Behringerin halvoista studiokaiuttimista kulkee paljon mutua, ison mallin basso on pehmeä ja nauhadiskantin yläpää heleämpi. Onko? Kuuntelemalla rauhassa kaikkia neljää paras kokonaisuus valikoitui joukosta. Paras vain olikin se, joka oli ennakkoasenteiden mukaan joukon huonoin.
Edellisen sukupolven Genelecejä hämmentävän paljon muistuttavat Behringer Truth -aktiivikaiuttimet ovat hyvin houkuttelevia vaihtoehtoja harrastajalle, joka kaipaa pienelle budjetille mahdollisimman paljon vastinetta. Malliston kallein Truth B3031A maksaa karvan päälle 200 euroa kappaleelta ja halvin 139 euroa. Ja ne ovat aktiivikaiuttimia sisäisine vahvistimineen ja hyvine äänensävynssäätöineen. Jos äänenlaatu on edes sinnepäin kunnossa, hintalaatusuhde on todella hyvä. Vaan ei ole, äänenlaatu ei sinnepäin kunnossa vaan todella hyvä ja jää jälkeen kalliimmille modernimmille peleille vain tipan verran.
Mustia suorakaidemalleja on nykyään neljä. Suosio alkoi kalottidiskantillisesta mallista B2030A, joka on jo aikaisemmin testattukin. B2030A sai seurakseen B2031A-mallin, jossa on isommat vahvistimet, isompi diskantin suuntain, isompi bassokeskiääninen ja tietysti isompi kotelo. Sitten nauhadiskantti alkoi olla sen verran trendikäs juttu, että B2030A:n ja B2031A:n rinnalle tulivat vastaavat B3030A ja B3031A-mallit, joissa kalottidiskantti suuntaimineen on korvattu nauhalla. Myös nauhan ympärillä on mieto suuntain.
Kokoero, onko se oleellinen? Visuaalisesti kasituumaiseen bassokeskiääniseen pohjautuvat ovat kyllä kookkaampia – hyvässä ja pahassa. Uskottavampia, mutta toisaalta eivät sitten kovinkaan huomaamattomia. Toisaalta mittanauha kädessä kokoerot ovat vain aina jokusen sentin joka suuntaan. Ja tässä tapauksessa isompi tarjoaa kyllä selvästi enemmän. Enemmän tarkkuutta stereokuvaan, enemmän voimaa ja ulottuvuutta bassoon ja enemmän välittömyyttä musiikkiin.
Kuka näitä ostaa?
Behringer on studiopuolelle panostava merkki. Muusikot ja muu kotistudioiden väki ovat selvä kohdeyleisö. Mutta entäs me, jotka vain nautimme jo tehdystä musiikista?
Olohuoneen somisteeksi vähän muovilipareilla somistettu musta kalikka tietysti istuu parhaiten kun kyseessä on opiskelijaikäisen sinkkumiehen kämppä. Toisaalta ohut pöytäliina on akustisesti varsin läpinäkyvä ja pienet sinitarrapalat estävät päälle asetetun viherkasvin rämisemästä kaiutinkoteloa vasten kovassakaan tuuttauksessa.
Vain äänenlaatu kuultaa valkokankaasta läpi.
Kotiteatteri on helpompi paikka. Hyvät teatterit nimittäin tuppaavat olemaan aika pimeitä. Kaiuttimetkin saisivat olla mustia, etteivät heijastele suotta ja vie huomiota itse leffasta. Parhaimmillaan kovaääniset on vieläpä piilotettu akustisesti läpinäkyvän valkokankaan taakse ja niiden ulkonäöllä ei ole pennin vertaa merkitystä. Vain äänenlaatu kuultaa kankaasta läpi.
Varta vasten musiikkia varten pyhitetyt tilat ovat nekin helpompia kuin olohuoneet. Vaikka kuvaa ei palvottaisikaan, sisustus ja elektroniikka voidaan valita enemmän toimivuuden ja vähemmän design-osaston näkemyksen mukaan.
Halpa kokonaisuus on muuten houkuttanut tee-se-itse-väkeäkin. Melko pienellä sähköturvallisuuden ymmärryksellä voi irroittaa kaiuttimen takana reppumallisesti istuvan vahvistinyksikön ja sijoittaa sen erikseen itse kaiutinosasta. Äärimmilleen vietynä koko kaiutinosa rakennetaan uusiksi vaikka mahdollisimman litteänä seinärakenteeseen upotettavaksi tai vain hieman mitoiltaan muokattuna tv-tason lokeroon häviäväksi.
Enemmän kuin oleellinen mukana
Huoneet vaikuttavat ääneen ihan sairaan paljon. Ja se, mihin huoneessa kaiuttimen istutat. Pienet tilat ja seinustat korostavat bassopäätä todella paljon ja suuren puurakenteisen rakennuksen avarat huoneet eivät yhtään. Yksi äänensävy ei siis voi olla joka paikkaan oikea.
