Hävettää. Tiedätte ehkä tarinan suutarin lapsista, kenkäpuoli oli heikoilla… Eräänä päivänä tullessani kotiin akka-kulta puuhasi jotain ja läppäri oli auki, sen kaiuttimista tulvi musiikkia. Tuskin voitte kuvitella sitä nolouden määrää.
Läppäri oli auki, sen kaiuttimista tulvi musiikkia. Hävettää.
Näinkö minä hoidan kotiin musiikintoiston vaikka härveleitä on vaikka muille jakaa. Oikeasti, kaiuttimia on yhteensä varmaan parikymmentä, elektroniikkaa kasoittain lisäksi. Mutta ei mitään järkevää olohuoneessa. Ei mitään, joka olisi siinä niin pitkään, että muu perhe ehtisi oppia käyttämään.
Lyhyt sormellaosoittelu peilin edessä vihaisella naamalla säestettynä ja päätös, että asialle ei vain tarttis tehrä jotain vaan nyt sille myös tehdään. Ensin akustointi valmiiksi ja sitten äänentoisto, joka toimii hyvin, mutta ei varmasti ole koskaan tiellä.
AAA: Aloita Aina Akustiikasta
Kovapintainen huone on epämiellyttävä elää. Jo kahdenkeskinen keskustelu saattaa saattaa äksyn sävyn vaikka aihe olisi kuinka leppoisa. Lisää lapsi, tai pahimmillaan sen pari kaveria ja huone kaatuu päälle. Korvat vinkuvat ja pää humisee vielä kauan senkin jälkeen kun on karannut paikalta.
Akustointi ei siis ole hifihörhöjen haavekuva vaan asia, joka parantaa oleellisesti normaalia viihtyvyyttä, kaikkien elämänlaatua. Mitä isompi, korkeampi ja avarampi tila, sen vaikeampi se akustisesti on. Sitä enemmän se kaipaisi ääntä vaimentavia ja hajottavia pintoja. Sitä kipakammalta, kovemmalta ja epäselvemmältä se kuulostaa hoitamattomana.
Akustoitu huone on rauhallisempi, kotoisampi ja viihtyisämpi. Lisäksi siellä on paljon mukavampi kuunnella musiikkia. Koittakaa jaksaa lukea loppuun saakka. Kerron nimittäin vasta lopussa, millaiset erot kuuluvat akustoidussa ja akustoimattomassa tilassa – silloinkin kun musiikki ei soi.
Taivastelu on tärkeää
Katon akustointi on ehkä se tärkein asia, kahdestakin syystä. Ensinnäkin se on iso pinta, joka on muuten käyttämättä – sen akustointi ei varmasti haittaa mitään muussa elämässä. Toiseksi se on pinta, joka on kova ja tasainen ilman mitään ääntä hajottavia muotoja eli se on sellaisenaan akustisesti huono.
Laitoin jo pari vuotta sitten olohuoneemme kattoon Ecophonin Master-sarjan 40mm paksut akustolevyt. Asennus oli helppoa merkin omalla akustolevyliimalla. Täysin siistin lopputuloksen saamiseksi pohjana olleen katon olisi pitänyt olla täysin tasainen eikä viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana hiljalleen notkahtanut.
Jälkiviisaana voinkin todeta, että muutaman kympin lisäys budjettiin ja asennuslistojen käyttäminen olisi ollut järkevää. Toisaalta samanlaiset levyt toimiston kuunteluhuoneen katossa betonirakenteisessa kivitalossa istuvat erittäin siististi samalla liima-asennuksella.
Onnistuisiko oman kattosi sisäverhoilun poistaminen helposti ja takana olisi suoraan lämpöeriste? Silloin kova sisäverhoilu kannattaa ehdottomasti purkaa ja korvata sitten koko katon pinta sopivalla akustointiratkaisulla. Siten vaimentamassa ei ole vain akustolevyn paksuus vaan akustolevyn ja koko sen yläpuolella olevan lämmöneristeen. Nimittäin, mitä paksumpi akustointirakenne, sitä matalampiin taajuuksiin se vaikuttaa.
Kova ja tasainen katto sellaisenaan on akustisesti huono.
