Tolkin uusin albumi on jälleen hieno osoitus miehen tyylitajusta ja instrumenttinsa käsittelytaidoista. AudioVideo kysyi maestrolta itseltään kovalla kokoonpanolla kasatun albumin inspiraation lähteistä, suomalaisuuden syvimmästä olemuksesta ja tekoälystä.
Timo Tolkilla on kiistattoman suuri merkitys melodisen raskaan rockin uranuurtajana. Stratovarius-vuosien jälkeen mieheltä on tasaiseen tahtiin ilmestynyt tyylikkäitä albumikokonaisuuksia. Jylhää ja tunnelmallista musiikkia on tälläkin kerralla luvassa. Parissa kappaleessa lauluosuuksista vastaa heavylaulajien aateliin kuuluva Jeff Scott Soto. Myös vanhat soittajakaverit Jari Kainulainen ja Jens Johansson ovat mukana.
Tolkki luottaa omimpaan lähestymistapaansa luonnon taidetta käsitellessään. Classical Variations and Themes 2: Ultima Thule sisältää, kuten nimestäkin voi päätellä, musiikkia laajalla kirjolla. Luvassa on etupäässä neoklassista tunnelmointia, mutta myös perinteistä melodista heavya on albumille sävelletty. Onneksi albumi ei ole kuitenkaan sekava sillisalaatti, vaan melankolisen voimallinen tunnelma säilyy läpi koko levyn.
Vaikka instrumentaalikappaleissa on oma tenhonsa, niin parhaiten itselle uppoaa Jeff Scott Soton laulama Faust. Kyseisessä biisissä väreilee vahvasti menneiden aikojen melodisen raskaan rockin henki. Instrumentaalikappaleista isoimman vaikutuksen tekee kansalliseepoksestamme ammentava Kalevala, jonka jylhyyttä ja polveilevuutta jämähtää haltioituneena kuuntelemaan. Tällä kappaleella Tolkin ja Johanssonin soolot ovat melkoista ilotulitusta.
Tolkin uusin herättää ajatuksia. Mikäs meidän on täällä pohjolan perukoilla elellessä. Talvet ovat pimeitä ja kylmiä, mutta vastapainona on saatu nauttia tänäkin vuonna mukavan lämpöisistä kesäpäivistä. Vuosia ulkomailla asuneena opin arvostamaan luontoamme aiempaa enemmän. Useammassa Euroopankin maassa neljä vuodenaikaamme, puhdas luonto, koskemattomat metsät, uintikelpoiset (ja jopa juomakelpoiset) järvet, ovat ihmeellisiä ja eksoottisia asioita. Meidän tulisi olla ylpeitä maastamme, ymmärtää luontomme monimuotoisuus ja puhtaus rikkautena, ja nauttia jokaisesta vuodenajasta.
Timo Tolkin haastattelu:
Jari: Terve mieheen. Sinulla on Facebookissa komeita luontokuvia. Taitaa luonto olla suuri inspiraation lähde musiikissasi, ja elämässäsi muutenkin.
Timo: On se ollut ihan pikkupojasta saakka. Pidän omasta seurastani, kun siinä ei ole ketään sähläämässä ja tekemässä yksinkertaisista asioista monimutkaisia. Tutkimustenkin mukaan luonto on parantava tekijä, ja mielestäni ihminen on “teollisen vallankumouksen” myötä yhä enemmän vieraantunut luonnosta. Ihminen on osa maailmankaikkeutta, mutta halumme kontrolloida luontoa sotii sitä vastaan, että voisimmekin olla osa sitä.
Jari: Suomi ja suomalaisuus kuuluu myös uudella albumillasi. Itsekin asuin useamman vuoden ulkomailla, ja huomasin, että maamme on kovassa huudossa maailmalla; luonto, mystiikka, ihmisetkin. Olet varmaan toistuvasti joutunut kertoilemaan maailmalla ihmisille maastamme ja luonteestamme? Millainen on Timo Tolkin Suomikuva?
Ollaan aika “jäyhiä”. Se voi ulkomaalaisista vaikuttaa ylimieliseltä, mitä se ei suinkaan ole.