Kaikissa Truth-malleissa on samat hyvin toimivat äänensävyn säädöt. Ehkä tärkein on se basson yleistason säätö, vahvistinmoduulin nappuloista keskimmäinen. Sillä haetaan laulajan äänensävy kohdalleen siinä sijoituksessa, johon kaiuttimet on asetettu. Sedät eivät saa kuulostaa pikkupojilta, mutta eivät myöskään mahtailevan paksuäänisiltä.
Tyypilliset suomalaishuoneet ovat verraten pieniä (ja usein kiviseinäisiä) joten melko alas toistavat kaiuttimet herättävät reippaasti bassoresonansseja. Alabasson säätimellä voidaan vaimentaa juuri sitä aluetta, johon matalataajuisimmat huoneresonanssit yleensä syntyvät ja siten vähentää pahinta huoneen ominaiskuminaa.
Kolmas nappula vaikuttaa diskanttiin. Jos huoneesi on akustisesti kova eli pehmeät materiaalit puuttuvat, voit naksauttaa -2dB-vaimennuksen päälle ja tulos on huomattavasti miellyttävämpi ja rauhallisempi sointi. Jos taas olet onnellinen akustisesti läpinäkyvän valkokankaan omistaja, saat kankaan aiheuttaman diskanttivaimentuman kompensoitua pienellä diskanttikorostuksella kaiuttimesta.
Miten pitkälle laatu riittää?
Äänenlaadusta kohta lisää, tuotteen laatuun kun vaikuttavat muutkin asiat. Truth-purnukat ovat halpoja ja kyllä se näkyy ja tuntuu. Ellei tuntuisi, alkaisi epäilyttää vielä enemmän, mistä nämä on taiottu.
Huonekorjaimen mittapyyhkäisy sai esille pari sisuskalujen särähdystä vaikka musiikilla ja elokuvamateriaalilla mitään häiriöitä ei kuulunut kertaakaan. Tuntui kyllä, sillä kapeat refleksiaukot puhaltavat voimalla kun hanaa avaa bassopitoisella materiaalilla reippaasti. Hauska efekti toisaalta, varsinkin aiheeseen perehtymättömille vieraille, mutta äänenlaadullisesti vähemmän hyvä. Se hurja puhallus kun tarkoittaa, että ilman virtausnopeus putkissa on noussut turhan suureksi eli refleksikanavat alkavat jo kompressoida.
Viimeistely on enemmän edullista työkalua viestittävä kuin design-messuille tai sisustuslehden olohuonekuvaan kuuluva. Muovi”viilu” kaiuttimen pintana ei myöskään ole äärimmäisen kestävä, pieniä jälkiä nurkkiin voi tulla helposti. Mutta toisaalta, mikä työkalu se on, joka kiiltää uutuuttaan? Ei ainakaan uskottava työkalu.
Saat suuremman parannuksen äänenlaatuun sijoittamalla tonnin-pari kuuntelutilasi kustointiin kuin tonnin-pari kalliimpiin kaiuttimiin.
Nämä eivät siis ole tuotteita, joissa asiakas maksaa siitä, että kaikki varmasti toimii älyttömimmissäkin tilanteissa vaan hintalaatusuhteeltaan optimoituja paketteja.
Julma huone
Yleisesti äänenlaadusta yksi aika tyly asia. Nämä kaikki neljä halpaa monitorikaiutinta ovat vain ihan vähän heikompia kuin hyvät ja monin kerroin kalliimmat kilpailijansa – kotimaiset ja ulkomaiset. Saat suuremman parannuksen äänenlaatuun sijoittamalla tonnin-pari kuuntelutilasi akustointiin kuin tonnin-pari kalliimpiin kaiuttimiin. Julmaa, mutta totta.
Tyypillisessä kotihuoneessa, oli se sitten pimeä leffaluola tai valoisa olohuone, äänenlaatua eniten rajoittava tekijä ei ole Behringer Truth vaan se huone itse.
Nauhadiskantilla vai nappimallilla?
Truth B2030A saa seinää vasten asennettunakin stereokuvaa avautumaan paremmin kuin pienet hifikaiuttimet. 6,5-tuumainen bassokeskiääninen ja suuntaimellinen diskantti auttavat kantamaan enemmän suoraa ääntä kuuntelupaikalle kuin neljä- ja viisituumaiset elementit.
Bassopää on melko napakka ja kiinteä, mutta viimeistä nopeutta ja iskua ei ole. Keskialueella huomaa, että ässien puhtaus ei yllä ihan parhaiden tasolle, mutta mitään varsinaisesti silmille pomppivaa näissä ei ole. Tasapainoinen esitys, joka ei vääristele – ei myöskään kaunistelemalla.
Nauhadiskantillinen saman kokoluokan versio Truth B3030A soi diskantiltaan aavistuksen hienostuneemmin, mutta ero on kyllä melko pieni. Sekä B2030A että B3030A ovat selvästi enemmän ääniteuskollisia kuin tarinaa värittäviä satusetiä.