Haluatko paneutua asiaan vähän syvemmälle kuin vain läntätä puoleen kattopinta-alasta akustolevyjä? Ota silloin yhteys johonkin asiantuntevaan alan ammattilaiseen, jonka kanssa mietit kokonaisuuden omiin tarpeisiisi ja sisustukseesi sulautuvaksi.
Muista mennä myös päin seiniä
Alunperin olohuoneessamme oli etuseinällä kolme isoa akustomoduulia, itse rakennetut kankaalla verhoillut 120 cm kanttiinsa olevat neliöt. Joiden mahdollisimman kissankestävän kangasverhoilun kissat repivät riekaleiksi hyvin nopeasti.
Valitettavasti pari akustolevyä ei vielä auta.
Eikä se kolme 120 x 120 -senttistä aluetta vielä ollut kamalan paljoa koko olohuoneeseen. Valitettavasti pari akustolevyä siellä täällä ei vielä auta.
Katossa pinnaltaan suhteellisen herkät akustointilevyt saavat olla rauhassa. Samoin seinillä, jos taloudessa ei ole kiipeileviä eläimiä tai lapsia. Meillä on. Eli etuseinä uusiksi. Mietin jo alunperin rakennetta, jossa yksi seinä otetaan kymmenen senttiä huoneeseen päin. Se toimii koko seinän kokoisena akustointielementtinä ja lisäksi siihen upotetaan kaiuttimet.
Omaa silmääni, samoin kuin akka-kullan, Gyptone Line 4:n rauhallinen ja ajaton ulkoasu viehättää. Se ehkä istuisi pitsihuvilaan heikommin kuin 1960-luvun arkkitehtuuriin, mutta toimii myös hyvin moderneissa ratkaisuissa. Itse asiassa hankin levyjä sen verran, että tein työmaallekin samanlaisen Gyptone-seinän rauhoittamaan toimiston olemusta.
Gyptonella on pari muutakin hyvää puolta. Yksi on se, että kun sillä tekee kokonaisen ison seinäpinnan, tulos ei kuitenkaan ole liian tummaksi ja tunkkaiseksi muuttuva ääni ja ilmapiiri koska osa korkeista taajuuksista heijastuu levyn pinnasta takaisin huoneeseen. Kuinka matalille taajuuksille vaimennus ylettyy, riippuu ihan takana olevan vaimennusainekerroksen paksuudesta.
Koska Gyptonen takapinnalla on tiheä kangas, se ei päästä pölyä varsinaisesta vaimennusaineesta huonetilaan, allergiaystävällistä. Omassa seinässäni vaimennusaine on ihan peruslaatuista lämmöneristykseen tarkoitettua lasivillaa. Ja koska pintalevy on kuitenkin kova, se kestää lemmikkejä toisella tavalla kuin huokoiset ratkaisut.
Meillä kuvalliset akustiikkalevyt eivät sovi seinille koska ne raadeltaisiin muutamassa päivässä rikki. Eläimettömissä tiloissa itse valituilla kuvilla päällystetyt akustolevyt ovat erinomainen ratkaisu. Diffuusoreista eli ääntä hajottavista elementeistä suurin osa on ulkonäöltään sellaisia, että ne eivät joka olohuoneeseen saa muuttaa. Vaan kauheushan on aina katsojan silmässä – joku sopiva ratkaisu voi istua omaan makuusi erinomaisesti.
Paljon vai vähän huonekaluja?
Mitä enemmän huoneessa on tavaraa, huonekaluja, koriste-esineitä ja lasten leluja, sen parempi se on akustisesti. Kaikki romppeet nimittäin hajottavat ääntä, isot esineet matalampia taajuuksia ja pikkuripellykset korkeita taajuuksia.
Mitä enemmän huoneessa on tavaraa, sen parempi se on akustisesti.
Oma olohuoneemme on varsin pelkistetty, ja siten hankala. Jos seinät täyttäisi kirjahyllyillä, ikkunalla olisivat paksut verhot ja sekä huonekaluja että muuta tavaraa olisi yleisesti paljon, ei muuta akustointia tarvitsisikaan miettiä. Paitsi ehkä katon akustointi.
