Samaa nostetta on hömppäviihteen estraditaiteilijoidenkin kehityskaaressa havaittavissa. Kauaksi ollaan tultu sotien aikaisista viihdekiertueista. Niistä jalostui aivan omanlaisensa kupletti- ja rillumareihenki, jossa sanavalmiit viäräleuat lauloivat ja vitsailivat sota-ajan kauhujen saattamiseksi taka-alalle. Esa Pakarisen ja kumppaneiden hahmojen jälkeen viestikapulaa ovat vieneet mm. Jaakko Teppo, Timo Koivusalo ja Jope Ruonansuu.
Amerikan yhdysvaltojen peesailuahan kokkien, koomikoiden ja muidenkin viihdekulttuurin ilmiöiden noste nykypäivinä osin on. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Netin välityksellä ja Suomenkin TV:ssä näytettyjen ohjelmien pohjalta moni nuori on ajatellut, että ”ai jaa – noinkin voi tehdä, toimisikohan tämä meillä”. Pikkuhiljaa amatöörimäinen Stand up -touhu on saanut meilläkin vahvasti ammattimaisen otteen.
Sami Hedbergissä on sopivassa suhteessa perinteistä kuplettikulttuurin ja rillumarein elossapitäjää yhdistettynä periamerikkalaiseen meininkiin. Muistan Hedbergin hieman ujon oloisen sähellyksen Get Up- Stand Up -kisassa vuonna 2005. Joku luonnollisuus ja voisiko käyttää sanaa herttaisuus miehestä ruudun välityksellä tuli, ja nimi jäi mieleen.
”Silmistä valuvan veden kanssa
pärjäilee, mutta skipatun
vessareissun aiheuttaman housuun
lirauttamisen kanssa voi olla
vähän tuskallisempaa.”
Nyt, noin seitsemän vuotta (ja ehkä noin 25 kiloa) myöhemmin mies on yksi Suomen seuratuimmista ja ”naurettavimmista” stand up -koomikoistamme. Tällä kertaa Hedberg täyttää isot salit eräänlaisella best of-show-lla, jossa useamman vuoden ajalta parhaita juttuja tiputellaan provosoitujen ja spontaanien nokkeluuksien väliin.
Tuntui, että Mikkelissä maestro nakutti enemmän, sekuntia aikaisemmin keksimiään hupsutuksia, kuin käsikirjoitettua showta. Kas kummaa, nimenomaan ne hatusta heitetyt jutut saivat veden valumaan silmistä ja vatsalihakset mutkalle, naurun törmäiltyä purskeina vapautuneesti jostain vatsanpohjan tienoilta. Jotain pientä ennalta-arvaamatonta jäin showssa silti kaipailemaan. Ehkä interaktiivisuuden viemistä jonnekin uuteen suuntaan, tai yhtäkkisiä yllätyksiä, jotain.
Hedberg avasi mukavasti myös omaa julkkiksen elämäänsä, väritettynä, totta kai. Osansa saivat niin BB, megalomaniansa kanssa kamppailevat ohjelmatuottajat ja viidakon tähtöset. Viimeksi mainittuun olisi kuulemma ollut saumoja ollut päästä juontajaksi, huh hellettä!
Show rullasi vaivattoman oloisesti, välillä oltiin aivan ihme sfääreissä juttujen tason tavoiteltua ground zeroa, sitten heti perään tuli hienoja imitaatio- ja musiikkiesityksiä. Mikähän kumma siinä on, että paperilla niinkin tyhmän kuuloinen juttu, supikoiran edesottamuksista auringon kuumentamalla moottoritiellä nauratti niin paljon, ettei meinannut loppua tulla.
”Välitunti” tulikin juuri sopivasti ja Hedberg asteli kirjoittamaan nimmareita faneilleen. Pikainen miehen skannaus aiheutti ristiriitaisia mietteitä. 190 senttiä, 122 kiloa, hupsu virnistys naamalla ja kauhtunut t-paita. Toden totta, ”tähtiaines maestron ulkoisessa habituksessa” voisi olla pro gradu -työn aiheena. Mutta sitähän se on, tähän sankariin voi samaistua. Voipa joku yleisössä luulla, että homma hoituisi siinä missä Samillakin.
Todellisuudessa 95 prosenttia vaikkapa Mikaelin monisatapäiväisestä yleisöstä ei saisi pidettyä porukkaa pihdeissään hauskoilla jutuillaan viittä minuuttia pidempään. Sami Hedberg saa, kaksi tuntia. Eikä se tehnyt välillä mitään siellä lavalla, ja yleisö vaan hirnui. Hauskuus ja hauskuutuskin taitaa olla niitä ”oppiaineita”, joita ei kirjoista opi. Sitä joko on hauska, tai sitten sitä ei ole. Jos ei ole, voi lukea insinööriksi (anteeksi).
Aika paljon tulee suositeltua kaikenlaista, mutta Sami Hedbergin stand up on erittäin raikas ja positiivinen aikamme ilmiö. Kun menette katsomaan, niin ottakaa nenäliinoja mukaan ja käykää pissillä ennen showta. Silmistä valuvan veden kanssa pärjäilee, mutta skipatun vessareissun aiheuttaman housuun lirauttamisen kanssa voi olla vähän tuskallisempaa.
Katso alta vähän maistiaisia.
Kommentointi suljettu.