Vaihto B3030A:sta takaisin B2030A:n paljastaa sen eron oikeastaan selvemmin, nappidiskanttinen B2030A on yläpäältään suoraviivaisempi ja hieman kuivakampi. Ero on sen suuruinen, että jos jo omistat B2030A:t niin en oikein näe syytä vaihtoon, mutta toisaalta jos olet ensimmäistä pariasi hankkimassa niin hintaerolla saa kyllä vähintään niiden lisäkymppien edestä äänellistä nautintoa.
Voisinko käyttää nauhadiskantillista keskikanavassa kun pääkanavissa on perinteiset B2030A:t, tai päinvastoin? Hyvin voit, huoneakustiikka vaikuttaa jo niin paljon, että ero kaiuttimien välillä on vaikeasti kuultavissa kun sijoituspaikka ei kuitenkaan ole identtinen. Muiden valmistajien saman sarjan kaiuttimien välillä on suurempia eroja, saati sitten, jos keskelle yrittää ängetä sellaisen vaakamallisen ”oikean” eli akustisesti usein vääräoppisen keskikanavan kaiuttimen.
Isompi on tarkempi ja väkevämpi
Isompi Truth B2031A soi samalla äänenvoimakkuusasetuksella kolmisen desibeliä kovempaa kuin B2030A ja B3030A. Tämä kannattaa huomioida järjestelmässä, jossa on molempia kokoluokkia yhtäaikaa käytössä – kuten kotiteatterissa. Bassopää on on sekin täyteläisempi eli basson tasonsäätimestä pitää napsauttaa yksi pykälä lisää vaimennusta, jotta tulos olisi jotakuinkin identtinen. Aivan identtinen bassosta ei tule, B2031A nimittäin toistaa selvästi alemmas. Kasituumainen ottaa jo eri tavalla rintalastasta kiinni ja rykäisee sinut lattialle musiikin mukaan.
Stereokuva piirtyy B2031:llä selkeämmin kuin pykälää pienemmillä.
Stereokuva piirtyy selkeämmin kuin pykälää pienemmillä, mutta myös kompaktimpana kaiuttimien väliin. B2030A ja etenkin nauhadiskantillinen B3030B välittävät tilan ilmavammin.
Truth B3031A on koko Truth-malliston malliston kallein kaiutin. Nauhadiskantti ja kahdeksantuumainen kevlar-bassokeskiääninen ovat ulkoisesti paljon hifimpiä kuin nappidiskantit ja muovikartiobassot. Sen siis voisi olettaa olevan myös äänenlaadullinen lippulaiva, mutta ihan niin ei ole.
Diskantissa kuuluu sama ero kuin pienemmillä, nauhallisen yläpää on vähän, mutta kuultavan verran ilmavampi. Toisaalta siinä, missä pikkumallien välillä ei stereokuvallista tarkkuuseroa ollut niin halvempi B2031A onkin kahdesta isosta se vakaampi ja kolmiulotteisempi. Kaiuttimia katsoessa näkee sen, että B3031A:n nauhadiskantin suuntain on selvästi pienempi kuin B2031A:n pyöreä suppilo. Tämä tarkoittaa ihan suoraan nauhadiskantillisesta enemmän huoneheijastuksia ja vähemmän suoraa ääntä kuuntelupaikalle.
Vaihto B3031A:stä takaisin B2031A:n vahvistaa havainnot. B2031A:n diskantti on sävyiltään ehkä tipan suoraviivaisempi (ero siltä osin tosin pienempi kuin pikkumalleilla), mutta yleinen vakaus, koherenssi ja stereokuvan hallittu tarkkuus ovat kaikki selvästi B2031A:n puolella. Bassoalueen eroja ei kuulu, se B3031A:n hienompi kartio ei siis tuo muuta kuin visuaalisen mielihyvän.
Tämä oli yllätys, sillä toki odotukset nauhadiskantin suhteen ovat suuret ja netissä kiertävästä isomman mallin löysän bassotoiston hoennasta on tietysti tullut suuri totuus. Eli kuuntelematta olisi voinut kuvitella B2031A:n olevan se heikoimmin toimiva malli.
Löysän bassotoiston lähdettä ei tosin tarvitse paljon arvailla. Testihuone, jossa on voimakas seisovan aallon bassokumina sellaisella taajuudella, että pikkumallit eivät sitä herätä. Isomman mallin ulottuvampi bassopää sitten saakin kuminan esille ja se jyrää niin bassosävyt kuin osan keskialueen ja diskantinkin detaljeja. Kun kirjoitetaan havainnot tuollaisessa huoneessa kuuntelun perusteella ajattelematta, paljonko huone vaikuttaa, on soppa valmis.
Yrittämättä vaivaton ja läpikuultava luonne
Ok, pienet nyanssierot kaiuttimien välillä ovat selvillä. Sitä ne nimittäin ovat, nyanssieroja. Bassotoisto ulottuu isommissa hieman alemmas ja on samoilla äänensävyasetuksilla hieman tuhdimpi, nauhalla ylin diskantti on tipan puhtaampi, mutta isoilla malleilla kalottidiskantillisen suurempi suuntain tuo kuitenkin nauhaa enemmän hyötyä. Vaan miten ne soivat ylipäätään, miltä kuulostaa se joukon paras Truth B2031A?
