Cyrus 8₂ DAC Qx -stereovahvistin ja PSX-R₂ -lisävirtalähde testissä

Testasin viime vuoden loppupuolella juuri maahan tulleen Cyrus One -stereovahvistimen ja pidin siitä niin paljon, että sellainen päätyi meille kotiin olohuoneeseen. One on tuhannen euron hintalapullaan halvin Cyruksen vahvistin ja nyt heti Vantaan Hifi- ja Highend-messujen https://audiovideo.fi/artikkeli/hifi-high-end-messut-sokos-hotelli-vantaassa-4-532017 jälkeen pääsin vastaavasti kokeilemaan integroitujen vahvistimien lippulaivapäätä eli Cyrus 8₂:a ja sille vielä Cyrus PSX-R₂ -lisävirtalähdettä.

Tarkalleen ottaen vahvistin on Cyrus 8₂ DAC Qx. Kasisarjan integroiduissa vahvistimissa on nykyään aina DA-muunnin sisällä, siitä tuo DAC-sana. Mutta tässä maahantuojan esittely-yksilössä vakiomuuntimen tilalla on Qx DAC -muunnin. Qx-versio muuntaa kaikki sisääntulevat signaalit 192kHz/24bit-muotoon. Lisäksi Qx-kortilla on jitterin poistoa, tarkasti mietitty virtalähde DA-muuntimelle ja varmasti monta asiaa, joita valmistaja ei julkisesti kerro.

Cyrukset ovat pieniä ja hillittyjä vain ulkoisesti.

Sympaattisen järkevä

Cyruksen mallisto on näyttänyt samalta aika tosi pitkään. Siis kuorensa puolesta. Leveys on puolet hifistandardista eikä korkeuttakaan ole hurjasti, näitä on paljon helpompi laittaa moneen sellaiseen paikkaan, johon se amerikanuskottava highend-järkäle ei vain mittojensa ja massansa puolesta sovi.

Toisaalta osa kuluttajista saattaa ajatella, että Cyrus on kevyttä minihifiä kun sen etulevy ei ole leveä, paksu ja kiiltävä. Oikeasti monessa ulkoisesti massiivisessa highend-laitteessa on huomattavan paljon tyhjää tilaa sisällä koska elektroniikan tilantarve ei oikeasti ole kamalan suuri. Iso laite on hyvin paljon mielikuvien luomista, ei pelkkää suorituskykyä.

Kaikki Cyruksen laitteet, One-stereovahvistin on se säännön vahvistava poikkeus, on kasattu samanlaiseen koteloon. Boksi on alumiinivalua eli jäykkä ja magnetisoitumaton. Jälkimmäinen asia tarkoittaa, että kotelo ei voi johtaa signaaleja yhdestä kohdasta piirilevyä sotkemaan toista kohtaa piirilevyllä, mutta metallisena se toimii kuitenkin Faradayn häkkinä ja suojaa sisällä olevia herkkiä piirejä ulkomaailman häiriöiltä.

Vaikka kotelo on suhteellisen kevyt, se on muotonsa ansiosta jäykkä. Pitää siis osat paikoillaan tukevasti ja tarkasti. Sopivassa valossa se myös kimmeltää hillitysti ja etulevyn pienet taitokset nousevat hienosti esille.

Siirryn suoraan kuunteluihin eli oleelliseen, muu selviää sitten siinä samalla. Haen ensin olohuoneesta Cyrus Onen vertailukohdaksi niin selviää sekin, millainen harppaus 8₂ on kun ohjelmalähde on molemmilla identtinen (Logitech Transporter -verkkosoitin siis).

Hienostuneempi sukulaissielu

Sukulaisuus Cyrus Onen ja 8₂ DAC Qx:n välillä on selvää, mutta 8₂ tekee kaiken hieman tyylikkäämin, juuri huomattavan verran sivistyneemmin. Katie Meluan Shy Boy -kappaleen pinnassa sihahtelevat ässät sointuvat 8₂:lla kauniimmin, Rammsteinin Los murahtaa tiukemmalla ja tarkemmin säädellyllä paineella munaskuissa ja George Bensonin Somewhere in the East -kappaleella tilan kaiut ovat selkeämpinä esillä.

”Oleellisempaa on, miten 8₂
muuten mahdollistaa
äänenlaadun parantamisen.”

