fbpx
Testit

Testissä Rega RP1, RP3 ja RP6 -levysoittimet Rega Exakt -äänirasialla

Parempaa vinyyliääntä - rasia vai soitin edellä?

Kaipaat parannusta vinyyliääneesi, muttet tiedä päivittääkö rasiaa vai soitinta? Tai kenties olet vasta hankkimassa ensimmäistä soitinpakettiasi, ja epäröit panostaako enemmän itse soittimeen, vaiko hankkia halvempi soitin kunnon rasialla? Äkkiväärä voisi ajatella, että rasiahan ne sulosoinnut sieltä uran pohjasta kaivaa, mutta asia ei ole ihan näin yksinkertainen.

Levysoitin jos mikään on varsinainen mekaanismystinen kokonaisuus, jossa pintapuolisesti pieniltäkin vaikuttavat asiat vaikuttavat lopputulokseen korvinkuultavasti. On totta, että se neula ja rasia tarvitaan poimimaan musiiki sieltä mustan muovipitsan uran pohjalta, mutta rasia tarvitsee myös kunnollisen alustan toimiakseen oikein. Neula ei nimittäin osaa tehdä mitään eroa pyörivän levyn synnyttämien ja muualta soittimen ja varren kautta siihen kulkeutuneiden värinöiden välillä.

Hyvään toistoon tarvitaan siis paitsi hyvä rasia, myös hyvä äänivarsi, hyvä runko ja levylautasen laakerinkin tulisi olla sellaista sorttia, joka ei pyöriessään jyrise tai rohise. Moottorinkin pitäisi olla värinätön – tai ainakin rungosta eristetty – ja sen pitäisi pyörittää lautasta tasaisella nopeudella. Eikä pyörimisnopeus saisi hidastua kun levyllä on raskaammin moduloitu kohta.

Nyrkkisääntö tukee kolmanneksiin: kolmannes rahoista runkoon, toinen äänivarteen ja viimeinen äänirasiaan.

Mutta kuinka merkityksellisiä asioita nämä ovat? Onpa nähty sellaisiakin vinyylikattauksia, joissa monen tonnin paketin äänivarren nokassa killuu vain muutaman kympin äänirasia. Ehkä hieman yleisemmin tunnustettu nyrkkisääntö tukee kuitenkin kolmanneksiin: kolmannes rahallisesta panoksesta runkoon, toinen äänivarteen ja viimeinen äänirasiaan. Edullisemman soittimen hankkijalle tämä tietysti tarkoittaa, että kaksi kolmannesta soittimeen ja yksi rasiaan. Edullisemmassa hintaluokassa kun äänivarttaan harvemmin saa erikseen valita.

Jotta kuitenkaan ei oltaisi vain nyrkkisääntöjen ja ääriesimerkkien varassa, hankin tutkittaviksi kolme levysoitinta, joista jokainen saisi vartensa nokkaan vuorollaan saman äänirasian. Tuotteet valikoituivat brittiläisen Regan mallistosta, niin soittimet kuin rasiakin. Soittimet siksi, että valmistajan mallisto on kiitettävän selkeä, ja rasia siksi, että sen asentaminen valmistajan omiin varsiin on verrattain helppoa, kiitos kolmipisteisen asennuksen. Olen oikeasti aika laiska pelehtimään rasioiden kanssa, ja tuo pikkujuttu helpottaa asiaa aika paljon.

Nippu koe-eläimiä

Testiin saapunut Rega Exact -äänirasia edustaa valmistajansa MM-malliston yläpäätä. Tämän keltaisen, solakkarunkoisen rasian neulanhionta on Vital-tyyppinen viivakontaktihionta. Neula ei ole vaihdettavissa, vaan kiinteä. Ulostulojännitteeksi valmistaja lupaa 6,8-7,2 millivolttia, joka on korkeahkonpuoleinen muttei vielä tavaton lukema. Hintaa tällä rasialla on melkein yhtä paljon, kuin vertailun edullisimmalla soittimella.

Soittimiksi valikoituivat yllätyksettömästi Regan RP1, RP3 ja RP6. Vaikka nämä soittimet ovatkin periaatteessa kuin toistensa kopioita – lankku, ympyrä ja keppi – ei ole vaikea nähdä malliston edullisimmasta keskimmäiseen kuljettaessa, minne lisäpanostus on mennyt.

Yllä Rega RP6 RB303-äänivarrella, alla RP1 RB101-äänivarrella.
Yllä Rega RP6 RB303-äänivarrella, alla RP1 RB101-äänivarrella.