Yleinen luonne on Katie Melualla yrittämättä vaivaton, läpikuultava ja monta kallista highen-tuotetta noloon valoon saattava. Stereokuva piirtyy ilman kommervenkkejä, hallittuna ja havainnollisena. Ihan viimeisen päälle kolmiulotteisuutta ole, mutta ottaen huomioon, että kaiuttimet ovat etuseinässä ihan kiinni niin tulos on näinkin todella hyvä. Hinaamalla kalikat selvästi irti seinästä saadaan hifijärjestelmälle tyypillisempi syvyyssuuntaa korostava esitys ja äänensävyn säätöjen ansiosta tuo siirto voidaan tehdä niin, että bassopää ei muutu kevyeksi.
George Bensonin So What kiihdyttää rentoon vauhtiinsa vaivatta ja rullaa eteenpäin mainiosti. Mitään detaljeja ei alleviivata, yliartikulaatiota tai jokaisen asian painotusta ei ole. Truth ehkä kertoo juurikin sitä totuutta eikä yritä muuttaa jokaisen äänitteen sisältöä koko aikaa erityisen jännitäväksi, poikkeuksellisen hienoksi ja häikäisevän erikoiseksi. Osa hifikaiuttimistahan sitä tekee.
Äänenpainevarat ovat hilpeät.
Hyvä musiikki toimii hyvin, hyvät äänitteet kuulostavat hyviltä ja heikommat omalta itseltään. Koska erottelukyky on kuitenkin selvästi keskivertoa parempi niin ne vaatimattomammatkin tarjoilevat kaikkea pientä kivaa, joka saa äänitteen heräämään henkiin. 1970-luvun AC/DC:n ei nimittäin kuulukaan kuulostaa tuoreelta viimeisen päälle hinkatulta puhtopopilta.
Äänenpainevarat ovat hilpeät. Dave Brubeck Quartetin alkuperäisellä Take Five -raidalla on kompressoimaton rumpusoolo, jonka toistaminen on monelle laatukaiuttimelle retki huoltoon, jos kuuntelija innostuu liikaa. B2031A paukuttaa todella hienosti eikä jää pahasti oikeista isoista kaiuttimista jälkeen vaikka hintaa on vain prosentteja niistä kovista peleistä.
Bassopäässä on ylemmän osan iskua kohtalaisesti, mutta alimmat ovat suoraan sanottuna tukkoiset. Naksauttamalla bassoleikkurin jyrkkyyteen vaikuttava alabassojen dippi asentoon -2dB tai -4dB saadaan potkua ja nopeutta reilusti lisää ja Analog Pussyn 145bpm tahtia kiitävä Trance N Roll alkaa lähestyä todellista huippunopeuttaan. Samoin Ken Ishiin Melting Pot saa vauhtia ja kuulostaa tanssilattian eikä lounge-puolen biisiltä.
Kierrettävä sudenkuoppa
Kaikkia neljää Behringeriä yhdistää yksi selvä piirre. Se, että bassopää on parhaisiin verrattuna pehmeäluonteinen. Terävintä iskua ei irtoa vaikka alabasson dipin kääntäminen -2dB tai -4dB -asentoon tosiaan auttaakin vauhtiin. Kyse ei ole vain siitä, että huoneen aiheuttamat kuminat sössisivät bassopäätä sillä Anti-Mode 2.0 Dual Corella tehty korjaus toki parantaa huomattavasti, mutta pieni hitaus säilyy edelleen.
Kamalaa. Eikö olekin? Ihan kuraa, en ostaisi.
Paitsi, että asia on erittäin helposti kierrettävissä. Kyse on lähinnä kaiuttimien toistamien alimpien osien hidastelusta. Ja se ongelma voidaan poistaa kokonaan sillä, että yksinkertaisesti ei anneta kaiuttimen toistaa niitä alimpia. Samalla loppuu myös ahtaiden refleksikanavien huokailu kuuntelupaikalle saakka.
Kotiteatterijärjestelmässä homma onnistuu kaikkein yksinkertaisimmin. Kaikki kanavat AV-vahvistimen kaiutinasetuksista pieniksi ja koko bassokuorma tehtäviensä tasalla olevalle subwooferille. Sopiva jakotaajuus on 80 Hz suunnalla, pykälän-pari ylempääkin voi koittaa. Studiokäytössä esimerkiksi merkin oma DCX2496-jakosuodin-prosessori suotamaan samoilta kohdilta bassot subbarille.
Truth-sarja kokonaisuutena ei kaunistele, mutta soi kauniisti
Vain puhtaassa ja puristisessa stereojärjestelmässä piirre jää olemaan. Puristit kun eivät halua mitään ylimääräistä signaaliketjuun, eivät edes äänenlaatua parantavia komponentteja.