Ei ero Onen ja 8₂ n välillä ole kuin yö ja päivä. Cyrus One on tonnin hintalapullaan erinomainen vahvistin, ei sitä piekse edes oman merkin isoveli tuosta vain. 8₂ on askel eteenpäin, musiikki soi edelleen hyvin läsnäolevasti ja mukaansa tempaavasti. Ero tulee siitä, että 8₂:lla pienet sävyerot ovat selkeämmin havaittavissa ja välillä One kuulostaa tipan suoraviivaiselta isoveljeensä verrattuna.

Vaan se, miten suuri on Onen ja 8₂:n välinen ero, ei olekaan se suurin juttu. Oleellisempaa on, miten 8₂ muuten mahdollistaa äänenlaadun parantamisen.

Lisää virtaa – lisää läsnäoloa, Cyrus PSX-R

Virtakaapeli irti vahvistimesta, PSX-R₂:n moninapaliitin kiinni 8₂:n ja virtajohdot kiinni kumpaankin. Ja itse asiassa PSX-R₂:n tuoma hyppäys soundissa on suurempi kuin Onesta 8₂:n. Esitys muuttuu oleellisesti intiimimmäksi, solisti on vahvemmin läsnä ja katsoo tiukemmin juuri minua silmiin.

Jos ajattelee tapahtuneita asioita hifimielessä niin Onen ja 8₂:n melko ilmava ja hieman suurpiirteinen stereokuva tarkentuu selvästi. Tila rajoittuu selkeämmin eteeni ja piirtyy syvyyssuunnassakin tarkemmin, instrumentit ovat paremmin kukin oikean kokoisia ja omilla paikoillaan. Bassotoisto ei muutu voimakkaammaksi, mutta tarkemmin sykkiväksi ja sävykkäämmäksi kyllä. Suurempi ero on kuitenkin toisessa ääripäässä eli diskantilla, joka rauhoittuu ja tarkentuu.

Ero ei jälleen kerran ole valtava. Joskus eri merkkien laitteet soivat todella vahvasti toisistaan poiketen, mutta Cyrus-merkin sisällä tasapainoisen avoin, helposti kuunneltava ja musiikkiin mukaansa tempaava luonne on koko ajan läsnä. Kun mallistossa kiivetään ylöspäin hifimääreet hiipivät ylöspäin, äänenlaatu sivistyy entisestään ja sävyt tarkentuvat. Lisäksi esityksen aitous siinä edessäni paranee. Mutta ei tässä vielä kaikki…

Ässät hihassa, tai siis takalevyssä

Cyrus One on kaikki yhdessä laite, joka on mietitty normaalikuluttajan vinkkelistä. Loistava kuulokevahvistin, laadukas levysoitinliitäntä ja pisteenä i:n päällä aptX-Bluetooth. Cyrus 8₂ on suunniteltu toisenlaiselle käyttäjälle. Syvemmälle hifiin hurahtaneelle, jolle äänenlaatu asettuu kaiken muun edelle ja rahaa ollaan valmiita sijoittamaan enemmänkin. Bluetoothia ei ole ja levysoittimen vaatima esivahvistin / RIAA-korjain pitää sekin hankkia oman maun mukaisena erikseen (valmistajan oma Phono Signature varmasti houkuttelee Cyrus-vahvistimen seuraan eniten).

Kaapelilla kytkettäviä digitaaliliitäntöjä on langattoman Bluetoothin tilalla oikein mukavasti. Kaksi optista, kaksi koaksiaalista ja USB, johon saa vaikka kannettavan tietokoneen suoraan kiinni.

”Cyruksen DA-muuntimien
laatu on erittäin hyvä.”

Ja Cyruksen DA-muuntimien laatu on erittäin hyvä. En pysty ottamaan kantaa 8₂:n vakiomuuntimiin kun testilaitteessa sattuu olemaan asennettuna se parempi Qx-sarjan DA-muunnin, mutta ainakin tämä Qx-versio on todella kova peli. Ken Ishiin Melting Pot soimaan ja etsimään eroa Logitech Transporterin ja Cyrus 8₂:n DA-muuntimien välillä. Transporter on pehmeäbassoinen joten oli odotettavaa, että Cyrus jämäköittää bassopotkua selvästi. Mutta muuten Transporterin erinomaisen helposti kuunneltavan ja enemmän musiikkia kuin vain ääniä toistavalle luonteeseen ei juuri eroa synnykään. Paitsi ehkä se, että tarvittaessa (eli esimerkiksi juuri tällä kappaleella) Cyrus vie vielä lujempaa kuin Transporter.

