Kun Bayleyn tämän vuoden keikkakalenteriin oli ilmestynyt Helsingin keikka, päätti Bar Footlen väki, kovia Blaze Bayley-faneja kun ovat, kokeilla kepillä jäätä. Sähköpostiviesti lähetettiin managerille ja kuin ihmeen kaupalla vastaus tulikin vauhdikkaasti ja mahdolliseen esiintymiseen Bar Footlessa ei esteitä ollut. Asiat etenivät nopeasti ja niinpä Blaze Bayley ja kitaristi Zwijsen noudettiin Helsingin keikan jälkeen Ristiinaan.
”Blaze ei mieti yhtään,
missä hänen kannattaisi
toissijaisten syiden
takia keikkailla.”
Haastattelutuokiossa ennen keikan alkua Blaze tarinoi mielenkiintoisia asioita soolourastaan ja myös ajoistaan Maidenissa. Minua on vuosia kiinnostanut huhu, jonka mukaan Tarot-mies ja nykyään Nightwishissa musisoiva ja laulava Marco Hietala olisi ollut yksi neljästä kandidaatista, josta Maiden olisi valinnut uuden laulajan Bruce Dickinsonin lähdettyä yhtyeestä soolouralleen. Bayleyn mukaan yhtye teki valinnan kahdestatoista laulajasta, ja yksi mahdollinen oli mm. Rainbow:ssa yhden levyn laulanut Doogie White. Kymmenestä muusta ehdokkaasta ei hänellä valitettavasti tietoa ollut.
Blazelle musan tekeminen ja esiintyminen ovat elinehto. Mies kertoi, että hän ei mieti yhtään, missä hänen kannattaisi urakehityksen ja muiden toissijaisten syiden takia keikkailla. Hän haluaa olla se kansainvälinen artisti, joka esiintyy maailmakolkissa, minne kukaan muu ei mene. Jos paikalla on faneja, jotka haluavat hänen musiikkiaan kuulla, niin itse esiintymispaikalla ei ole juurikaan merkitystä. Koska akustinen setti on äärihelppo kuljettaa paikasta toiseen, niin sekin edesauttaa pienten baarien pääsemistä keikkakalenteriin.
Itse keikka alkoi kitaristi Thomas Zwijsenin kauniisti soittamalla kavalkadilla Maiden-klassikoita. Sympaattisen oloinen nuori mies on myös äänittänyt levyllisen Iron Maiden -kipaleita nimellä Nylon Maiden. Yleisö syttyi kuin taikaiskusta, kun akustisesta kitarasta soljuivat ilmoille The Trooper, Wasted Years ja The Evil That Men Do, sekä tietysti Run to the Hills.
Maestro ilmestyi lavalle kuin varkain ja ensimmäinen kappale Sign of the Cross räjäytti Bar Footlen yleisön hurjaan huutomyrskyyn. Bayleystä näki, että tänään tullaan antamaan kaikki mitä 49-vuotiaan rock-soturin kropasta irti lähtee. Mies tuntui jopa hieman pelottavalta riehuessaan lavalla ja syöksähdellessään lavan ulkopuolellekin. Tuimat ilmeet ja faneille annetut karhumaiset syleilyt lisäsivät keikan hurjuutta entisestään. Kyseessä ei siis todellakaan ollut mikään kahden puolikuntoisen muusikon baarijakkaroilta rämpäytetty velttoilu.
Harvoin olen kuullut noin pienellä porukalla (n. 120 katsojaa) yhtä kovaa huutoa rock-konsertissa, ainakaan akustisella keikalla en moiseen huutomöykkään ole törmännyt. Kitaristi Thomas kertoikin, että Blaze Bayley pitää hallussaan kovaäänisimmän yleisön ennätystä, legendaarisessa Z7-klubilla Sveitsin Prattelnissa.
Huvittavinta tapauksessa on se, että sinne mahtuu noin 1000 katsojaa, ja tällä kyseisellä ennätyskeikalla oli ollut 80 hullua huutajaa! Ristiinassa ja varmasti muuallakin Blazen Maidenin jälkeisen soolotuotannon kappaleet laskivat tunnelmaa jonkin verran, siksipä keikan alku ja loppu olivat viisaasti Maiden-voittoisia. Viimeisenä encorena kuultiin vielä Dickinsonin aikainen klassikko, Hallowed Be Thy Name. Keikan jälkeen pieni yöpakkanen repäisi kehon ja mielen nopeasti kalseaan todellisuuteen, mutta yhtä erikoista rock`n`roll-elämystä rikkaampana. Hyvä, Bar Footle, ensi vuonna uudestaan?!
Kuvat: Niko Takala ja Jari Kuusisto
Kommentointi suljettu.