Eikä se bassopää huono ole, mutta reilusti isommalla budjetilla tästäkin kokoluokasta löytyy kyllä enemmänkin auktoriteettia ja uskottavuutta tarjoavia kaiuttimia.
Yksi on paras, entä ne muut?
Tähän mennessä varmaan kävi selväksi, että pienellä marginaalilla Truth B2031A on tämän nelikon toimivin kaiutin. Mutta miten ne muut, onko niillä mitään käyttöä?
On, kotiteatterijärjestelmässä surroundkaiuttimet ovat yleensä selvästi lähempänä kuuntelupaikkaa kuin pääkanavat joten niissä on syytä käyttää ainakin pykälää pienempiä kaiuttimia. Identtisellä kaiutinpatteristolla surroundeista tulee enemmän suoraa ääntä kuin etukanavaista ja tilavaikutelma vääristyy. Toisin sanoen kolme B2031A:ta etukanaviin ja niiden seuraksi koko joukon halvimmat B2030A:t surroundeihin.
Stereokuuntelussa B2031A on tietysti samalla tavalla joukon mielekkäin, mutta jos tila pakottaa pykälää pienempään niin B3030A tarjoaa heleämmän, ulottuvamman ja tarkemman diskantin kuin B2030A-perusmalli ja vain muutaman kympin lisähinnalla.
Minulle B3031A:n juju ei avautunut. Nauhadiskantti tuntuu siinä väkisin väännetyltä muutokselta, ei loppuun asti viedyltä parannukselta.
Truth-sarja kokonaisuutena, B2031A selkeimmin, ei kaunistele, mutta soi kauniisti. Se kauneus johtuu kyvystä tuoda riittävä määrä äänitteen detaljeja riittävän aitona esille. Lisää kauneutta sointiin saa akustoimalla kuunteluhuonetta parempaan kuntoon ja ohjaamalla bassoalueen riittävän ylhäältä eli 80 hertsistä tai ylempääkin hyvälle subwooferille.
Behringer Truth B2031A tarjoaa äänellistä vastinetta sen verran paljon, että sen testiparin palauttamisen sijaan tilasin kolmannen niille seuraksi tänne toimitukseen vakiotyökaluksi.
Edit: Hinnat päivitetty 5.5.2015
Lyhyesti: Hifituotteiden hintalaatusuhteen terävin kärki on tässä.
Hinnat
Behringer Truth B2030A: 159 euroa kappale
Behringer Truth B2031A: 215 euroa kappale
Behringer Truth B3030A: 215 euroa kappale
Behringer Truth B3031A: 265 euroa kappale
Maahantuoja: Into-Luthman
Behringer-kauppiaasi:
Kuvat: Samu Saurama
31 Comments
Miten voisit Samu kuvitella
Miten voisit Samu kuvitella näiden toimivan raskaasti akustoidussa tilassa, esimerkiksi rakentamassasi kotiteatterissa? Ja jos jo kokeillut olet, niin voiko näitä edes samana päivänä verrata aktivoituihin Nitroihisi? Vuoden sisällä edessä on itsellä huoneen rakennus ja tämän tyyppiset testit tekevät tulevan laitteiston määrittelemisen osalta yhtä tuskaa; miksi laittaa kaiuttimiin (vaikka passiivisiin Nitroihin) pari tonnia, kun vaikuttaa, että murto-osalla saisi jotain vastaavaa kahdella kunnollisella subbarilla tuettuna? Tai miksi sijoittaa rahojaan Geneleceihin, kun kopiot kykenevät tämän testin osalta jopa samaan? Kokeilemallahan tietenkin lopullinen tulos selviää, mutta kun ei senkään järjestäminen mitenkään mutkatonta ole. Kauheen vaikeaksi mennee =)
Truth B2031A on hintaisekseen
Truth B2031A on hintaisekseen ihan käsittämätön peli, mutta kuten jutussa sanoin, samassa kokoluokassa saa parempaakin, jos on valmis maksamaan reippaasti lisää. Kyllä se 8000-sarjan vastaavan kokoluokan Gene menee tästä ohi, mutta kun lähtökohta on Genen edellisen 1031:n varsin tarkka kopio niin vaikea siitä on kauas ohi mennä.
Isot kaiuttimet ovat sitten asia ihan erikseen. 2031 on kasituumainen + diskantti pienellä suuntaimella, Nitrosäiliö on 15-tuumainen ja iso torvi + erittäin laadukas kompressiodriveri. Ei niitä voi verrata toisiinsa. 2031 on toki selvästi isompi kuin 4-5,25-tuumaisiin bassokeskareihin pohjautuvat pienet hifikaiuttimet, mutta vielä varsin mopo verrattuna kohtuullisen isoihin kaiuttimiin – itse tehtyihin tai kaupallisiin (Gene 1038, Avantgarde Zero 1 tai vaikka Tannoy DC12i jne…).