Ovela akustoija hankkii isot nojatuolit ja sohvan sekä tosi paksun maton kuuntelualueelle. Seinille paljon pieniä tauluja hieman alaviistoon nojaamaan eli isoa seinäpintaa rikkomaan. Verhojakin voi olla kahdet päällekäin. Vähemmän kauniit, mutta erittäin raskaat (jopa vinyyliset, Etolasta saa n.600g/m2 painoista vinyylia monessa eri värissä) pohjalle ja sisustusmakuun sopivat silmäniloksi päälle. Mikäli esimerkiksi musta tai vihreä vinyyli sopii sisustusmakuun niin Etolan materiaali riittää hyvin sellaisenaan.
Musiikkia joka lähteestä
Kymmenen senttiä paksu kerros seinustalta äänellisessä hyötykäytössä tekee ihmeitä. Sillä voi hoitaa lähes koko akustoinnin kattoa lukuunottamatta ja lisäksi siihen voi asentaa erittäin nautinnollisen musiikkilaitteiston niin, että mitään ei ole lattioilla tai tiellä. Tai edes juurikaan näkyvissä. Vain se musiikki ja miellyttävä ilmapiiri jäävät jäljelle.
Normaali laitetelinehän on puolisen metriä kanttiinsa oleva kuutio täynnä vimpaimia, johtoja, nuppeja, säätimiä ja harrastajan perheelle kankeaa käyttömukavuutta. Minä olen onnellisessa asemassa ja voin leikkiä säätimilläni muissa tiloissa joten olohuone voidaan miettiä yleisen mukavuuden kannalta.
Linn Sekrit DSM -verkkosoitin on parin hyvän kirjan kokoinen lituska, joka tekee kaiken tarvittavan. Siinä on vahvistimetkin sisällä eli seuraksi ei tarvita mitään muuta kuin kaiuttimet. Kokonsa ansiosta se mahtuu helposti akustoseinän sisälle piiloon.
Sekrit DSM toistaa tietysti verkkolevylle tallennetun musiikin ja siinä on liitäntöjä kaikensorttiselle äänilähteelle, digiboksista levysoittimeen. Mutta ehkä vielä oleellisempana, asentamalla Linnin ilmainen Songcast-ohjelma (tarjolla sekä PC:lle että Macille), siitä tulee tietokoneen äänentoistolaitteisto. Mitä ikinä tietokoneesi soittaakin, musiikkia, elokuvia, Youtubesta tai Spotifysta parasta soittolistaasi, se kuuluu Linnin verkkosoittimen kautta.
Perinteisen verkkosoittimen taru on loppumassa.
Tietokone on joka tapauksessa se selkein moderni äänilähde. Sillä on kaikkein sujuvinta ja monipuolisinta hallita sitä valtavaa määrää eri tapoja kuunnella musiikkia. Ladattuja musiikkitiedostoja, omien CD-levyjen rippejä ja valtavaa streamattavan musiikin massaa. Miksi Logitech lakkautti Squeezebox-tuoteperheen? Se näki, että perinteisen verkkosoittimen taru on loppumassa. Tietokone on mielettömän paljon helpompi ja monipuolisempi ohjelmalähde.
Vaan läppärin kaiuttimista musiikin “nauttiminen” on vaatimatonta. Lempimusiikkisi ansaitsee paremman äänenlaadun. Sellaisen, joka tempaisee joka kerran mukaansa. Helpointa on kun musiikki siirtyy langattomasti ja häviöttömästi verkkosoittimelle, jonka äänenlaatu on kunnossa.
Viimeinen silaus
Kun huoneen akustiikka on kunnossa ja äänentoiston keskusyksikkönä laite tai laitteisto, joka hoitaa kaikki halutut ohjelmalähteet riittävän korkeatasoisesti, tarvitaan vielä kaiuttimet. Todennäköisesti sisustuksen ehdoilla tehtävässä tilassa kaiuttimia ja etenkään niiden johtoja ei kaivata keskelle lattiaa.
Seinusta korostaa bassoa paljon, se pitää huomoida kaiuttimen valinnassa.
Hyvissä aktiivikaiuttimissa on säädöt, joilla ne saa soimaan tasapainoisesti seinän vieressä. Seinusta nimittäin korostaa bassoa paljon, se pitää huomoida kaiuttimen valinnassa.
