Acid Reignin Moshkinstein EP kuuluu helposti minun kaikkien aikojen TOP 10 metallilevyjen listalle. Raikas, rosoinen ja sopivasti kiero thrash-metalli vei yhtyeen 1980-luvun lopulla lähes mestaruussarjaan, mutta jotain tapahtui ja homma kuivui kasaan heti seuraavan vuosituhannen alkumetreillä. Laulaja ”H” saa kertoa itse, mitä metallimusiikissa tällä hetkellä oikein on meneillään ja miksi ihmeessä, lähes 25 vuoden tauon jälkeen, yhtye on aktivoitunut uudelleen.
Acid Reign is back! The new song, Plan of the Damned, has exactly that raw and not too polished thrash-metal feeling they used to have back in the days.
Laulaja Howard ”H” Smithin haastattelu:
Jari: Morjes täältä kylmästä Suomesta, tai tänään on lämmin, mutta muutenhan tämä kesä on ollut katastrofi. Miten siellä Britanniassa, onko ollut parempi?
Howard: Terve. Ei täällä kovin huono ole ollut. Hurjat lämpöaallot ja melkoiset myrskyt ovat seuranneet toisiaan. Mukavahan niitä on ollut ihmetellä.
”Aina, kun Moshkinstein-vinyylin
laittaa pyörimään, sen tuoreus
ja purevuus yllättävät.
Ajaton klassikko!.”
Jari: Olen ollut kova Acid Reign fani teidän ensimmäisestä Moshkinstein EP:stä lähtien. Aina, kun vinyylin laittaa pyörimään, sen tuoreus ja purevuus yllättävät. Ajaton klassikko!
Howard: Kiitos!
Jari: Mitä ihmettä Acid Reignille oikein tapahtui? The Fear oli hieno albumi, mutta mielestäni Obnoxious-levy oli kummallinen, eikä huumoriakaan oikein enää samalla tavalla sillä viljelty.
Howard: Heh heh, vai niin. Ensinnäkin Obnoxious on AR-albumeista lempparini. Sillä todellakin on ENEMMÄN huumoria, kuin millään muulla AR-levyllä. Esim. Codes sisältää hupsun funk breakin ja pikkuorava-äänellä luirutettu loppuvedätys ovat hauskoja juttuja. Sittenhän sillä on huumorikipale ”This Is Serious”, eli en nyt oikein tajua, mitä meinaat huumorittomuudella. Toisille se on paras, toisille ei niinkään, niin kuin näköjään teikäläiselle. Mutta mielipiteet sallitaan!
Jari: Mitäs mitäs, Acid Reign on takaisin metallikartalla. Olenko ymmärtänyt oikein, että sinä olet ainoa alkuperäisjäsen, joka on hommassa täysillä mukana?
Howard: Näin on. Oli tarkoitus tehdä Obnoxious-levyn aikaisella line upilla tämä juttu. Kesäkuussa 2013 kun aloiteltiin, niin olikin, mutta sitten yksi kerrallaan äijät tippui kelkasta, kuka minkäkin syyn takia. Alun perin minä taisin olla eniten vastarinnan kiiski, mutta katos vaan, olenkin ainoa, joka on jäljellä!
Jari: Mites muut alkuperäiset AR-jätkät. 25 vuotta on pitkä aika. Mitäs heille kuuluu. Ovatko vielä musiikin parissa, vai onko ihan muut kuviot?
Howard: Kev (kitara) on musabisneksessä, hän vaikuttaa myös tämän AR-rebootin taustavoimissa. Myös Cooky (kitara) kuuleman mukaan tekee vierailuja keikoille, jos suinkin ehtii. Muut ei taida olla enää musajutuissa.
Jari: Uusi kipale Plan of the Damned on mukavan raaka, ettekä ole kiillottaneet sitä särmättömäksi, onneksi. Lauluäänesikin kuulostaa samalta, kuin silloin aikanaan. Oletko laulanut bändeissä pitkän taukonne aikana? Mitäs muuta olet töiksesi puuhannut?
Howard: Kiitti palautteesta. Hajoamisemme jälkeen lauloin jonkin aikaa Strange Thing -nimisessä bändissä. Sen jälkeen olen ollut stand up -koomikko. Kuudestoista vuosi muuten jo menossa sitä puuhaa. Olen myös vieraillut Suicide Watchn ja Satanikan levyillä.