Toimivuus raskaasti akustoidussa leffahuoneessa on aina käyttäjän tarpeista riippuva. Jos haluataan todella paljon potkua ja dynamiikkaa niin on selvää, että pikkukaiuttimilla ei tee mitään. Kyllä näillä pienessä tilassa varmaan sen referenssitason saavuttaa, mutta kompressoimattomalla sopivalla musiikilla (Brubeckin Take Fiven rumpusoolo) on klippiin ajaminen vielä suhteellisen helppoa. Siinä vaiheessa vain pitää osata kysyä, haluanko vielä lisää vai riittääkö tämä. Oleellinen parannus 2031:n tasosta maksaa, se pitää niellä.
Autossahan riittäisi sujuvasti 130km/h huippunopeus ja sen saavuttaminen noin 15 sekunnissa. Jostain syystä moni vain kaipaa paljon enemmän, väittävät sen tuovat fiilistä, jota ei voi täysin kertoa numeroilla 🙂 . Ihan sama näissä hommissa, 2031:llä pääsee pitkälle ja usein yli perustarpeen, mutta himo vielä parempaan voi jäädä kytemään pahasti. 15-tuumaisten kokoluokka on siinä suhteessa helpompi, että yleensä niiden resurssit riittävät pidemmälle kuin kuuntelijan ja toisaalta oleellisten parannusten tekeminen maksaa niin holtittomasti, ettei halua edes ajatella asiaa…
Kiitos Samu erittäin
Kiitos Samu erittäin tyhjentävästä vastauksestasi, jonka avulla äänenlaadun käsittäminen tässä tapauksessa ei voisi olla yhtään selvempää =) Eiköhän nämä varmaanki löydä tiensä uuteen olohuoneeseen telkun kaveriksi. Jos vaikka upottaisi seinään, niin ei pääse hellasärökään kiroamaan kaiuttimien ulkonäköä. Hinta-laatusuhde tuntuu tämän perusteella kuitenkin olevan sitä tasoa, että tuskin siinä käytössä äänelaatuun tulee pettymään. Raskaan tykityksen kun voi jättää sille tarkoitettuun tilaan!
Minulla on jo muutaman vuoden
Minulla on jo muutaman vuoden kotona ollut sekä B2030A:t että B2031A:t, toiset työhuoneessa tietsikan ja DAC:in perässä, ja isommat kotistudiossa. Olen testaajan kanssa samaa mieltä tuosta hinta-laatu suhteen terävimmästä kärjestä. Jopa tuon bassojen löysyyden voi myös nähdä lämpimänä pehmeytenä riippuen vähän musiikin lajista. Jos näitä kotikäyttöön laitatte niin jos suinkin mahdollista kauttimille balansoidut pihat. Mikä toki vaatii tietynlaiset oheislaitteet, mutta kyllä ääni paranee ja viimeisetkin häiriöäänet loppuvat.
Olisin halunnut kysyä testaajalta onko nappi vs. nauhadiskantilla eroa suuntaavuudessa? Hakusessa olisi isoon tilaan systeemi jossa ei kuunnella perinteistä stereokuuntelua tai katsota leffaa, vaan musiikin pitäisi soida suht’ tasaisesti ja kauniisti eri puolilla tilaa. Kumpi pienemmistä Truth:eista tekee tämän mielestäsi paremmin?
3030:n suuntain on
3030:n suuntain on jotakuinkin saman kokoinen kuin 2030:n, mutta tietysti nauhan korkeus vaikuttaa – se tekee kaiuttimesta ylimmällä diskantilla melko suuntaavan pystysuunnassa. Vähän tuntuu, että se nauhan etu, hieman parempi ylin diskantti, menee tuossa käytössä harakoille. Yleiskaiuttimeksi B2030A on todennäköisesti yhtä hyvä. Minä päätyisin siis nappidiskanttiin ja tuhlaisin säästyneet kympit johonkin muuhun.
B3030A:n etu B2030A:han verrattuna tulee esille lähinnä silloin kun istutaan sweet spotissa.
Kiitos vastauksesta!
Kiitos vastauksesta!
Hei Samu. Olen muuttamassa 34
Hei Samu. Olen muuttamassa 34 neliöiseen yksiöön asuun ja tarvisin hyvät kaiuttimet musan ja leffojen kuunteluun. Käytössä on myös 10” Simexin subbari, joten aktiivimonitorit kytkisin sen kautta. Mitä mieltä olet kummat soveltuu paremmin käyttötarkotukseeni: M-audio BX5 D2 vai Behringer B2030A truth? M-audion ostaisin uutena thomannilta (vähän alle 180e) ja behkut saisin käytettynä 170e (ei takuu voimassa).
Vaikea sanoa kun en ole BX5
Vaikea sanoa kun en ole BX5 D2:a kuunnellut. Behru on varsin hyvä kopio varsin hyvästä edellisen sukupolven Genelecistä, neutraalia ääntä ja toimivat säädöt äänensävyn saamiseksi kohdalleen.