Se, että kaiuttimen takalevyssä on paikka seinäkiinnitykselle ei vielä välttämättä tarkoita, että kaiutin kuulostaa siinä hyvältä. Laita myyjäsi vakuuttamaan, että tarjottu kaiutin soi hyvin seinää vasten asennettuna. Jos kaipaat subwooferia, on sekä kaupallisia sohvan alle helposti häviäviä malleja että tietysti itserakentajalle ihan mitä vain.
Visuaalisesti häviävin ratkaisu on upotettava kaiutin. Sellainen, joka on tarkoitettu upotettavaksi seinäpinnan tasoon. Normaalit uppokaiuttimet ovat noin 10cm paksuja eli mahtuvat perinteiseen kakkosnelosrungolle tehtyyn väliseinään, tai sitten vastaavan paksuiseen vanhan seinän päälle tehtyyn akustoseinään.
Oman olohuoneensi seinään asensin soundillisesti Linnin verkkosoittimen seuraksi hyvin istuvat Linn Custom 2K 106C -kaiuttimet. 106C on siis upotettava malli, jonka osat muistuttavat paljon Majik 109:ä. Samanlainen 2K Driver Array -diskanttipaketti, samankokoinen viisitummainen bassokeskiääninen, refleksiviritys tosin hoidettu passiivielementillä eikä putkella kuten Majik 109:ssä. Kotelotilavuuskin on samaa luokkaa.
Sekrit DSM -verkkosoittimen yhteydessä kokeillut Linn Sneaky Unik -kaiuttimet löysivät nekin käyttöä. Istuvat nimittäin keittiön tasolla tarjoillen musiikkia ruoanlaittajalle. Laitoin niiden kaiutinjohtoon yksinkertaisen kytkimen, Sekritissä kun on omat päätevahvistimet toisillekin kaiuttimille. Kytkimestä kyökkimusiikin saa helposti kyökissä ollessaan päälle ja pois.
Verrattuna Unik Sneakyyn seinään asennettu Custom 2K 106C on kevytliikkeisempi, tavallaan huomaamattomampi, vähemmän kaiuttimelta kuulostava. Toisaalta siitä ehkä puuttuu se lapsenomainen vilipitön into, jolla Unik tarttuu musiikkiin lajityypistä riippumatta. Seinäasennuksen etu, soundin puhtaus koteloheijastusten puuttuessa kokonaan, kuuluu kyllä. Samoin basson poikkeuksellinen nopeus ja yhtenevyys.
Panosta vähän ja nauti paljon
Akustoinnin vaikutus on hurja. Kotona huomasi selvästi akustolevy akustolevyltä, miten huoneen olemus muuttui koko ajan rauhallisemmaksi. Etuseinän tekeminen tasapainotti lisää, mutta ei osittain heijastavan rakenteensa ansiosta muuttanut tilannetta ollenkaan liian tunkkaiseksi kuten käy, jos liian ison osan huoneesta peittää ohuella ääntä vaimentavalla materiaalilla kuten paksuilla verhoilla.
Työhuoneella akustoidun ja akustoimattoman ero on räikeä. Vierekkäin ovat kuunteluhuone ja valokuvaustila. Hiljaisen hetken valokuvauspöydän ääressä mieltää hiljaiseksi, äänettömäksi. Vaan ottamalla viisi askelta kuunteluhuoneen keskelle, huomaa hurjan eron. Akustoitu tila tuntuu todella paljon rauhallisemmalta kuin viereinen kovapintainen huone. Vaikka on olevinaan aivan hiljaista. Tätä on varmasti vaikea hahmottaa kokematta sitä itse, mutta ero on todella huomattava.
Nauti musiikistasi! Tee huoneestasi hyvä, jolloin nautit normaalielämästäsi enemmän – ja siinä sivussa musiikki kuulostaa sekin kauniimmalta. Ja panosta laitteistoon, jonka äänestä pidät. Erot eri järjestelmien välillä kuulet varmasti. Jos haluat kaiken piiloon, sekin onnistuu. Kyse on vain siitä, oletko valmis näkemään hieman vaivaa saadaksesi jotain oikeasti hienoa palkinnoksi.
Lyhyesti: Akustoi, se parantaa kaikkea elämänlaatua. Sen jälkeen valitse omaan sisustukseesi sopiva kunnollinen äänentoisto, siitä on paljon iloa.
Linn-kauppiaasi:
Kuvat: Samu Saurama
Kommentointi suljettu.