Transporter saa menevällä materiaalilla aina jalan vippaamaan, mutta nyt tuntuu, että tohvelin pohja ei ehdi osua lattiaan kun sitä jo viedään seuraavaan biittiin. Kyse ei edes ole siitä, että pitäisi tuutata teknoa niin, että ikkunankarmit notkuvat. Hyvin hillityllä taustamusiikkivoimakkuudellakin Cyrus 8₂ saa polvet notkumaan ja pään nyökkimään aina kun musiikki tippaakaan antaa siihen aihetta.

Ilmiö vain pahenee, mitä pidempään Cyrus 8₂ DAC Qx + PSX-R₂ -yhdistelmää kuuntelee. En minä ihan hirveästi tuosta kirjainsekamelskasta nimessä innostu, mutta mistä vain musiikista sitäkin enemmän. Ensinuoteilla ero ei tuntunut valtavalta, mutta jo muutaman levyllisen jälkeen parivaljakko kuulostaa mielettömän hienolta ja todella suurelta harppaukselta eteenpäin.

Mutta Spotify, Tidal ja muu streamaus…

Valokuitukaapeli joo telkkarista 8₂:n optiseen diditaalituloon, mutta entäs kaikki streamattava musiikki? Vahvistinhan ei tue mitään hienoa musiikkipalvelua. Niiden hienojen musiikkipalveluiden ongelma on se, että kukaan ei tiedä, mikä putoaa ensi vuonna pois ja mitä tulee lisää.

Joten helpoimmalla pääset kun kytket vain Apple Airport Express tai Google Chromecast Audio -pulikan 8₂:n digiliitäntään ja sillä selvä. Ei tarvitse miettiä tippaakaan, pysyykö pieni hifi/higend-valmistaja kaikkien viimeisten kotkotusten perässä. Apple ja Google -tietotekniikkajättiläiset pysyvät varmasti ja Cyrus keskittyy omaan osuuteensa eli äänenlaatuun.

Cyrus PSX-R₂ antaa puhtaampaa sähköä ja se kuuluu.

Oman musiikkivaraston soittamiseen parhaat seuralaiset samalta merkiltä ovat Cyrus CD t ja Stream X Signature, riippuen siitä, tarvitsetko CD-pyörittimen vai verkkolevyltä ja Tidalista musiikkia streamaavan laitteen. Ja kun Cyrus 8₂ DAC Qx on DA-muuntimensa osalta erinomainen, ainakin minä valitsisin nimenomaan nuo ilman omia DA-muuntimia olevat ohjelmalähteet. Sillä digitaalisignaalin lähteellä kun on vaikutus äänenlaatuun, peruslaatuisen DVD-soittimen digianto ei tapaa kuulostaa yhtä hyvältä kuin laadukaan transportin (eli pelkkää digitaalisignaalia tarjoavan ohjelmalähteen).

Luulin päässeeni vähällä

Kun kannoin vertailua varten Cyrus Onen olohuoneesta paikalle, oli suoraan sanottuna tipan pelko persiissä. Tuleekohan tästä testistä kallista? Innostunko liikaa ja alan hinkua malliston järeämpiä Cyruksia kotiin?

Nopealla kuuntelulla One vastaan 8₂ tuotti suuren helpotuksen huokaisun. Toki 8₂ on parempi, mutta ei taustamusiikkikäytössä niin radikaalisti, että vaihto tuntuisi pakolliselta. Jos istuisin olohuoneessa spotissa ja kuuntelisin musiikkia keskittyneesti, olisivat PSX-R₂:n tuoma vahvempi läsnäolo ja esityksen intiimiys (se tässä ja nyt -tunnelma) olleet jo todella paha paikka. Vaan kun musiikki tosiaan soi muun elämän taustalla, uskoin pystyväni nielemään ajatuksen välttämättömästä päivityksestä.

Mutta. Ja pirun iso mutta. Menin sitten kokeilemaan Cyrus 8₂:n DA-muuntimia ja se musiikin menevyys nyt nappaa mukaansa vaikka nurkan takaa keittiössä. Cyrus 8₂ DAC Qx:n DA-muuntimien laatu on erittäin hyvä. Äänensävyllisesti niistä ei löydy mitään moitittavaa ja menevyyden suhteen ei mitään muuta kuin kiiteltävää. Koitan uskotella itselleni, että heittäisin vain jokaisen letun tusina kertaa turhan usein ympäri, jos paketti soisi olohuoneessa ja keskityn näyttämään murjottavaa naamaa maahantuojan suuntaan. Muitakin rahareikiä vanhassa talossa olisi kuin olohuoneen äänentoisto. Mutku…

PS. Cyrus Onen kuulokeliitäntähän oli poikkeuksellisen erinomainen. 8₂:n on yhtä hyvä.