Nettiaikakauden riesa. Koska kaikki tilaavat verkkokaupoista, ei testimahdollisuuksia kivijalkaliikkeissä enää kannata pitää paljoa. Ja sitten ei voi käydä itse kokeilemassa, kummasta pitäisi enemmän…
no näinhän se on. kiitos
no näinhän se on. kiitos vastauksesta kuitenkin.
Olen ostamassa Genelecin 7050
Olen ostamassa Genelecin 7050 b subbarin,8020 a n kaveriksi.Tuli mieleen toimisiko subbari 2031a Behringerin kanssa.Ajattelin ostaa kyseiset kaiuttimet toiseen tilaan.
Toki toimii. 7050 pystyy
Toki toimii. 7050 pystyy venyttämään 2031:n bassotoistoa ihan mukavasti, mutta jos haluat reilusti äänenpainevaroja etenkään monikanavakäytössä niin pykälää tai kahtakin isompi subbari on mielekäs. Mikäli kuuntelet hillityillä voimakkuuksilla niin 7050 riittää pitkälle.
Nyt tarvittais sitten
Nyt tarvittais sitten ammattiapua subbarin valintaan.Jätetään se 7050 niiden 8020 kaveriksi television rinnalle ja siiryttäis suosittelemaasi teholuokkaan.Kun olet testannut 2031 ja lukuisia subbareita niin mitä vaihtoehtoja suosittelisit ko.pakettiin ja kuinka hoitaisin sen jakotaajuuden sopivaksi näillä vaihtoehdoilla.Etuvahvistimena minulla Rotel.Hintaluokka saisi olla maximissaan n.800.
Esimerkiksi SVS:n 12
Esimerkiksi SVS:n 12-tuumaiset varmasti toimisivat, samoin BK Monolith+ ja varmaan Paradigm DSP-3200. Nuo kaikki ovat alle tonnin hintaluokassa. Varmasti muitakin on. Jos tekee mieli askarrella niin vaikka Ärjy-äijäsubbari.
Parhaan sovituksen saat todennäköisesti kun käännät 2031:stä ensin alabassosäätimen -6dB-asentoon. Basson yleistaso sen säätimellä sitten niin, että mieslaulajassa on riittävästi auktoriteetia, mutta ei paksuutta ja bassoilla yleisesti sopivasti potkua. Subbarin jako saa todennäköisesti olla minimissä tai lähellä sitä koska 2031:t toistavat melko alas (valmistaja ilmoittaa molemmille saman 50Hz alarajan, mutta se ei ihan pidä paikkaansa, isompi venyy kyllä matalammalla).
Katselin SVS:n 12 tuumaisia
Katselin SVS:n 12 tuumaisia malleja.Edullisin on noin 37 cm sivun kotelolla.Seuraava noin 57 cm kuutiona jossa on refleksiputki edessä ja sitten on se pystymalli.Onko laadullisesti tai säädettävyyden kannalta eroja tähän settiin.Kiitos etukäteen.Jos kaikki hifi kauppiaat vastaisivat kuten sinä niin kauppaa syntyisi.(No entisenä toisen alan kauppiaana tiedän leipääntymisen)
Tuo pienin oli varmaan SB eli
Tuo pienin oli varmaan SB eli Sealed Box. Sinun käyttöösi sopisi ehkä paremmin refleksiviritteinen: PB eli Ported Box (se laatikkomalli) tai PC eli Ported Cylinder (putkimalli, vie vähän tilaa lattialta, mutta on vastaavasti korkeampi).
Jos tilasi on bassoja korostava (kivitalo) niin suljetun hieman matalia kohti laskeva vaste tuottaa neutraalimman tuloksen – huoneen korostus ja subbarin lievästi laskeva kompensoivat toisensa. Bassoja korostamattomassa tilassa (puuta, ei kenkälaatikkohuonetta vaan avoin iso tila) refleksin vaimentumattomana alas ylettyvä toisto tuo enemmän auktoriteettia soundiin.
SVS:n perusmalleissa ei ole mitään säätöjä subbarin oman bassovasteen muodon rukkaamiseen. Isommissa on parametrikorjainta keskibassojen huonepiikkien tasoitteluun ja viritystaajuuden säätö, joka vaikuttaa alabassojen tasoon. Niiden hintalappu vain menee ylemmäs kuin toivomasi 800e yläraja.
Nyt haluauisin testata myös
Nyt haluauisin testata myös Genelecin 7050 B:n kanssa kuinka tuo 2031 toimii.Niin kuin ylempänä kerroit,toimiihan se,mutta kuinka kytken sen.Minulla on Cambridge audio dac magic plus, johon olen kytkenyt Genelecit niin,että kaapelit tulee pääkaiuttimen kautta subbarille, vai jollain muulla systeemillä.Olisiko Genelecin testisignaaleista hyötyä säädöissä.
Signaali dacilta 7050:lle ja
Signaali dacilta 7050:lle ja sieltä edelleen 2031:lle, siten 7050:n suotimet hoitavat sovituksen. 85Hz testisignaali soimaan, vaihedippejä edestakaisin kunnes 85Hz soi kuuntelupaikalla kaikkein vaimeimmin. Sitten kun se löytyy niin 180-asteen dippi vastakkaiseen asentoon.
