Monenmoista härömölinää ja obskuuria kamaa on korvistani sisään virrannut, mutta nyt napattiin piikkipaikka. Ilmiöksi noussut Pikakassa vastarannankiiskeilee äärimetallitaidetta omilla ehdoillaan. AudioVideo.fi uhmasi kohtaloaan ja jututti kahden miehen kokoonpanoa. ”Kakapissa” ansaitsee tulla yhtä isoksi kuin ABBA tai Popeda.
”Raketilla vittuun” oli ensimmäinen ”laulu”, jonka Pikakassalta kuulin. Olin jo valmis sivuuttamaan kokoonpanon kuriositeettina, mutta joku kumma laittoi kuuntelemaan sen pari kertaa uudelleen ja samalla tutustumaan muuhunkin tuotantoon. Sekopäisen kohkaamisen seasta alkoi siivilöityä taidokasta instrumenttien hallintaa, mukaansa tempaavia riffejä ja kroppaa heiluttavaa groovea. Muka huolimattomat soiton päälle huudetut lainit väistävät ketterästi kappalerakenteiden normit ja lainalaisuudet, mutta juuri tuossa soiton ja huudon epäpyhässä liitossa piileekin Pikakassan voima.
Pikakassan Neljäs julkaisu ilmestyi Spotifyhin vasta vähän aikaa sitten, mutta se on ollut YouTubessa kuultavissa jo nelisen vuotta. Olkoon, sillä minä kuulin sen vasta nyt ja kiusaan uhallanikin myös muita Pikakassasta vielä tietämättömiä.
Pikakassan julkaisut (1-5) eivät juurikaan taitu kappalekohtaiseen arvosteluun, vaan ne pitää kärsiä taidekokonaisuuksina. Kyseisellä nelosjulkaisulla yksittäisistä biiseistä kovimpia ovat esimerkiksi ”Sä et tiedä mikä mun nimi on (viheltäjä)”, joka on kyllä paras äärimetalli/punkralli, minkä olen vuosikausiin kuullut. Miten voikin vituttaa ja naurattaa näin paljon eto biisi. Napakoita vetoja ovat myös metallisempi ”Kiitos kyydistä”, blast beatilla ryyditetty ”Tää on vaan mun mielipide” ja heti perään sata lasissa hakattu ”Mukavan lämmintä”.
Mutta kysäistäänpä herroilta MC Respektor ja Spider, miten Pikakassalla toimitaan.
Jari: Moikka Pikakassa! Mukavaa, kun annatte arvokasta aikaanne AudioVideon lukijoille. Itsellä ainakin tässä melko paljon täytettyäni, on aika tosiaan alkanut tuntumaan arvokkaalta. Pystyttekö samaistumaan? Sitä haluaisi tarrata kiinni jostain.
MC Respektor: Hyvää päivää AudioVideo! Aikaa meillä riittää, kunnes henki lähtee, mutta hiukan on kyllä kiirettä. Kiire on aina. Joten turha pyytää keikoille. Mä oon nuori aina.
Spider: Huomenta! Aikaa tosiaan ei ole, kun kaikki menee sohvalla makoiluun ja katsellessa huutokauppakeisaria, mutta tähän uhraan aikaani mielelläni nyt.
Jari: Olen vuosikausia ihmetellyt, miksi taiteen nimissä tehdään laimeaa ja tavallista. Teidän roiskimisenne jakaa onneksi porukan automaattisesti kahtia. Asiaan vihkiytymättömät lyttäävät teidät automaattisesti korviasärkeväksi paskaksi. Mutta esimerkiksi Itselläni on yli 40 vuotta metelisiedätystä takana ja mielestäni tavoitatte onnistuneesti extreme metallin ja HC-punkin energian ja ytimen. Helvetin taitavaa ja tiukkaa soittoakin!
MC Respektor: Miellyttävä aina kuulla, että KAKAPISSA maistuu. Tokihan meidän ”musiikki” ei ole tarkoitettu niille korville, joihin se ei sovellu. Eikä silmille, eikä millekään muille aistilaitteille. Toisaalta ymmärrän miksi tätä taidetta ei halua joku kuunnella, en mä itsekään halua ihan kaikkea mahdollista kuulla tai nähdä. Herra Spider toimittaa musiikin, minä vain huutelen ja tulkitsen tunteitani. Hölinää hetkessä. Aivoituksia ympäristöstä. Varmaankin sopivaa ääntä joihinkin korviin. Jos keksisin mitkä nauhoitetut äänet sopii kaikkiin maailman ihmisten korviin, voisihan sitäkin kokeilla.