Timo: Olen kiertänyt maailmaa tehden yli viisituhatta keikkaa ja vieraillut 65 eri maassa, ja olen vakuuttunut siitä, että ihmiset ovat kaikkialla melko samanlaisia. Suomalaisuus näyttää perustuvan siihen, ettei tunteita oikein osata näyttää. Ollaan aika “jäyhiä”. Se voi ulkomaalaisista vaikuttaa ylimieliseltä, mitä se ei suinkaan ole.
Suomesta tunnetaan yllättäen eniten juuri kaunis luontomme. Japanilaisista me olemme “mystinen kansa”. Jokaisella kulttuurilla on oma näkemyksensä. Oma näkemykseni on, että Suomi on yksi auktoriteettiuskollisimmista maista. Pelätään poliisia jne.
Jari: Huomasin maailmalla asuessani, että suomalainen, hupsukin musiikki kuulosti oudon hyvältä. Onko sinulla sama? Kuunteletko muuten paljon musiikkia? Jos, niin mitä tulee kuunneltua?
Nykyään en kuuntele juurikaan enää heviä.
Timo: Kuuntelenhan minä. Nykyään en kuuntele juurikaan enää heviä. Lähinnä klassista (Beethoven, Vivaldi ja Bach), sekä vanhoja suosikkejani ABBAa ja The Beatlesia, joista kaikki lähti. Yllättäen musiikissani kuuluu suomalaiset vaikutteet, joista saan kiittää edesmennyttä isääni Tapio Tolkkia, joka kuunteli meillä kotona äidin kanssa jatkuvasti Suomalaista poppia. Finnhitsit tulivat kuulluksi satoja, ellei tuhansia kertoja. Sieltä on alitajunta useastikin ammentanut omaan tuotantooni melodianpätkiä ja kulkuja.
Jari: Millaisilla laitteilla musaa luukuttelet?
Timo: Kuuntelen musaa lähinnä läppärillä. Mulla on myös Applen Airpods Maxit, joista maksoin itseni kipeäksi, mutta enpä ole koskaan kuullut yhtä hyvää soundia millään muilla kuulokkeilla.
Jari: Oletko minkä verran ottanut musan teossa nykyajan digidigikonstit käyttöön, vai luotatko vielä vanhakantaisiin menetelmiin?
Timo: Sekä-että. Olen tuottajana kiinnostunut kaikesta, mikä saa biisin kuulostamaan paremmalta. Ei väliä mitä se on.
Jari: Fender Stratocaster ei käsistäsi ainakaan koskaan tule lähtemään?
Ei kitaramerkilläkään juuri väliä ole, eikä edes vahvistimella. Kyllä se soundi muualta lähtee (vrt. Jeff Beck).
Timo: Ei kitaramerkilläkään juuri väliä ole, eikä edes vahvistimella. Kyllä se soundi muualta lähtee (vrt. Jeff Beck).
Jari: Mites tekoäly musan teossa ja taiteen tekemisessä ylipäätään. Onko sinulle muodostunut jo mielipidettä aiheesta?
Timo: Se on yksi älyvapaimmista ihmisen keksinnöistä, eikä koskaan voi korvata ihmisen tunne-elämän monimuotoisuutta tai jokaisen ihmisen elämänhistoriaa. Ei musiikki ole mielestäni mitään matematiikkaa, eikä tekoäly pysty luomaan mitään uutta. Se pystyy vain matkimaan ja yhdistelemään dataa. Tekoäly on ihmisen laiskuuden viimeisin idioottisuus.
Tekoäly on ihmisen laiskuuden viimeisin idioottisuus.
Jari: Onko muuten päivittäin vai viikoittain, kun ihmiset kyselee tai muistelee vanhoja? Miltä se ylipäätään tuntuu, kun fanit ja muusikot fiilistelee aiempia tekemisiäsi? Kuitenkin yhden metallimusiikin tyylisuunnan pioneereja olit/olitte silloin.
Timo: Kyllä se ottaa pattiin, kun alkaa tulla sellainen “has been” olo. Pyrin kulkemaan itsepäisesti omaa tietäni ja sehän tarkoittaa aina sitä, että jotkut muut tietävät paremmin, miten mun pitäisi hommani hoitaa. So be it.