Edullisimman, RP1:n, levylautanen on muovia. Tai no, Regan kielessä ”phenolic resin” on tuo valmistusmateriaali. Siis bakeliitti. Äänivartena on RB101, jonka varsiputki valmistajan paremmista malleista poiketen ei ole yksiosainen, vaan putki, laakeripesä ja rasiakelkka ovat erillisiä osia, ja näistä viimeksimainittu on muovia. Varsi tuntuu silti verrattain tanakalta.

RP3 on jo hieman arvokkaamman oloinen laite RB303-varsineen ja lasisine levylautasineen. Päälaakerin ja äänivarren kiinnityksen yhdistää muovinen lisätuki, jonka tarkoitus on tuoda lisäjäykkyyttä runkoon juuri oikeaan kohtaan kasvattamatta rungon massaa. RB303 on legendaarisen RB300-varren viimeisin kehitysaste. Varsikaapelointikin on verrattain tanakkaa sorttia, ja RP1:n ”peruspaukkulankaan” verrattuna jotain aivan muuta.

Regan levysoitinmalliston keskimmäinen, RP6, petraa pikkuveljeensä nähden varsin vaikuttavannäköisellä rungolla ja kaksiosaisella lasilautasella. Varsi on sama RB303 kuin RP3:ssa. Aluslautanen on kaksiosainen, ja jos ollaan ihan rehellisiä, on aika mälsää, että tuon lautasen joutuu peittämään huovalla ja levyllä. RP6 on varsin näyttävä soitin ilman tuota huopaa.

Mutta ovatko nämä erot vain esteettisiä, vai kuuluvatko ne myös soinnissa? Otetaanpa selvää.

Rega Carbon -äänirasia RP1:n RB101-äänivarressa
Rega Carbon -äänirasia RP1:n RB101-äänivarressa

Rega RP1 – lupaava alku

Kyllä, kun nakkasin tämän ”hinnat alkaen”-Regan talon ykkössorvin – Michell Gyro SE:n – tilalle, oli ehkä odotettavissakin pieni kulttuurishokki. Koska RP1:ssä oli valmiiksi asennettuna valmistajan edullisin Rega Carbon -äänirasia, päätin ottaa selvän tästäkin yhdistelmästä ennen Exactin asentamista soittimeen.

Pienen totuttelun jälkeen vakiorasiallaankin RP1 on kuitenkin todettava hyvin onnistuneeksi ja tasapainoiseksi kompromissiksi. Tai oikeastaan nimenomaan sillä vakiorasiallaan se on sellainen. Niitä äänikuvia bongailevalle resoluutionnälkäiselle hifistille tämä ei ehkä ole oikea työkalu. Eikä se vielä saata digiformaatteja äänellisesti häpeään. Mutta RP1 ja Carbon yhdessä toistavat musiikkia sellaisella leppoisalla tavalla, että on helppo vain unohtua pyörittämään levynpuoli toisensa jälkeen.

Okei, äänikuva on aika yksiulotteista sorttia, laulaja seilaa toisinaan leveyssuunnassa, ja kuva romahtaa pieneksi keskelle kun äänitteellä on reilummin tavaraa. Esimerkiksi Sigur Rosin Kveikur-albumin alku on tälle yhdistelmälle jo turhan paljon. Toinen piirre on sävelkorkeuden huojuminen voimakkaiden transienttien jälkeen, mutta Carbonin hieman kuivakka, transientteja aavistuksen korostava taipumus hieman peittää tätä ilmiötä. Dynaamisesti sointi on aika Pohjanmaata – kaaheen aakee laakee.

Rega RP1 ja Carbon yhdessä toistavat musiikkia leppoisalla tavalla.

Jokseenkin soittimen hintaisen Exact-rasian istuttaminen RP1:n varteen tuokin oman pienen lisänsä sointiin, mikä nyt ei varmasti ole kenellekään yllätys. Sisäurilla sointi on puhtaampaa, ja diskanttikin saa annoksen sävykkyyttä. Dynamiikkaan rasia tuo pienen mutta tervetulleen lisän, ja äänikuvakin saa lisää ulottuvuutta.

Mutta ei jotain hyvää ettei jotain pahaakin. Edullisemmalla rasialla kiitollisen peittoon jäänyt sävelkorkeuden epävakaus tulee paremmalla rasialla vahvemmin – melkein korostuneesti – esiin, ja käy joillain äänitteillä oikeasti häiritseväksi. Radioheadin Street Spirit -kappaleella jokaisen kitarannäppäilyn jälkeen äänessä kuuluu pieni sävelkorkeuden väräjäminen, samoin Bonobon bassojytke aiheuttaa epävireisyyttä. Ja alapää kaipaisi vähän lisää voimaa.