Spider: Kiitos, hyviä sanoja. Tässähän ei lähdetty alun perinkään miellyttämään ketään tai todisteleman mitään. Ite otin tän hyvänä irtiottona noihin muihin ”oikeisiin” bändeihin missä ollut osallisena.
Ei sääntöjä, eikä kukaan ole määkimässä jos filli menee vähän pitkäksi tai soinnut on väärät läpi biisin.
Samalla Respektorille iso kunnia miten sai tämän saman konseptin sovellettua lauluun/huutoon, se ei ole missään, mutta se on kaikkialla! Eihän ekan levyn jälkeen itsekään pidetty mitään minään. Oltiin hilkulla työntämässä tätä pöytälaatikkoon, mutta päätettiin kuitenkin pakottaa se nettikansan korville. Yleisön kautta vasta itsekin tähän hommaan heräsi.
Jari: Ehdittekö tekin silloin hamassa menneisyydessä kuunnella Esim. John Peelin ohjelmia? Sieltä ainakin itse Napalm Deathit, Extreme Noise Terrorit, Cryptic Slaughterit yms. bongailin? Uskoisin, että jostain tekin olette noita bändejä kuunnelleet, samoin Slayerit, Suicidal Tendencies yms. Mutta vaikka vaikutteet kuuluvat, niin jotenkin olette saaneet luotua oman Pikakassa-soundin.
MC Respektor: John Peel on tuttu konsepti, sieltä en kyllä musamakuani ole alun perin keksinyt. Toki nuo nauhoitteet ovat sittemmin tarkistettu. Niin kauan kuin muistan, olen ollut punkki joka diggailee metallisempaa audiota. PIKAKASSA ei alun perin ollut yhtään mikään ”bändi”, joten silloinhan kai tulee ne parhaimmat uudet keksinnöt, kun ei suunnittele tekemisiään eikä beesaile ketään. Kyllä noita bändejä on kuunneltu. Hyvä jos saundit kelpaa, ne on tehty humalassa, aamuyöstä, viimeisillä voimilla.
Spider: Itse kuuntelin metallicaa ja skatepunkkia lapsuuden. Ace Ventura ykkösestä bongattiin Cannibal Corpse ja sieltä Florida dödis rihmastot ja niin edelleen. Pikakassan saundissa varmaan kuuluu toi melodisen skatepunkin ja äärimetelöinnin sekamelska. Ei näitä ole ikinä tehty, nää vain syntyy.
Yhden levyn valmistusprosessi kestää tyhjästä julkaisuun noin 8 – 12 tuntia, sisältäen kävelyn studiolle, olutta, kamojen kasauksen, olutta, rumpujen nauhoitukset, oluen aiheuttaman humalan ihmettely, lennosta rumpujen päälle sävellys, olutta, bassot (väärin) koska ei muista mitä on säveltänyt edes, olutta,
laulut (taksilla mahdollisesti eri paikkaan fiiliksen mukaan nauhoittamaan nämä) olutta, miksaus (ei tehdä), ladataan nettiin, viinaa. Aamulla sitten usein mennään kattelee nettiin, että mitä tuli tehtyä.
Usein tämän krapulan keskellä tunnen myös erikoista sävellyskrapulaa, jonka kourissa kaikki mitä on tehnyt tuntuu ihan paskalta, tämä haihtuu kyllä pian juomalla olutta.
Jari: Minulla ei ole suunnatonta tarvetta heittää teitä johonkin lokeroon tai genreen. Onko teillä itsellänne? Olettekos jonkin uuden genren itsellenne keksineet?
MC Respektor: Ei me olla keretty miettiä tuota sen enempää, ne, jotka meitä eniten kuuntelevat ja meistä sen ilon ja vilpittömyyden löytävät, saavat päättää mitä me edustamme. Jos en muista väärin, niin joku kutsui musiikkiamme joskus ”grindirunoudeksi” tai jotain siihen suuntaan?! Meiltä puuttuu täysin kaikenlainen suunnittelu, sävellystyö ja asioiden suodattaminen sekä demokratia. Yllätyksellisyys siitä mitä tapahtuu, on joku avainsana. Soitinten äänet ja sanoitukset on lennossa improvisoituja.
Spider: Tämä on varmaan jotain ”kovaäänisillä soittimilla tuettua extreme-runoutta” ei niinkään puhdasta soitin/bändimusiikkia.
Jari: Miten suhtaudutte, jos teitä kehuu tai haukkuu? Oletteko immuuneja kritiikille?