Kiitos taas ja hyvää
Kiitos taas ja hyvää viikonloppua.
Ei kestä, aika tarkkaan tämä
Ei kestä, aika tarkkaan tämä oli Genelecin ohje heidän subbarinsa sovittamiseen 🙂 .
Kun tuota Behringerin B2092A
Kun tuota Behringerin B2092A subbaria näkyy taas saavan, niin onko se aiemmin testaamasi kokoonpano suositeltava, vai onko joku muu tässä vertailussa mukana olleista parempi kaveri sille subbarille?
Toinen kysymys, johon pelkkä valistunut arvaus riittää, on, että kun nykyisessä kokoonpanossani on subbarina REL Strata III parin keski-ikaisen Yamaha NS-100M kaiuttimien kaverina, niin jos nuo Jammut jättää eläkkeelle, niin kannattaako REL dedikoida esim. kotiteatterin LFE kanavalle ja hankkia se B2092A ja siihen joku näistä testatuista?
Kyllä 2031 on aika paljon
Kyllä 2031 on aika paljon hauskempi kuin 2030 eli mieluummin tuo isompi malli sitten subbarin seuraan.
Monikanavajäjestelmässä on mielekkäämpää, että ei ole useita erilaisia subbareita. Mieluummin surroundvahvistimesta subbari pois päältä jolloin LFE-kanavan pitäisi ohjautua pääkanaville – joihin on kytketty sitten se 2092.
ELi et suosisi myöskän
Eli et suosisi myöskään sellaista ratkaisua, jossa pääkaiuttimien signaali kierrätetään subbarin kautta, ja LFE kanava kytketään subbariin suoraan? Saako tämän ’.1’ kanavan suorakytkennällä mitään etua?
Ai niin, onhan 2092:ssa toki
Ai niin, onhan 2092:ssa toki LFE-inputti. Silloin kannattaa ohjata LFE-kanava sinne. Etukanavat suuriksi ja niiden signaali 2092:n kautta, subbari päälle ja sen ohjaus LFE-inputtiin, surroundit pieniksi (eli AV-vahvistin siirtää niiden bassokuorman pääkanaville ja/tai subbarikanavalle).
Tänk juu foor joor komments..
Tänk juu foor joor komments…
Tänk juu foor joor komments..
Katsotaan sitten myöhemmin, minkälaisella kokoonpanolla tulee musiikkia kuunneltua. Subbari on tilauksessa, ja pitäisi lähteä 20.2. Pääkaiuttimet ovat tulossa Thomannille maaliskuun alkupuolella, joten ehkä maaliskuun loppuun mennessä…
Vielä näistä Behringerin
Vielä näistä Behringerin kaiuttimista, ja erityisesti tuosta B2029A:sta. Subbari on nyt piuhoissa kiinni, ja odottaa vielä joko B2030A tai B2031A paria kaverikseen. Ei mitenkään huono hankinta tähänastisen perusteella.
Subbarin asemoinnista olisin kiinnostunut kuulemaan mielipiteitä. Mitenkä päin tuo subbari kannattaisi asettaa (jos pidetään oletuksena, että tassut ovat lattiaa kohti)? Siis liitinsivu (vahvistin) kuuntelijaa kohti, vai kuuntelijasta poispäin eli päin seinää, vai siten, että pitkä sivu on seinän suuntaisesti eli liitinsivu sivulle? Kokeileminen varmaankin auttaa, mutta se on vähän hankalassa paikassa ja painaa jonkin verran…
Jos ei muu auta, niin täytynee uhrata hikeä ja kyyneleitä ja kokeilla…
Kunhan joku kylki on seinää
Kunhan joku kylki on seinää vasten niin elementti ei joudu toiminta-alueellaan liian kauas seinästä (eli tule yläbassolle kuoppaa seinäheijastuksesta). Eli periaatteessa se ei ole niin tarkkaa. Ehkä liittimet ja säädöt sivulle on se helpoin, pääset käsiksi kaikkeen, mutta johtosoppa ei sojota eteenpäin.
Noistahan on jo uudempikin ja
Noistahan on jo uudempikin ja aika samanhintainen versiokin olemassa eli B1030A ja B1031A… olisiko noistakin aiheellista tehdä artikkeli?
Sitähän voisi miettiä 🙂 .
Sitähän voisi miettiä 🙂 .
pystyykö vertaamaan
pystyykö vertaamaan yksisilmäisiin ? kummat soi paremmin eri osa-alueilla?
Yksisilmäinen on paljon
Yksisilmäinen on paljon rauhallisemmin, leppoisammin soiva ja tyypillisessä huoneessa basso ulottuu hyvin alas. 2031A on kirkkaampi, mutta jää ulottuvuudessa noin oktaavin. Stereokuva… Vaikea arvailla. Veikkaan, että Yksisilmäisen on isompi ja koherentimpi, yhtenäisempi, 2031A:n kompaktimpi ja pistemäisempi. Ehkä.