Rega RP3 – menokone

Askel ylöspäin Regan mallistossa, RP3, sama rasia varren nokkaan, samat volyymit samassa laitteistossa, ja jo vain tuntuukin bassopää nojatuolissa! Sen verran lisää voimaa tuo pykälää parempi soitin alarekisteriin.

Ero RP1:n ja RP3:n välillä ei muutenkaan ole ihan huomaamaton. Dynaamisempi, voimakkaampi mutta silti selkeämpi ja rauhallisempi ote. Kuulostaako ristiriitaiselta? RP3 soi pikkuveljeään selkeästi mehevämmin, isommin ja vapautuneemmin. Viulut Ismo Alangon Kuusilmä-kappaleella saavat luonnollisemmat sointisävyt ja erottuvat toisistaan paremmin. Kitarat helkkyvät soinnikkaammin ja pikkuveljelle hieman liian hankalaksi käyneellä Sigur Rosin Kveikurilla laulaja Birgissonin vokaalit nousevat nyt eteerisenä bändin synkän runttauksen ylle. Makrodynamiikan suhteen RP3 pesee ensin pikkuveljensä hiukset vessanpöntössä, ja kuivaa ne sitten puhalluslampulla.

TTPSU kuuluu Rega RP6 -levysoittimeen ja sen saa lisävarusteena RP3:n.
TTPSU kuuluu Rega RP6 -levysoittimeen ja sen saa lisävarusteena RP3:n.

Ja kieltämättä RP3:lla on vähän teini-ikäisen hevarin luonne. Se on vauhdikas menokone, joka laittelee alapäätä vähän ehkä liioitellenkin, eikä niin keskity niihin pieniin yksityiskohtiin. Äänikuva jää vielä vähän epämääräiseksi tälläkin yhdistelmällä, vaikka onkin huomattavasti kolmiulotteisempi kuin pikkuveljellään. Pieniä ongelmia sävelkorkeuden kanssa on RP3:nkin soinnissa kuultavissa, mutta vähäisempinä kuin pikkuveljellään.

Lisävirtaa

RP3:lla on vain ässä hihassaan. Sen virtalähteen voi nimittäin päivittää Regan TTPSU:ksi. Paitsi että TTPSU kykenee tuuttaamaan enemmän virtaa, kuin RP3:n vakio seinävirtalähde, se myös eristää pyörimisnopeuden verkkovirran taajuuden vaihteluilta ja mahdollistaa elektronisen nopeudenvaihdon. Kuuluuko tämä?

Kyllä, ja suurimmaksi yllätyksekseni ehkä ensimmäisenä bassopäässä. Alarekisteri saa annoksen kiinteyttä ja ehkä vähän jo liialliseksikin käyvää voimaa virtalähteen päivityksellä. Rytmisesti ote on tiukempi ja sävelkorkeus pysyy vaikeammissakin kohdissa sen verran vakaana, että ainakin asia lakkaa häiritsemästä. Mikään yön ja päivän välinen ei ero ole, mutta selkeä parannus kuitenkin.

Rega Exakt -äänirasia RP6:n RB303-äänivarressa
Rega Exakt -äänirasia RP6:n RB303-äänivarressa

RP6 – aikuinen Rega?

Ulkoisesti pikkuveljeään selkeästi muistuttava Rega RP6 ei karkaa vaikutelmaa samankaltaisuudesta äänellisestikään. Se vain tekee kaiken pikkuveljeään paremmin – sivistyneemmin, tasapainoisemmin ja rauhallisemmin. Siinä missä pikkuveljensä laittaa menemään teini-ikäisen uholla, isoveli jaksaa jäädä tunnelmoimaankin, silloin kun äänite sitä vaatii.

RP6 on oikeastaan vaikea soitin analysoitavaksi. Sen kanssa kun on niin helppo jäädä nauttimaan musiikista levy toisensa jälkeen. Kriittinen korva täytyy pitää tietoisesti auki, muuten sitä vain uppoaa ja unohtuu musiikkiin.

Kun sitten säpsähtää taas hereille, ja alkaa analysoimaan kuulemaansa, tajuaa, että RP6:n dynaaminen ote on pikkuveljeään hienostuneempi; se ei sen koommin liioittele kuin vähättelekään. Siinä, missä RP3 tuntuu hieman painottavan rytmistä menevyyttä ehkä vähän omalla lisälläänkin, isoveli antaa ennemminkin itse äänitteen puhua. Alkuun RP6 kuulostaa ehkä jopa hieman köykäisemmältä, kuin pikkuveljensä, mutta tarkemmin kuunneltuna se pikkuveli taisi vähän liioitella.

Mattamusta RP1, valkoinen RP3 ja pianomusta RP6.
Mattamusta RP1, valkoinen RP3 ja pianomusta RP6.

