Duende on espanjalainen sana, joka tarkoittaa taiteen ja musiikin herättämää syvää vastetta ihmisen sisimmässä. Se nappaa sielustasi kiinni ja ravistelee, nostattaa ihon kananlihalle, saa itkemään, nauramaan, tanssimaan ja rakastamaan. Kun kaikki tuntuu voimakkaammin ja ihminen on läsnä tässä ja nyt, sekä vähän toisaalla.
Musiikin vaikutusta on tutkittu paljon, on rakenneltu kaavoja siitä, mikä saa karvat pystyyn, mikä jää pyörimään päähän, millainen musiikki tekee onnelliseksi, miten tarjoilla musiikkia vielä äitinsä kohdussa kasvavalle lapsoselle… Oli tutkimus mikä tahansa, ovat kaikki samaa mieltä siitä, että musiikki on, on aina ollut, valtavan tärkeä osa ihmisen elämää. On toki yksilöitä jotka eivät musiikkiin reagoi, mutta kuurotkin pystyvät nauttimaan musiikin ääniaalloista kehossaan.
Omasta mielestäni musiikin tarkoitus on herättää ihmisen sisin, resonoida siellä. Avata yhteyksiä ihmisen ja maailman välille, ihmisten välille; auttaa ihmistä ymmärtämään omaa itseään paremmin, käsittelemään sisimpäänsä, tuntemaan. Kuulostaa yksinkertaiselta ja helpolta, mutta loppujen lopuksi musiikki ja sen tekeminen on lähestulkoon alkemiaa. Täytyy olla tunnetta, osaamista, vaistoa ja heittäytymistä, hyvät bändikemiat sekä jotain, jonka haluaa välittää. Ja vielä sittenkin kaikki on kiinni siitä, mitä yleisö itse tarvitsee ja on etsimässä.
Uusi levy, uusia tuulia, uusia ulottuvuuksia
Neljä vuotta sitten julistin, että Honey B & T-Bones sietäisi tulla lisätyksi virallisiin ravintosuosituksiin. Nyt olen vielä syvemmin tuota mieltä, ja tässä lokakuussa ilmestyvää uutta HBTB-levyä odotellessa on muutenkin hyvä käsitellä pariskuntaa, joka on ravistellut ihmisten sisimpiä ja takalistoja jo vuodesta 1982 alkaen.
Duende kaikkine variaatioineen on näet vahvasti läsnä Aija Puurtisen ja Esa Kuloniemen musiikissa.
Se on kuin alkusyksyisen auringon tuoksu iholla: lämmin ja herkullinen. Paljaat varpaat nurmikolla, jonka uumenista kirpeän yön viimeiset häivähdykset nousevat jalkoja pitkin selkäytimeen ja värisyttävät nenänpäätä myöden. Tuuli leijailemassa ympärillä, silittelemässä poskea, vokottelemassa kuljettamillaan kypsän luonnon tuoksuilla. Vähän kuin humpsahtelisi kaninkoloihin ja uusiin ulottuvuuksiin aina uudelleen.
HBTB:n tuotannon punaisena lankana on ennakkoluulottomuus ja uteliaisuus. Kappaleet kuplivat, aaltoilevat ja vaeltelevat hauskan raikkaina. Ei sekametelisoppana tai kikkailuna kikkailun vuoksi, vaan hyvin luontevina. Jos tavalliset, perinteiset tyylisuunnat olisivat eri eläinlajeja, niin nämä kappaleet kulkevat ulottuvuudessa, jossa tuttujen otusten ohella on myös taivaalla lenteleviä Feeniks-lintuja, niityillä kulkevia yksisarvisia ja metsissä samoilevia menninkäisiä. On niissä tätäkin maailmaa, ja ihmisen elämää, samaistuttavaksi ja fiilisteltäväksi, raastaa se sitten sisimmän auki tai auttaa liitelemään.
Pedagogi ja luonnonlapsi
Iso osa bändin nykyisistä kappaleista on Aijan käsialaa, eikä ehkä ihme, että Aijan sävellykset ovat moniulotteisia tuotoksia, sillä tämä kuningatarmehiläinen on kerännyt – ihan itse – metensä valtavasta kukkamerestä. Aija on musiikin tohtori, opettaa, näkyy televisiossa jos jonkinmoisessa musiikkiaiheisessa ohjelmassa, mentoroi muita laulajia ja löytyy myös monen muun artistin albumien taustalta, oli niissä sitten tuottajana tai muussa ominaisuudessa (on esimerkiksi tuottanut Värttinän Miero-levyn, joka on lemppareitani, oh!).