Jari: Uudella projektilla ovat soittajakaverisi Jens Johansson (koskettimet) ja Jari Kainulainen (basso) mukana. Löytyikö heidän kanssaan operoidessa entisaikojen magia nopeasti?
Timo: Löytyihän se, vaikka Jens vain lähetti failin. Ollaan kyllä WhatsaApp-yhteydessä silloin tällöin. Hymyillään kun tavataan. Juuri toivotin hänelle 61 vuotis-synttärionnea. Jari Kainulainen tuli Suomeen soittamaan bassot. Minulle on ehdottoman tärkeää tuottajana olla samassa tilassa muusikon tai bändin kanssa, jota tuotan. Kaikki tämä failien lähettely on mielestäni kasvottoman muovista ja kylmää meininkiä. Musiikki on kuitenkin energiaa ja universaali kieli. Ilman läsnäoloa toisten ihmisten kanssa, sitä synergiaa ei vain synny, se on kylmä tosiasia.
Musiikki on kuitenkin energiaa ja universaali kieli. Ilman läsnäoloa toisten ihmisten kanssa, sitä synergiaa ei vain synny, se on kylmä tosiasia.
Jari: Voisiko ”ydinporukalta” tulla lisääkin musiikkia tulevaisuudessa?
Timo: Jos viittaat johonkin reunioniin, niin olen ehdottomasti sitä vastaan, sillä ne ovat poikkeuksetta rahastusmielessä tehtyjä nostalgiatrippejä. Jos olisi tarkoitus tehdä uutta musiikkia, saattaisin olla kiinnostunut.
Jari: Maailmanluokan heavylaulaja Jeff Scott Soto taidetaan tuntea heavypiireissä edelleen parhaiten Yngwie J. Malmsteenin alkuaikojen laulajana. Oletko aiemmin tehnyt hänen kanssaan yhteistyötä?
Timo: En ole, mutta tapasin miehen Los Angelesissa pari vuotta sitten ja juttelimme niitä näitä. Kun sitten olin säveltämässä Ultima Thulen biisejä, tuli Jeff mieleeni. Sävelsin biisit “Ultima Thule” ja “Faust” hänen ääntään ajatellen. Ihmiset näyttävän pitävän kyseisistä biiseistä.
Jari: Hetkinen, eikös Jens ja Soto olleet samaan aikaan ynkän kokoonpanossa 1980-luvun puolessa välissä? Oletko muuten tavannut Malmsteenia, jos, niin taitaa aika spesiaalikaveri olla, vai onko hänen höpsottelynsä pelkkää teerenpeliä?
Timo: Olen tavannut, montakin kertaa : ). Minulle hän on ollut aina todella kohtelias. Muille ei kait sitten niinkään. Yngwie on kiistatta neoklassisen kitaratyylin pioneeri. Tuskinpa sitä kukaan voi kiistää.
Jari: Vielä pitää kysyä henkisyydestä, kun itsekin olen henkisellä polulla. Varmasti uudelle albumille olet sieltäkin ammentanut? Luontoyhteyskin varmasti syventynyt energioiden ymmärtämisen ja hahmottamisen myötä?
Timo: No elämä on sellainen matka. “henkisyys”, “meditointi” sun muut, on vaan niin usein valjastettu egoilulle, että on vaikeaa erottaa todellista “henkisyyttä”. Jokaisella on oma polkunsa tallattavana ja mielestäni ei ole mitään yhtä “totuutta”. “Truth is a pathless land” sanoi Krishnamurti ja on varmaankin oikeassa.
”Truth is a pathless land” sanoi Krishnamurti ja on varmaankin oikeassa.
Jari: Kiitos haastattelusta ja kaikkea hyvää sinulle! Haluatko vielä tervehdyksen sanoja tuumailla AudioVideon lukijoille?
Timo: Toivotan kaikille AudioVideon lukijoille oikein lämmintä ja valoisaa loppusyksyä, kirpeää talvea, kukoistavaa kevättä ja lämmintä kesää.
Classical Variations and Themes 2: Ultima Thule löytyy Tolkin Bandcamp-sivulta. LP- ja CD-muodossa albumi julkaistaan 15.11.2024.
Kommentointi suljettu.