Onhan tässä tullut Maidenia itsekin seurattua kymmeniä vuosia, mutta nämä kaksi herraa pääsevät kerta toisensa jälkeen yllättämään ammattitaitoisilla ja syvästi kohdettaan kunnioittavilla podcasteillaan. Voisi puhua melkein Maiden-tieteestä. Audiovideo jututti jäpiköitä ja samalla fiilisteltiin myös tulevaa Iron Maiden-albumia ja julkaistua ensisingleä.
Se olisi taas tullut aika, jolloin me ikifanit jännitämme uuden Iron Maidenin julkaisua. Pettymyksiähän ne ovat jo pitkään olleet. Edellinen The Book of Souls oli jo oikeansuuntaista menoa, Bruce Dickinsonin syöpätaistelusta huolimatta. Nyt mies on jollain tavalla taas kasassa, mutta valitettavasti itse olen huomaavinani miehen puheessa ja laulussakin ongelmia kielen alueen operoinnin jälkeen. Surullista.
Jari: Uuden levyn ensisinkulla The Writing on the Wall Bruce ei ole enää entisensä, vai onko – Henri ja Tero? Miltä kappale teidän mielestänne kuulostaa? Itsellä tulee suuri keskinäinen kunnioitus ja ystävyys yhtyeen jäsenten kesken ajatuksiin. Jokainen on otettu huomioon ja sen mukaan mennään, mitä jaksetaan ja pystytään, kun ikääkin jo on.
Tero: Lämmin kiitos palautteesta ja mielenkiinnosta podcastia kohtaan, Jari ja Audiovideo.fi! The Writing on the Wall pääsi kyllä yllättämään: groovahtavaa aavikkoblues-Maidenia ei ole aikaisemmin kuultukaan. Sinänsä homma käy järkeen, sillä Adrianin sävellyksessä oli hyvin paljon samaa henkeä kuin keväällä ilmestyneellä Smithin ja Richie Kotzenin levyllä. Huomattavasti enemmän tämä sinkku innosti kuin lannisti uuden levyn odotusta! Biisissä on yksi vuosituhannen vaihteen tämän puolen parhaista sooloista Adrianilta, ja video oli tällaisille 1980-luvun ja 1990-luvun alun piirrettyjen parissa kasvaneille ikiteineille hillitöntä visuaalista namiskuukkelia. Kyllä Bruce ihan kelvollisesti mielestäni suoriutui sinkulla ja ainakin edellisellä Helsingin-keikalla myös livenä, joten ihan luottavaisin mielin olen sen suhteen. Mutta totta kai ikä väkisin painaa vuosi vuodelta enemmän. Ehkä vähän matalammalta vedetyt ja keskitempoiset biisit ovat Iron Maidenin vanhojen päivien suunta – ja mikäpäs siinä, jos homma toimii näin hienosti.
Henri: TWOTW oli suuri yllätys itselleni. Puolitempoinen, mutta rytmikäs poljento ei ole missään tapauksessa ole ollut Maidenille sitä kaikkein ilmeisintä, joten siihen kiinnitin ensimmäisenä eniten huomiota. Päässä alkoi jo soida dobrot ja slide-kitarat kun bassorumpu tuli mukaan introssa. Biisin upea akustinen ulottuvuus ja syvä intro sekä muidenkin osien akustiset osuudet (mm. Adrianin upean soolon alla) luo tulkintaan ehkä herkkyyttä, jota ei ihan hirveästi olla kuultu aiemmin. Vaikka laulurekisteriä on hieman madallettu kenties fyysisten rajoitteiden takia, on tuo uusi “vire” astetta tummempi ja luo ehkä Maideniin uusia sävyjä ja jopa uusia mahdollisuuksia. Sävellyksenä menee 2000-luvun Maidenin ehdottomaan kärkikastiin. Smith / Dickinson -parivaljakolla harvoin menee mönkään. Paljon hienoja melodiakoukkuja, jotka jäävät päiviksi soimaan päähän. Biisi paranee joka kuuntelukerran jälkeen, ja kertoja on jo… aika monta. Kuten Tero jo totesikin, 1980- ja 1990-luvun piirrettyjen ja sci-fin parissa kasvaneena video oli aivan järisyttävä kokemus! Tuohon päälle vielä onnistunut hype-kamppis, joten ainakin tämän sinkun osalta olisi – toivottavasti – odotettavissa vahvaa suorittamista myös levyllä!
Jari: Pieni esittely, keitä olette, miten musajuttuihin, oletteko itse muusikoita. ja onko heavy rock kuolemassa sukupuuttoon ; ) ?
Tero: Olen helsinkiläinen media-alan sekatyöläinen ja yrittäjä. Kitaraa soitan auttavasti, kiitos heikkojen lahjojen ja laiskan harjoittelun. Onneksi Henkka pitää huolta muusikko-uskottavuudestamme. Onko heavy rock kuolemassa? Musabisneksen näkökulmasta mahdollisesti kyllä, alakulttuuri-ilmiönä tuskin. Eikä sillä oikeastaan ole niin väliäkään. Ei täällä mikään säily ikuisesti.
