myös surutta kierrättää.
Stallonen tavoin, varsinkin uransa alkuaikoina maskuliinisia sankarirooleja itselleen kirjoittaneen Pasasen uran loppu oli kuitenkin surullisempi kuin näiden suuren maailman tähtien. Hänen viimeiseksi jäänyttä Naisen Logiikka -leffaa kävi katsomassa vain kourallinen vannoutuneita faneja. Yhdessä teatterissa esitetyn ja muutamaan esityskertaan jääneen leffan viimeinen näytös ”keräsi” yhden katsojan, hänkin oli tullut vapaalipulla.
Osin seniori-ikäisten tähdittämä macho-actionpläjäys on paperilla toimimaton yhtälö, mutta hersyvä ja kutinsa pitävä konseptihan Expendables on. Kolmososakin on suunnitteilla ja huhumylly kieputtaa rooleihin toinen toistaan tunnetumpia ja iäkkäämpiä action-tähtiä. Nythän tämä ”saaga” pitää tehdä, sillä lähivuosina alkaa viikatemies kampittaa poikia oikoselleen. Pakko nostaa pipoa melkein 70-vuotiaalle Stallonelle ja muillekin ikämiehille. Ei kovin monella ikätoverilla tassu nouse maasta lähellekään näiden humujen tahtiin.
Kun suurimmalla osalla leffan tähdistä ei hirveästi näyttämisen ja näyttelemisen tarvetta ole, on työilmapiiri varmasti ollut hyvin veljellinen ja rento. Rahaakin taitaa joka jampalla olla Suomen valtion budjetin verran. Dialogi ei ole turhan tarkkaan mietittyä, vaan tuntuu, että jokainen on saanut kehittää itselleen (ja vitsinä toinen toiselle) suunmukaisimmat vuorosanat. Nykymittapuun mukaan Expendables 2 on kestoltaan varsin lyhyt, vain tunnin ja 40 minuuttia. Jotain hupsua käännettä olisi piikkisuoraan juoneen voinut ympätä. Nyt vaan tökättiin puukko kylkeen, eikä pyöritelty yhtään.
Viime aikoina eri yhteyksissä kunnostautunut Iso Arska oli tässä leffassa niin ylimääräinen höppänä kuin olla ja voi. Mies pöllähti muutamaan otteeseen ruudulle niin ihme paikoissa, että ei sitä nauramatta voinut katsoa. Toisen käsittämättömän camp-tyylisen sisääntulon leffaan suoritti Chuck Norris, jonka touhuaminen oli leffan loppupuolellakin yli, ali ja ohi kaiken arvostelun. Aika velikultia.
Kuten huomaatte, aivot kannattaa jättää kotiin odottelemaan. Narikassa niihin saattaa tarttua jotain tästä leffasta, mitä niiden ei tarvitse rekisteröidä. Kyllähän action-leffoissa älyttömyydet kuuluvat asiaan, mutta hauskan ja typerän raja on niin hiuksen hieno. Mutta kannattaako tämä sitten mennä katsomaan? Ehdottomasti, näin suuren keskinkertaisuuden tuottaminen vaatii aivan erityistä lahjakkuutta.
Epilogi.
Vaimo virkeänä verhoja availemassa: Onpa ihana aamu ja pikkulinnut laulaa. Uuno pidätkö sinä pikkulinnuista?
Uuno nousee krampin omaisesti aviovuoteessa istumaan ja vastaa puoliunessa: See, se riippuu kastikkeesta…
Kommentointi suljettu.