Honey B and T-Bones – Vapaus, valo ja vastakohtaisuus

Honey B & T-Bones esiintyy ja musisoi vapaana juoksevan gepardin notkeudella, vaivattomuudella ja tyylikkyydellä. Tuhansien esiintymisten jälkeen bändi on vieläkin yhtä energinen kuin alussa – ja mikä vaikuttavinta – yksikään keikka ei ole samanlainen. Kunnon pedon tavoin HBTB:n repertuaari uusiutuu jatkuvasti, ei pelkästään uusien kappaleiden muodossa, vaan myös vanhat kappaleet muotoutuvat bändin käsissä kiehtovasti uudenlaisiksi joka kerta.

HBTB:n käynti on kuulas, rouheva ja dynaaminen. Bändin perustana on täyteläinen blues, vinkeä psykedelia ja rullaava, elämäniloinen menomusa. EMI Years -levyn kansilehdestä löytyy kohta, jossa Esa Kuloniemi määrittelee bluesia: ”Perusolemukseltaan pariutumisriittiä tukeva bailausmusiikki”. Tuo lainaus sopii myös kuvaamaan Honey B & T-Bonesia.

”Perusolemukseltaan pariutumisriittiä
tukeva bailausmusiikki.”

Elävän musiikin taikaa

Honey B & T-Bonesissa on myös aikamoista magiaa. Olin viime vuonna pienessä ja tunnelmallisessa Club Libertessä Helsingin Kalliossa, jossa yhteen pakkautunut yleisö kulutti nauttimiensa virvokkeiden kalorit huippuvauhtia jammatessaan hikisinä bändin mukana. Tapahtui kummia, kun HBTB esitti kappaleen Dry (levyltä Walking Witness).

Kertosäkeen kohdalla tila tuntui muuttuvan isoksi konserttisaliksi ja mukaan ilmestyi suuri sinfoniaorkesteri. Kitara, basso, laulu ja rummut nivoutuivat yhteen niin taidokkaasti, että siitä tuli jotain vielä isompaa. Minulla nousi iho kananlihalle – paikassa, jossa oli hetkeä aiemmin ollut suorastaan saunamaisen kuuma.

Sydän ja sielu

Tänä vuonna 30-vuotista uraansa juhlistavan Honey B & T-Bonesin peruspilarit, vokalisti/basisti Aija Puurtinen ja kitaristi/vokalisti Esa Kuloniemi, ovat aikamoisia titaaneja, sillä pariskunnan osaaminen ja tietotaito musiikin alalta on valtava. Kumpikin on ehtinyt vuosien saatossa tekemään paljon myös bändin ulkopuolella, mutta HBTB on kuitenkin pysynyt pääprojektinaan ja aina menossa mukana.

Mehiläiskuningatar

Aija ”Honey B” Puurtinen on energiapakkaus, jonka päähän sopivat sekä pörheät saparot että tohtorin hattu. Aija soittaa vuonna -68 valmistettua pinkkiä tapettikuvioista Paisley-bassoa niin varmasti, että on keikoilla pystynyt vääntämään itsensä lähes solmuun soiton siitä häiriintymättä. Basson lisäksi hän hallitsee lukuisia muitakin soittimia.

Aija ei enää tee spagaatteja tai muita akrobatianumeroita, mutta alkuvuosien taustalaulajasta päävokalistiksi siirtynyt leidi tarjoaa keikoilla ääniakrobatiaa laulun ja basson soiton lisäksi. Äänitaiteilijana Aija on samaa tasoa kuin Sainkho Namtchylak ja Sussan Deyhim, taikoen mestarillisesti esiin niin raikkaita metsämaisemia kirkkaan linnunlaulun kera kuin hullun lailla kähiseviä olentoja manalasta.

Kova luu kitarassa

Aurinkolasien takaa virnistelevä Esa ”T-Bone Ed” Kuloniemi on musiikkitoimittaja, radioääni ja slide-kitaravirtuoosi. Honey B & T-Bonesin alkuvaiheessa Esa oli bändin päävokalisti, mutta on luovuttanut sen pestin Aijalle keskittyen itse kitarataituruuteen. Esan vokaaliosuuksia päästään nauttimaan toki vieläkin, varsinkin keikoilla.

Alussa Esan soitto oli suorasukaista ja energistä rootsia, myöhemmin kitarointi siirtyi enemmän äänimaisemia maalailevaan tyyliin. Nykyään tarjolla on näiden kahden hybridi, jonka moniulotteisuudessa saamme kuulla kaikuja niin Ry Cooderista kuin Jeff Beckistä. Eleganssi ja vaivattomuus, jolla Esa liu’uttaa putkea, tuo mieleen esimerkiksi intialaiset slide-maestrot kuten Debashish Bhattacharya ja Vishwa Mohan Bhatt.

Suoraan viidakosta

Honey B & T-Bones syntyi triona, jossa Aijan ja Esan lisäksi oli Aijan veli, Ismo ”Little B” Puurtinen soittamassa rumpuja. Trio soitti pitkään yhdessä, kunnes Little B suuntasi muille teille. Tuon jälkeen bändi on saanut nauttia rumpaleiden monimuotoisuudesta – ”suoraan viidakosta” -spiikillä onkin esitelty jo 14 rumpalia.

Nykyään HBTB:n rumpalina toimii Jaska Lukkarinen ja lisäksi mukana vierailee ajoittain neljäntenä soittajana perkussionisti Mamba Assefa. Tämä rytmikaksikko ruokkii toistensa energiaa niin erinomaisesti, että toivoisin heidän soittavan aina yhdessä. Lukkarisen ja Assefan yhdistelmästä kumpuaa luissa ja ytimissä tuntuvaa funkihtavaa etnojytinää, joka on kuin luotu HBTB:n soundiin.

