CMX teki joulukuussa kolmen keikan minikiertueen. Settilistalla vain kappaleita, joita on soitettu joko harvoin, kauan sitten taikka ei koskaan livenä. Lähtöasetelma oli siis paras mahdollinen ja Tavastialla nähtiin yksi orkesterin parhaista keikoista koskaan. Olin sattumalta paikalla.
Tuoreen Mesmeria-levyn kiertue ehti jo päättyä. Sitten CMX ilmoitti tekevänsä joulukuussa kolmen keikan minikiertueen nimellä Kuljettuja teitä – harvoin kuultuja lauluja. Lupauksena pääasiassa harvemmin soitettuihin kappaleisiin painottuva setti. Monen fanin märkä päiväuni, siis. Settilista, joka on koottu ilman levynjulkaisukiertueen painolastia, vailla festariyleisön edellyttämiä ”hittejä”? Vihdoinkin ne kappaleet, joita aina toivoo ja harvemmin kuulee livenä. Yllätyin itsekin, miten nopeasti luottokortti löytyi lompakosta toisen käden nakutellessa virtuaalilippukauppaa auki.
Harvoin kuultuja lauluja
Orkesteri hiipi lavalle mitään sanomatta ja ennen kuin edes ehdin tajuta, että keikka on alkanut, yhtye alkoi tykittää lähes kolme vuosikymmentä sitten julkaistua Lintua. Pariminuuttinen HC-tykitys, siis. Tervehtivät sentään yleisöä ja jatkoivat Iliman pielillä. Siitä alkoi illan mittainen läpileikkaus CMX:n materiaalista laidalta toiselle. Yhtye nautti selvästi kokonaisesta setistä ”jotain muuta”. Yleisöön se upposi kuin kuuma veitsi voihin. Muutamaa sinänsä perusteltua poikkeusta lukuun ottamatta sitä harvoin livenä kuultua (saati radiossa!) mielenkiintoisempaa ja rosoisempaa päätä CMX:n materiaalista. Ja vastapainoksi sitä kevyempää, joka ei sekään päästä helpolla. Eli sekoitus juuri sitä, mitä minä – ja nyrkkirivistä päätellen moni muukin – oli tullut kuulemaan.
Rokkia riitti. Tunnelma oli sanalla sanoen intensiivinen, niin kuin oli lupa odottaa. Yleisö, josta suurin osa todennäköisesti omistaa yhtyeen koko tuotannon. Yhtye soittamassa keikkaa vain siksi, että mieli palaa päästä lavalle. Viimeistään keikan loppupään aivan liian harvoin kuultu Härjät ja Yrjänän mukaan nopeutensa takia vaikea Laulu palavasta linnusta räjäytti salin totaalisesti. Ja toisella puolen Kainin ja Ojain kaltaiset tunnelmoinnit vetivät tunnelman lähes hartaaksi. Ja sitten taas rokkaamaan.
Kokeneita kulkijoita
Tavastialla nähtiin kaikin puolin vapautuneen oloinen yhtye. AW Yrjänä kiitti yleisöä, että mukava nähdä teitä. Pudotteli kappaleiden väliin palasia niiden historiasta ja tarinoita uran varrelta. Jos Iätin kiertueen aikaan takahuoneiden kireä tunnelma vaikuttaa näin jälkiviisaana näkyneen myös lavalla, niin perjantaina omalla kotilavallaan soitti kahden viimeisimmän levynjulkaisukiertueen yhteenhitsaama yhtye, joka silminnähden nautti esiintymisestä. Parin kuukauden treenaamisella kappaleetkin olivat hallussa.
CMX parhaimmillaan. AW Yrjänä keskellä lavaa luotsaamassa yhtyettä kolmen vuosikymmenen kokemuksella. Shamaani ja kenraali paikallaan. Timo Rasio on totuttu näkemään lavan toisella reunalla kurittamassa instrumenttiaan kuin riivattu epäilemättä holtittoman kovaa soivaa kitaravahvistinta vasten. Nyt mies kiersi pitkin lavaa jo keikan alussa. Taisi tervehtiä muutamaa tuttua yleisössäkin. Janne Halmkronan kitarasankarin maneerit pahenevat sitä mukaa, kun tukka pitenee. Mikä on vain ja ainoastaan hyvä asia. Kitarasoolojakin kuultiin ainakin kaksi, mikä on CMX:lle paljon. Rumpali Olli-Matti Wahlström on lunastanut lopullisesti paikkansa yhtyeessä. Miten halvatussa soitetaan noin raskaalla kouralla ilman, että soitto on kömpelöä?
Matkamerkkejä
Minulle se tärkein oli varsinaisen setin viimeisenä kappaleena kuultu Eksopaleoklimatologi. Saatoin mainita taannoin pitäväni kappaleesta, joka on yhtä koukeroinen kuin nimensäkin. Enpä olisi uskonut, että tuota hirviötä saadaan livenä pysymään kasassa. Olin väärässä. Toinen iloinen yllätys oli Sivu paholaisen päiväkirjasta, jota tuskin kuullaan kesän festivaaleilla. Tai missään muuallakaan. Encoren päättänyt Kaikkivaltiaan peili on yksiselitteisesti yhtyeen parhaita kappaleita. Siihen oli hyvä lopettaa.
Pelasta maailma yhtenä CMX:n suurimmista hiteistä näyttää oudolta settilistassa. Mutta keikalla kuultu hevi-versio… Jos tämä versio olisi julkaistu vuosituhannen vaihteessa, melodinen metalli –buumin ollessa kuumimmillaan, yhtye olisi voinut ostaa kappaleen tuotoilla itselleen jotain kivaa. Kuten vaikkapa Lauttasaaren.
Keikan pituus jäi hieman alle kahden tunnin. Enempää ei välttämättä fysiikka kestäisi. Ja kuitenkin paljon jäi kuulematta, materiaalia kun yhtyeellä riittäisi. Ensi vuonna uudestaan?
Tavastialla kuultu setti sen mukaan, mitä nyrkki pystyssä sain ylös kirjattua:
Lintu
Iliman pielet
Sametinpehmeä
Epäonnisten liikemiesten helvetti
Marmori
Kiusaajien kiusaaja
Rakkaudessa niin kuin sodassa
Kain
Fysiikka ei kestä
G
Sivu paholaisen päiväkirjasta
Jos mikään ei muutu
Härjät
Laulu palavasta linnusta
Ojai
Π
Saatana
Eksopaleoklimatologi
– encore –
Götterdämmerung
Pelasta maailma (heviversio)
Talvikuningas; XII: Kaikkivaltiaan peili
PS. CMX julkaisi kiertueen biisilistan Spotifyssä. Ilman Lintua ja Götterdämmerungia:
open.spotify.com/user/cmxofficial/playlist/6kH1ddOMnbS71LfvnATbAX”
Kommentointi suljettu.