Aijasta löytyy kiehtova yhdistelmä pohtivaista, ammattimaista moniosaajaa sekä heittäytyvää luonnonlasta. Se minutkin sai aikanaan hurmaantumaan. Muistan vielä hyvin, miten viime vuosikymmenen loppupuolella Aija sai minulta jalat alta kuullessani livenä ensimmäistä kertaa kappaleen Tentacles, joka pomppii pitkin poikin huiman hulluttelevana ja nytkyvänä (löytyy esimerkiksi tältä livetaltioinnilta legendaariselta YLE M1-studiolta, vieraana mm. Verneri Pohjola). Hurja nainen, virkistävän omaleimainen basisti, säveltäjä ja tajuton vokalisti. Siinä oli niin mahtava kombo, että meikätytön ääni taisi vähän väristä kun menin keikan jälkeen ostamaan Aijalta bändin uusinta levyä. En muistanut edes kysyä muilta siihen levyyn nimikirjoituksia. En tiedä väriseekö ääneni vielä nykyään, mutta arvostukseni Aijaa kohtaan kasvaa sitä mukaa kun ollaan tässä vähän tutustuttu.
Nyt HBTB on kasvanut kvartetiksi Aijan keskityttyä pääasiallisesti pelkkään lauluun, mutta Honey B Familyn keikoilla Aijan käsistä löytyy myös basso. Pidän kovasti vaivattomuudesta jolla Aija käsittelee bassoa ja laulaa, sellaista luonnollisuutta, iloa ja ilmavuutta en ole muissa nähnyt. Kyse ei ole mistään ”Oh, nainen bassossa!” -kuriositeetista, vaan paljon enemmästä. Heti perään täytyy tietenkin lisätä, että ei minulla ole mitään sitäkään vastaan että bassovastuun hoitaa joko erillinen basisti tai joissakin tapauksissa Esa kitaralla, josta löytyy myös bassokieli (joo, aamen vaan, kyllä pärisee).
Taikurilta löytyy sekä hattu että kitara
Kuten vaimonsa, on Esakin rajoista piittaamaton monitaituri, antaen muodon niin musiikillisille kuin sanallisille luomuksille laulaen, soittaen, tarinoiden ja kirjoittaen. Radiossa Bluesministerin toimessa Esa tarjoaa kuulijoille kokonaisuuksia, jotka tuntuvat maagisesti enemmältä kuin osiensa summa. Joskus ohjelmat ovat kuin maalauksia tai postikortteja, välillä uppoamista tunnetilojen ytimiin ja toisinaan kuin valtavan viihdyttäviä luentoja. Musiikillisia aurinkokylpyjä, joilla on mukava hemmotella itseään. Se on kuitenkin paras tehdä kotona, sillä julkisella paikalla spontaani nauruun purskahtaminen saattaa herättää huolta kanssaihmisissä, eikä Suomessa nyt semmoista tehdä, nounou.
Toimittajana ja kirjoittajana Esa, jolla on nyt työn alla Renegades-aiheinen kirja, on herkkävaistoinen ja hauska, ja saa rennolla asenteellaan ja tietämyksellään myös haastatelluista paljon irti – haastatteluihin ja henkilökuviin tuleekin aiheena olevan ihmisen olemus kivasti mukaan. On aivan parasta saada lukea ja kuunnella vaivattomasti soljuvaa kieltä, jossa on väriä ja makua. Sekin Esalla ja Aijalla on yhteistä, että molempien luomuksista löytyy roppakaupalla elämää ja uusia maailmoja.
Keikalla Esa hoitaa oman tonttinsa sukkia rullaavasti hukkamaisen asenteen kera. On kuin kitarasta (tai vaikkapa sikarilaatikkomandoliinista) leijuisi ääniaaltojen sijaan musiikillista, vapaasti soittajansa tahdon mukaan taipuilevaa punosta, joka pystyy kietoutumaan kuulijan ympärille, räjähtämään joka suuntaan, tai vaikkapa palaamaan bumerangimaisesti takaisin lähtöpisteeseen. Esan soitto on kauniin monisyistä, sisimmässä visuaaleja herättelevää ja samaan aikaan myös kesytöntä ja ihon alle uppoavaa. Yhdistelmä viilentävän tuulenvireen maustamia auringonpaisteisia metsämaisemia ja elämännälkäisesti murisevia petolaumoja on valtavan viihdyttävä. Harva pystyy tuollaiseen monipuolisuuteen samanlaisella vaivattomuudella ja aidolla tunteella. Esan kitaralla on asiaa. Kuiskien tai ulvoen. Samoin kuin kantajallaan laulaessaan.