Jari: Oletkin varmaan pannut merkille, että metallimaailmassa on pinnan alla taas mukavaa porinaa. Metal Church on ottanut Howen taas laulajakseen, Nuclear Assault on kasattu jälleen ja muutkin jo kertaalleen hajonneet bändit touhuavat comebackeja. Mitä mieltä olet, onko metalli kuolemassa, niin kuin aina välillä jostain päin kuuluu. Varmasti jotain kuolee, kun AC/DC, Maiden, Sabbath, Lemmy jne. muutaman vuoden sisään napsauttavat virrat viimeisen kerran vahvistimista pois.
”Jättimäisten bändien aika on
tulossa tiensä päähän, mutta
tapettua ei metallimusaa saa
millään!”
Howard: Niin no, Nuclear Assault tekee vaan jäähyväiskiertueen, joten eipä siinä kovin paljon tulevaisuutta ole. Metalli ei mielestäni ole todellakaan kuolemassa, mutta vaan se muuttuu. Pakkohan sen on muuttua ja adaptoitua teknologian, levybisneksen jne. ollessa näinkin vahvassa murroksessa. Tietysti metallibändejä, jotka pystyisivät tulevaisuudessa suurien festivaalien pääesiintyjiksi, on koko ajan vähemmän ja vähemmän. Fanitkaan ei oikein enää halua omistaa musiikkiaan, vaan kaikki pitäisi saada striimattua ilmaiseksi. Mutta kuten sanoin, jättimäisten bändien aika on tulossa tiensä päähän, mutta tapettua ei metallimusaa saa millään!
Jari: Uusilta bändeiltä vissiin sitten puuttuu jotain, kun ei enää globaaleiksi ilmiöiksi asti niistä ole, vai? Ne vaan kopioi entisiltä kuninkailta?
Howard: Sinun pitää olla varovainen, kun tuollaisia alat laukomaan. Saatat hyvin pian alkaa kuulostaa tosi VANHALTA! Totta kai uudet bändit inspiroituvat aiempien sukupolvien tekemisistä, niinhän se on ollut aina. Ei mekään aikanaan oltu muuta. Jos ei olisi ollut Metallicaa, Slayeriä, Anthraxia, Exodusta, Voivodia, Black Sabbathia, ei olisi ollut Acid Reigniäkään. En kyllä toisaalta ole löytänyt uuden polven thrash-bändejä pitkään aikaan, joista todella pitäisin. Hmm. Ehkä Visceral Attack on yksi sellainen, mutta nekin on enemmän hard corea, kuin thrashiä. Mutta kunnioitan kaikkia thrash-bändejä, sillä ne ovat pitäneet genren hengissä. Jos niitä ei olisi ollut, niin ei Acid Reignin paluutakaan olisi. Me olemme niille velkaa.
Jari: Entäs muut genret, onko UK:sta tulossa muutaman vuoden sisällä hyviä bändejä, jopa ihan maailmanlaajuiseen suosioon nousevia?
Howard: Yksikään bändi ei tule enää nousemaan ”maailmanmaineeseen”, PISTE. Se Visceral Attack, sitten ne tavalliset Gamma Bomb, Evile jne. saavuttavat jotain. En harmikseni ole mitään salaperäisiä ihmebändejä viime aikoina löytänyt, jotka voisivat breikata. Tykkäsin älyttömästi March of the Raptorsista, mutta nekin kerkisivät jo lopettamaan.
Jari: Jatko? Muutama hyvä arvostelu uudesta biisistä, hienoja keikkaelämyksiä ja fanien vaatiminen. Eikös siinä alkaisi olla syitä esim. uuden levyn tekoon ja pidemmille kiertuerupeamille?
”Ihmiset kärsivällisyyttä nyt!”
Howard: Asia kerrallaan, voi se olla, mutta ensin soitellaan vanhoja biisejä keikoilla, koska ei uusi heavysukupolvi ole niitä koskaan kuullut, eikä kukaan mukaan livenä hirmu pitkään aikaan. Sitä vaan on elämässä kaikenlaista muutakin puuhaa. Itselläkin se stand up -kuvio, radioshow ja muita bisneksiä. Jos tässä alkaa levyä tekemään, niin aikaahan siihen menisi ihan älyttömän kauan. Ekaa biisiäkin tehtiin varmaan pätkissä, vuoden ajan. Ihmiset kärsivällisyyttä nyt!
Jari: Onnea kuitenkin uuteen Acid Reign -seikkailuun. Jos homma lähteekin yllätyskiitoon, niin on meitä täällä Suomessa vielä tuhansia metallifaneja ja mielellämme ottaisimme teidät tänne minikiertueelle.
Howard: Hahah, eihän siinä. Otappas yhteyttä keikkamyyjäämme ja jos viivan allekin jää jotain, niin totta hitossa tullaan! Moochos Grasse Arse!
Kommentointi suljettu.