Yllätyksettömästi RP6 soi pikkuveljiään erottelevammin, soinnikkaammin ja sivistyneemmin. Äänikuva on kolmiulotteisempaa sorttia, jos nyt ei vieläkään hirvittävän tarkka. Bassopääkin on sävykkäämpi ja keskialue kuulaampi. Mikä tärkeintä, se tuo musiikin herkkyyden esille tavalla, johon kumpikaan pikkuveljensä ei pysty.

1 – 3 – 6, mikä paranee?

Jos nyt siis summataan, niin mitä saadaan kun panostetaan soittimeen? Joka portaan välillä ainakin selvä parannus dynamiikkaan, erotteluun, äänikuvaan ja soinnin yleiseen luonnollisuuteen. RP6 luo huomattavasti vahvemman illuusion aidoista soittimista kuin RP1. Ehkä selkein hyppäys laadussa on RP1:n ja RP3:n välillä, siis ponnistettaessa sieltä ”hinnat alkaen” -tasolta ylöspäin.

Vaikka RP3:n ja RP6:n ero ei ehkä olekaan aivan yhtä suuri, olisi ainakin omalla kohdallani näiden välillä valinta selvä: RP6. Levyhyllyssäni on nimittäin jonkin moinen määrä 45 kierroksen levyjä, ja RP6:n mukana tulee vakiona TTPSU-virtalähde, joka mahdollistaa elektronisen nopeudenvaihdon. Jep, saahan se kolmoseenkin, mutta silloin hinnanero jää niin pieneksi, että kuutosen tuomat äänelliset edut alkavat tuntumaan jopa halvalta.

Jos nyt satut sitten jo omistamaan sen ykkösen, ja mietit josko rasian päivittäminen toisi tuntuvan parannuksen ääneen, neuvoisin säästämään rahaa ja panostamaan vaikkapa sitten kolmoseen. RP1 vakiorasiallaan on – kuten totesin – tasapainoinen kompromissi, ja parempi rasia saattaa ennemminkin tuoda soittimen heikkoudet liiaksi esille, kuin vain tuoda jotain toivottua lisää sointiin.

Lyhyesti: Rega RP -sarja osoittaa, että pyöritin on vähintään yhtä tärkeä osa hyvää vinyyliääntä kuin äänirasia.
Hinnat
Rega RP1 : 399 euroa (sisältää Carbon-äänirasian)
Rega RP3: 799 euroa
Rega TTPSU: 299 euroa
Rega RP6: 1 190 euroa
Rega Exakt: 379 euroa
Maahantuoja: JJHifi Oulu

Rega-kauppiaasi:


Kuvat: Samu Saurama

4 Comments

  1. Minkälaista RIAA -korjainta
    Minkälaista RIAA -korjainta kannattaisi hankkia. Nykyisissä vahvistimissa kun ei paljolti noita suoria levysoitinliitäntöjä suosita.

    • Samu Saurama

      RIAA on ihan oleellinen
      RIAA on ihan oleellinen äänenlaadulle, hyvä pointti. Perussoitimelle perusversio ja kovemman luokan pyörittäjälle sitten parempi. Valikoimaa on ihan hirveästi eli mitään yksittäistä tiettyä on vaikea ehdottaa. Pelkästään Regalla on jo useita versioita.

      • En epäile tuon RIAA:n
        En epäile tuon RIAA:n merkitystä, mutta hienosti vaikkapa Regan maahatuojaksi väitetty hommaa hoitaa. Valikoimassa on kahdeksan mallia. Kuusi ensimmäistä mahtuu hintahaarukkaan 50e – 250e, kaksi viimeistä sitten viiden tonnin kahta puolta. Voisi kuvitella, että tuotteita on olemassa myös 250e – 2000e välillä.

        Ai niin, tuolla ei ole yhtään, jossa lukisi ”Rega” kyljessä. Että niin useita versioita.

        http://www.jjhifi.com/index.php?route=product/category&path=20_208_93_173

        Tämä ei ole kritiikkiä AV:a kohtaan, vaan maahantuojaa. No, erään AV-vahvistimen maahantuojan sivuilla on listattuna vain tuotannosta poisjäänyt vanha mallisarja, jo yli vuoden myynnissä olleesta tuoreemmasta ei tiedetä mitään. Ehkä hifialalla pyyhkii niin kovaa, ettei kotisivujen malli- ja hintatietoja kannata päivittää.

        • Olemme tekemässä JJHiFin
          Olemme tekemässä JJHiFin nettisivut kokonaan uusiksi.
          Tällä hetkellä tuotteemme löytyvät paremmin HifiStudion nettisivuilta.

Share via
Copy link
Powered by Social Snap