MC Respektor: Minä en ainakaan ole immuuni. Otan mielelläni kehuja vastaan, kyynel silmässä. Olen aina valmis jubailemaan ja vaihtamaan ajatuksia diggailijoiden kanssa. Tietty sama toiseen suuntaan. Jos joku haluaa väkisin kiukutella vääränlaisesta musasta tai sanoista tai jotain muuta järkevää, olen useimmiten valmis väittelyyn. Ensinnäkin miksi kuunnella musiikkia mistä ei pidä? Toisekseen tee itse oma musiikkisi ja kuuntele sitä. Musatietoisuudella kiusaavat ihmiset on kyllä käsitelty julkaisuissamme. Kuunnelkaa sieltä mielipiteeni! Jos jotain on jäänyt sanomatta, saa kysyä.
Spider: Tykkään itse enemmän, jos joku ei pidä. Se innostaa tekemään lisää, uutta entistä pahempaa pahaa. Kun kuitenkin ollaan jo tavallaan tarkoituksella luotu paskaa, niin silloin joku vain toteaa että ”näinhän se on”. Eräs ystävä jokunen vuosi sitten soitteli pikakassaa bodomin jätkille ja ne oli suhteellisen vaikeana siinä, että tämänkö pitäsi olla jotain hyvää vai? Lämmitti mieltä. R.I.P. Laiho, kiitos tuesta.
Jari: Nyt tulee paha. (Tiedän, kaivan kuoppaa itselleni). Huumori? Paljonko on suhde? Minun mielestäni Huumoria 30 %, vakavasti otettavuutta ja tosissaan tekemistä 70 %. Onko teitä koetettu huumoribändiksi tituleerata?
MC Respektor: Jee! Huumoria! Miksipä ei? Jos elämä ei ole hauskaa, miksi elää? Niin, itse mielelläni verhoilen vakavat asiat hassutteluun. Kai se on joillain meillä tietynlaisilla ihmisillä suojakeino. Mä en osaa lyödä mun nyrkeillä kovaa, mutta läpänheitolla pääsee pitkälle. Mun laskujen mukaan matematiikka toimii näin: 100 % hauskaa, 100 % faktaa, 200 km tunnissa, 100 kaljaa, kaikki täysillä.
Spider: Todellakin on haukuttu, ei haittaa. Huumori on hauskaa. Pikakassan huumori on kuitenkin aika brutaalia. Sama kun katsoisi kuset housussa kaatuilevaa juoppoa, onhan se alussa aina hauskaa,
mutta syvemmällä piilee ihmisen paha olo ja tuska, ja tämä on se hetki, jolloin hymy hyytyy.
Respektorin kertoma kaava on onnellisuuden salainen avain!
Jari: Mites kapitalismi? Kyllähän teissä aihiota olisi isommaksikin ilmiöksi. Tuntuu, että rock on taas nousussa eri muodoissaan. Onko teille ihan ok pysytellä reilusti UG:ssa, vai olisitteko valmiit heittäytymään rahan alttarille?
MC Respektor: Ei me ilmaiseksi olla tehty niitä paria keikkaa, mitä olemme joutuneet soittamaan. Paidoistakin ollaan jouduttu usein maksu ottamaan. Jos joku haluaa meille massia antaa, niin kyllä minullakin on vuokra ja ruoat mitkä pitää maksaa. En ole ihan varma missä menee raja näissä asioissa. Rahan alttarin hallitsijat, laittakaa viestiä ja kokeilkaa uskollisuuttani.
Spider: En lähtisi Apulannan kanssa heitetyllä koko Suomen kiertueella pilaamaan, ja sen jälkeen Vain Elämään puhumaan tunteista. Tai en tiedä, anna tonni ni katotaan.
Jari: Ai teillä yksi äijä hoitaa kaikki soittimet? Luinkin jostain, että väkipakolla teidät oli lavallekin kaivettu. Onko tulevaisuudessakin teidän livenä kokeminen ja näkeminen yhtä hankalaa?
MC Respektor: Spider duunaa kaikki soittimet itekseen. Mielestäni upeasti. Ihana ihminen, ystävä ja soittelija. Kyllä meitä saa keikoille pyytää. Mutta älkää loukkaantuko, jos me ei jostain syystä päästä tekemään niitä keikkoja. Aina sopii kokeilla onneaan! Tulevaisuudesta emme tiedä mitään, ei ole toimintasuunnitelmaa eikä tule.