Ilo on parasta jaettuna
Aijan ja Esan tärkeimpiä määreitä ovat lämpö ja ystävällisyys, ja kumpainenkin pistävät kortensa kekoon jos jonkinmoisissa projekteissa sekä yksin että yhdessä, oli kyse sitten Bob Dylan suomeksi tai vaikkapa ameriikansiirtolaisista kertova Brooklynin satu. On hauska nähdä miten ihmiset voivat yksinkertaisesti vain säteillä lämpöä ympärilleen, auttaen luomaan ympäristön jossa on helppo olla ja tehdä. Tuo rohkaisee myös tällaista hassua otusta yrittämään itsekin parhaansa.
Tuo leppoisa lämpö nostattaa asteitaan parin astuessa lavalle, eikä leppoisuus ja rentous tarkoita löysyyttä, vaan nämä hehkuvaiset olennot ovat siellä kanavoimassa musiikin jumalia. Sitä toimitusta varten annetaan kaikki ammattitaidosta ja kokemuksesta senhetkisiin fiiliksiin. Siitä minä pidän, sillä keikka on oikeasti elävä silloin kun artistit osaavat nauttia esiintymisestään ja haluavat herättää yleisössä aitoja tunteita.
Aidolla yhteydellä musiikki herää eloon
Kun Esa vaeltaa kesken keikan Aijan vierelle – ja painaa kasvonsa ihan liki – ei voi tietää antaako suukon ja kuiskii sulosanoja vai viestittääkö keikallisista strategioista. Romantikko minussa äänestää suukottelun puolesta. Ja kyllä siellä lavalla kiusoitellaankin. Hauskaa, elävää elämää, ja hyvä muistutus siitä, että kyseessä on paljon enemmän kuin vain bändi. Tuota dynamiikkaa ja vuorovaikutusta odottaa ihan yhtä lailla kuin muitakin keikan osasia.
Sekin on virkistävää että mestarispari laulaa keikoilla sekä yhdessä että erikseen, ja settien aikana vetovastuuta vaihdellaan moneen otteeseen. Aijan skaala, monipuolisuus ja äänen hallinta on käsittämätöntä, Esan laulussa on mukana iso annos haastetta. Ja kuten kaikessa muussakin esiintymisessä, on myös laulussa ilo vahvasti läsnä.
Rönsyilyä ja uusia uria
HBTB:n rönsyä, perhebändi Honey B Familya, eli Aijaa, Esaa ja rumpalipoikaansa Moosesta seuratessa tuon yhteyden tuntee vielä aivan eri tasolla. Mooses on 14-vuotias, vastikään ensimmäisen levynsä julkaissut jazzrumpali, joten perheen välisen telepatian lisäksi mukana on jo myös osaamista. Kylmät väreet kulkevat iholla kun kolmikko laulaa yhdessä ja Mooseksen matalaakin matalampi lauluääni nivoutuu vanhempiensa ääniin. Perhepuu kasvattamassa uutta hedelmällistä haaraa. Siitä on vaikea pistää paremmaksi. Samalla se on myös paluu juurille, sillä alussa Honey B & T-Bonesin rumpalina toimi Aijan veli Ismo, jota Mooses jopa vähän muistuttaa soittaessaan.
Tässä kohtaa pääsen myös mainitsemaan Audiovideon lukijoita varmasti kiinnostavat Genelecit, sillä Mooseksen jazz-trio, Milo & Moses, esiintyy nyt 27.9. tiistaina Helsingissä uudessa G Livelab -musaklubissa, jonka äänentoisto on Genelecin käsialaa. Käväisin jo aiemmin syyskuussa ottamassa tyypit paikasta, ja kieltämäti oli aikamoista korvaherkkua.
Uusia musiikkivideoita
Lokakuun alussa, 7.10.2016, ilmestyvää uutta Honey B & T-Bonesin Time Was -levyä odotellessa voi tutustua maistiaisiin kolmen jo ilmestyneen sinkun ja musiikkivideon muodossa. Videot ovat hurjasti pörisevä karnevaaliasuinen Easy Baby, vieläkin sekoboltsimpi Esan luonneroolin sisältävä Sauna, Tar & Booze sekä uusimpana You Hang Me With Your Love, jonka mystisellä videolla esiintyy Aija, huonekaluja ja metso. Kappaleet ennustavat tulevan levyn olevan puhdasta nautintoa, sillä näitä kuunnellessa ja katsellessa mieli liitää, sydän on lämmin ja ihmisolento hymyilee.
Aijan ja Esan tahdittamana tuleekin naurettua hyvin usein siinä kaiken tanssahtelun lomassa. Ehkä joskus tirauttaa kyyneleenkin, mutta tärkeintä on ilo, ja nauttiminen siitä, että on elossa ja tuntee. Se on kenties suurin lahja jonka artisti voi yleisölleen antaa. Kiitos! Lots of love!
Honey B & T-Bones – You Hang Me With Your Love, musiikkivideo by Aino Venna:
Kommentointi suljettu.