Henri: Olen musiikin kolmasosa-ammattilainen, joka on oikeissakin töissä. Musiikki genreen katsomatta ollut aina asti tärkeä osa elämää niin soittamisen kuin kuuntelemisenkin muodoissa. Myös kaikenlainen kamar*nkkaus ja rakentelu aiheen ympärillä kiinnostaa. Meidän yhtye Tyrantti ainakin pitää huolen siitä, ettei heavy rock kuole ainakaan vähään aikaan!
Jari: Mistä idea Iron Maidenin maailmaan noin syvälle sukeltamiseen lähti?
Tero: Omista alhaisista tarpeista päästä puhumaan Iron Maidenista joka viikko.
Henri: Lähtölaukauksena on ehkä toiminut myös kaikki ne Iron Maiden -teemaillat, joissa kukaan muu ei enää jaksa kuunnella meidän juttuja. Ns. “Get a room!” -moment. Hommattiin sitten se huone ja pari mikkiä.
Monet ovat kirjoittaneet, että uusi jakso on perjantain pelastus.
Jari: Oletteko saaneet faneilta millaista palautetta?
Tero: Palautteen määrä ja ennen muuta laatu on ollut häkellyttävää. Todella nöyrin mielin olemme lukeneet meille tulleita mielettömiä sähköposteja ja muita palautteita. Monet ovat kirjoittaneet, että uusi jakso on perjantain pelastus. Eräs kuulija kertoi löytäneensä podcastin myötä uudestaan sen ensi-ihastuksen taian, jonka Iron Maidenin musiikki aikanaan aiheutti. Sitä parempaa palautetta tuskin voi toivoa!
Henri: Juuri näin, en olisi ikinä uskonut, että näin “niche” podcast saisi niin säännöllisesti ja niin kattavasti palautteita kuin mitä ollaan saatu. Paljon tulee spontaanisti palautteita siitä, kuinka kuulijat ovat löytäneet Iron Maidenin sekä muita muisteluita ja tarinoita yhtyeen ympäriltä. Niitä on aina mukava lukea!
Jari: Onko uusia suunnitelmia? Uusia tulokulmia Maideniin? joku muu bändi käsittelyyn?
Tero: Syyskuussa ilmestyvä ”Senjutsu”-levy laittoi lähitulevaisuuden suunnitelmat uusiksi, ja hyvä tietysti niin! Mieletöntä päästä analysoimaan uunituoretta Maiden-levyä ihan pian. Ennen ”Senjutsun” ilmestymistä aloitamme kuitenkin syyskauden jaksot perkaamalla asiantuntijavieraan kanssa Maidenin ikonista kansitaidetta. Toivottavasti tämän vuoden puolella päästään myös bändin debyyttilevyn kimppuun, sitähän pohjustimme melkein koko kevään ajan, heh. Suunnitelmia on toki jatkoonkin, mutta Maiden-aiheissa pysytään vahvasti. Tässähän on päästy vasta juuri ja juuri pintaa raapaisemaan!
Jari: Millaisin odotuksin uusi levy? Ensi vuoden keikka? Onko viimeinen Suomen vierailu?
Tero: Innolla odotan, mitä tuleman pitää. Erityisesti Smith / Dickinson -yhteistyön hedelmiltä odotan sinkun perusteella paljon. Myös alle viiteen minuuttiin jäävä Janick Gersin sävellys ”Stratego” voisi olla potentiaalinen suoraviivainen hevibiisi, jollaisia ei ole nykytuotannossa ainakaan liikaa. Ja onhan tuo levyn lopettava yli puolituntinen putki pelkkiä Steve Harris -eepoksia melkoinen uhka vai mahdollisuus -tilanne. Ensi kesän keikalle lähdetään totta kai, ja toivottavasti johonkin muuallekin Eurooppaan katsomaan showta. Toivottavasti settilistassa kuullaan muitakin uuden levyn biisejä kuin sinkku! En usko kuitenkaan, että kyseessä on viimeinen Suomen keikka, ei lähellekään.
En usko kuitenkaan, että kyseessä on viimeinen Suomen keikka, ei lähellekään.
Henri: TWOTW- sinkku sai omat odotukset nousemaan erittäin korkealle. Pakko mainita, että biisien keskikesto hiukan hirvittää, mutta ei tuo sinkkukaan mikään iskelmä ollut. Jokin lapsenomainen usko ykkössinkun ansiosta on jopa ehkä tasoa “paras levy sitten AMOLADin”. Kohtahan se kuullaan. Keikoilla nähdään!
Viikonloppusoturit on ensimmäinen suomenkielinen Iron Maiden -yhtyeeseen keskittyvä podcast, jonka jaksoissa käsitellään yhtyeen levyjä, jäseniä, kiertueita ynnä muuta aiheeseen liittyvää niin fakta- kuin fiilispohjaltakin.
Podcast jatkuu 20.8.2021 uusin jaksoin! Uusia ja vanhoja jaksoja voi kuunnella mm.:
https://rss.com/podcasts/viikonloppusoturit/
Podcastia voi myös seurata Facebookin ja Instagramin kautta:
Kommentointi suljettu.