Spider: Duomeininki on kyllä parasta mitä voi olla. Mitä tulee keikkoihin, on aika hirvittävää pitää sitä sirkusta pystyssä. Näin pienellä miehistöllä koko soitinarsenaalin pyörittely meinaa jäädä lavalla minulle. Olisikohan kahdelle keikalle lipsuttu. Niihin olen studiolla nauhoittanut taustanauhan (rummut ja basso) tulevasta setistä. Sitten lavalla yrittänyt kitaran kanssa pysyä siinä perässä, muistaa biisijärkkä ja soinnut, mitkä on sävelletty lennosta 7 vuotta sitten; hauskaa? Ei! Joka keikalle nauhoitellaan aina uusi taustanauha. jotta homma pysyy tuoreena (homeessa). Jos näette meidät livenä, niin muistakaa, että ennen ekaa sointuakaan on edelliset viikot nauhoiteltu keikkaa pitkin iltoja hiessä, siksi saa tarjota kaljaa tavallista enemmin.
Jari: Seuraatteko rockmusan kenttää? Tehköön kukin tavallaan, mutta itse en ole kovin innolla seurannut viimeaikaista ”poppihevin” esiinmarssia ja yleistä hyväksyntää.
MC Respektor: En tiedä mistään mitään. Kavereidenkin bändien seuraamisessa on ihan tarpeeksi tekemistä. Toivottavasti jokainen löytää oman viihteensä, oli sitten kyse musiikista tai jostain muusta. Mikään musiikki ei ole väärin. Ne ihmiset, jotka sitä tekee, niissä voi olla jotain vikaa. Tai noh, ihmisiä ei sovi arvostella, vaan heidän tekojaan.
Spider: En seuraa.
Jari: Mikäs tuossa Viheltelijäkipaleessa oikein on? Siinähän haiskahtaa hittiaines suorastaan. Onkohan HC-punk-kipaleessa ennen noin pitkiä vislaisupätkiä kuultukaan?
MC Respektor: En tiedä onko sen kummempia vislaisuja ennen ollut, ekana tulee mieleen kuitenkin coveri Problemssilta, ”katupoikien laulu”. Tuskin sitä voi kuitenkaan meidän viheltäjähahmoon verrata. Mä osaan viheltää, joten ei muuta kuin studioon viheltämään. Viheltely tuntui luonnolliselta ja kuulostaa helvetin hyvältä.
Spider: En muista yhtään, miten tämä edes syntyi. En kyllä muista niitä ”normaaleita” biisejäkään. todennäköisesti oon painanu REC ja Respektor huutanu et tää menis näin ja kopista alkanut kuulua vitummoista ujellusta. Muistan vaan että se oli niin kova tapaus, että päätettiin ottaa perinteiseksi joka levylle.
Jari: Mitkäs teidän mielestänne on nelosen ”lempparibiisit”?
MC Respektor: Ne on kaikki todellisia mestariteoksia. Niihin on laitettu yhtä paljon sydäntä, oksennusta ja tunnetta. No niin, jonkun te kuitenkin haluatte, niin sanotaan: ”Mukavan lämmintä” ja sitten ”4kymppinen koulukiusaaja”. Jälkimmäinen on viesti yhdelle entiselle tutulle, joka kiusaa ja piinaa mua internetissä. Toivon hänelle kaikkea pahaa. Kuten sanottu tuossa aiemmin, en osaa käyttää nyrkkejäni vaan lauluani.
Spider: Itse en muista noita omia biisejä ja sitten sekoitan niitä keskenään toisiinsa jotenkin. Se lemmikki biisi on hyvä & nopea. Ison koiran hiukset lepattavat tuulessa, ujo melodia herkistelee ja sanoma tärkeä.
Jari: Kiitos teille musasta. Harvoin musiikkia kuunnellessa tulee vihaiseksi ja hyvälle mielelle yhtä aikaa.
MC Respektor: Joo olkaa hyvät! Tämä onkin meidän tarkoituksemme; tehdä paskasta päivästä parempi. Älä vittuunnu, anna PIKAKASSAN vittuuntua puolestasi. Jos harmittaa eikä jaksa mennä lenkille, kuuntele vaikka meidän koko tuotanto. Elämä on aina paskaa, mutta se ei tarkoita, etteikö voisi vähän hassutella.
Spider: Kiitos ja ihana kuulla, positiivinen aggressio.
Jari: Olisiko teillä vielä lämpöisiä terveisiä AudioVideon lukijoille?
MC Respektor: Tehkää joka päivä jotain mukavaa toiselle elävälle olennolle. Siinä tulee kaikille hyvä mieli.
Spider: Tehkää asioita jotka pelottaa, niistä saa eniten irti ja ne muuttaa elämää!
Kommentointi suljettu.