Joulu on lähellä

Tänä vuonna Honey B & T-Bones on jo ehtinyt vierailla Ruotsissa jokusen keikan verran ja kiertää kotomaatakin laajalti. Bändi jatkaa musiikkinsa ilosanoman jakamista reippaalla tahdilla ja nyt kesällä bändiä päästään näkemään mm. Puistobluesin ja Pori Jazzin päälavoilla. HBTB:lta ilmestyi myös vastikään livelevy Alive in Helsinki ja kokoelmalevy EMI Years 1985 – 1987.

Jos lukija sattuu osumaan HBTB:n keikkareitille, ei kannata kahta kertaa miettiä – bändin tarjontaan kannattaa tutustua. Jos meno iskee, keikan jälkeen on yleensä tarjolla levyjä ja bändipaitoja. Ja kuten Esa muistuttaa keikan päätteeksi:

Koska joulu on lähellä, kannattaa muistaa kotiin jääneitä lähimmäisiä.

Vapaus, valo ja vastakohtaisuus

Sain Esa Kuloniemen kiinni näin kesän ollessa kauneimmillaan ja kysyin muutaman kysymyksen mm. bändin livelevyn tiimoilta.

Satu Jäske: Alive in Helsinki on mielestäni täydellinen setti, lopputulos on saumaton sekä äänen että tunnelman suhteen, vaikka äänityspaikat olivat todella erilaiset. Toinen oli täynnä lasia ja heijastuksia, toinen taas äänentoistoa ajatellen rakennettu tila. Oliko äänitysten yhdistämisessä haasteita?

Esa Kuloniemi: Kyllä siinä oli, varsinkin kun aikataulu julkaisulle oli lopulta aika tiukka. Päädyimme siihen että Mamba miksasi Pirittan setin kotistudiossaan ja Risto Hemmi Musiikkitalon keikan Finnvoxin studioilla. Näin yhdelle ihmiselle ei tullut liian isoa mälliä hoidettavaksi. Onneksi Kimmo Ruskela oli tehnyt hyvää perustyötä keikkojen äänityksessä, joten Pauli Saastamoinen (myös Finnvox) pystyi vielä masteroinnilla ”homogenisoimaan” keikkojen keskinäistä auraalista kuvaa.

Tarkoitus oli kuitenkin välittää kuulijalle kuva bändistämme sekä intiimissä ja akustisesti haasteellisessa kahvilassa että isommassa, akustiikaltaan erinomaisessa konserttisalissa. Osittain tämän takia mukana on kaksi eri versiota ”Hangaroundista”. Ne myös demoavat kuinka erilaisia otteeltaan bändimme tulkinnat voivat paikkakohtaisesti olla. Ja silti kuulee että juuri me olemme asialla.

Olemme kyllä tyytyväisiä lopputulokseen. Varsinkin vinyyliversiolta on mahtavaa kuunnella oman bändin sointia livetilanteessa.

Satu: Millä perusteella valitsitte livelevynne kappaleet?

”Miles Davisin bändissä
soittanut Dave Liebman
hyppäsi spontaanisti lavalle.”

Esa: Pyrkimyksenä oli dokumentoida bändimme nykyinen soundi livetilanteessa. Äänitimme kaikkiaan kolme keikkaa – nämä kaksi ja yhden Karjaalla, minkä kuitenkin hylkäsimme.

Työstettäväksi päätyivät siis nämä kaksi keikkaa joilla soitimme tietyn määrän biisejä. Osittain samoja, osittain eri. Sitten kuuntelimme ne ja äänestimme mielestämme parhaat. Henkilökohtaisten suoritusten sijaan kaikki pyrkivät ennen kaikkea punnitsemaan kokonaismeiningin ja tunnelman.

Black Boxin keikkahan oli siitäkin spesu, että Dave Liebman, mm. Miles Davisin bändissä soittanut legendaarinen fonisti, hyppäsi spontaanisti lavalle jammaamaan kanssamme. Oli aika tuskallista ottaa häneltä vain yksi suoritus mukaan, sillä kaikki kolme Dave-jammausta olivat herkullisia. Toisaalta, niiden kahden muun biisin kestot olivat 12 ja 18 minuuttia, joten… Ehkä joskus julkaisemme ne esimerkiksi netissä.

Satu: Billy Gibbons sanoo ZZ Topin mantran olevan Tone, Taste & Tenacity. Millä termeillä tiivistäisit Honey B & T-Bonesin olemuksen?

Esa: Vapaus, valo ja vastakohtaisuus.

Satu: Mikä on Honey B & T-Bonesin ikuisen nuoruuden ja jatkuvan uusiutumiskyvyn salaisuus?

Esa: Ennakkoluuloton asenne ja bändin jäsenten keskinäinen vuorovaikutus.

Satu: Mikä inspiroi juuri nyt?

Esa: No, kesä tietysti. Fokus on kesän keikoissa. Esim. Puistobluesissa käymme läpi bändin historiaa ja Kurikassa esitämme siirtolaisaiheisen epookkiteoksen ”Sauna, Tar & Booze”, joka meiltä on tilattu. Musiikkipuolella soi aamulevynä yhä uudelleen Brian Enon ”Apollo”. Se on kiva olotilalevy, ei varsinaisesti inspiroiva – mutta jotenkin tilaa omille ajatuksille antava.