Nämä kaiuttimet eivät ole pieniä, siroja tai elegantteja. Mutta ne soivat todella hyvin ja osaava etsijä löytää tämän ehkä maailman rumimman 2.1-järjestelmän itselleen nettikaupoista todella halvalla.
Salaisuus halvan hinnan takana voi olla se, että vaativaa suunnittelua ei tehdä itse tai edes osteta toiselta vaan vain suoraan ”lainataan”.
Suoraan sanottuna nämä ovat aivan pirun hauskat.
No, tämän tarinan onnellinen puoli on se, että testin aktiivikaiuttimien esikuvina toimineet Genelec 1030A ja 1092A olivat aikansa kärkilaitteita ja saksalaisinsinöörit ovat onnistuneet tekemään niistä melko tarkat kopiot. Tarina kertoo, että sikäläiseltä audioinssiltä meni kaksi vuotta muutaman tuotteen kopiointiin. Samassa ajassa iisalmelaiset tietysti kehittivät uusia malleja ja ottivat selviä äänenlaadullisia harppauksia eteenpäin.
Tottakai tuotteisiin piti keksiä jotain omaakin joten 1030A:n alkuperäinen metallisuuntain ja pelkistetyn asiallinen ulkoasu muutettiin etulevyn muovilipareilla uutta hintalappua vastaavasti hyvin halvan näköiseksi. Lookista olisivat varmasti ylpeitä Scorpions-yhtyeenkin meikkaajatkin. Uusi ulkonäkö oli valmistajan mielestä ainakin tuhatta parempi kuin alkuperäinen joten he paransivat tyyppimerkintääkin yhtä paljon.
Sisäinen kauneus merkitsee
Rumathan ne ovat, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Mutta äänenlaadussa on hyvin vähän valittamista. Perussävy on neutraali ja selkeän erotteleva stereokuvaa myöten vaikka viimeinen läpikuultavuus ja aivan paras puhtaus puuttuvatkin.
Vähän fysiikkaa tuntevat ymmärtävät, että yhdistelmänä paljon tehoa + iso kotelokoko + aivan alimpien taajuuksien pois jättäminen = hirvittävän suuret äänenpaineresurssit. Ja yhtään fysiikkaa tuntemattomat tietävät hekin sen nyt. Tuo on juuri se yhdistelmä, johon B2092A-subwoofer perustuu.
Äänenpaineiltaan maltillisessa käytössä B2030A-pari pärjää varsin hyvin sellaisenaan ja bassotoisto ylettyy ihan riittävän alas suurimman osan aikaa. Vaan avattaessa hanaa reilummin bassopää puuroutuu ensimmäisenä. B2092A suodattaa matalimmat bassot pääkaiuttimilta pois ja tulos on selvästi suurempi kapasiteetti.
Sitä kapasiteettia on yhdistelmän kohtuullinen koko huomioiden valtavasti. Sopivalla materiaalilla bassopään paine iskee hieman pehmeästä yleisluonteestaan huolimatta rintalastaan niin että tuntuu.
Suoraan sanottuna nämä ovat aivan pirun hauskat siitäkin huolimatta, että subbarinkin kanssa alin oktaavi jää toistumatta. Soundissa on tarvittaessa PA-henkistä potkua, joka hievauttaa kehoa vaikkei valittu biisi saisikaan jalkaa vipattamaan. Hillitymmällä menolla voi nautiskella perin puhtaasta äänestä. Mutta vain, jos on osannut kääntää pari vipstaakia oikeisiin asentoihin.
Rasittavan analyyttinen monitorikaiutin?
Juuri sitä B2030A voi olla tavallisessa pääosin kovapintaisessa olohuoneessa. Niin on muuten moni muukin aktiivikaiutin ja osittain siitä on tullut kansan suuhun ”viisaus”, että studioon suunniteltu kaiutin on äänelliseltä luonteeltaan liian tarkka eikä sitä jaksa kuunnella kotioloissa. No, kevyesti etusormella diskanttitasoon vaikuttava takaseinän säädin asentoon -2dB ja ylimääräinen muka-erottelevuutta tuonut säksätys on poissa.
Ellei näin poikkeuksellisen komeita kaiuttimia kehtaa laittaa keskelle huonetta niin samanlainen tuuppaus bassosäätimelle. Huoneen koosta riippuen -2dB- tai -4dB-valinta mahdollistaa purkin asettamisen seinän viereen ja silti tasapainoisen äänensävyn.
B2092A-subwooferissa ei ole jakotaajuuden säätöä, mutta taso ja vaihe kylläkin. Kun taso on ensin saatu jotakuinkin samaksi kuin pääkaiuttimissa, on vaiheen vuoro. Alkuperäisvalmistajan sivuilta löytyy hyvä 85 hertsin siniaalto -testisignaali subwooferin sovitukseen: www.genelec.fi/ht/tuotetuki/testi-signaalit. Kun kyseinen taajuus (joka sijoittuu juuri jakotaajuudelle) soi mahdollisimman kovaa, on vaihe oikea. Hiljaisimmillaan testisignaali kuuluu kun vaihe 180 astetta poskellaan.
Säätöjen siunaus ja kirous
Juuri tämä on hyvin tehtyjen aktiivikaiuttimien vahvuus, ja samalla heikkous. Kaiuttimet saa soimaan tasapainoisesti hyvin monenlaisissa tiloissa ja sijoituksissa, jos tietää, mitä tekee. Ellei tiedä, voi kokea, ettei äänenlaatu vastaakaan hintalappua. Asia, jonka aktiivikaiuttimen myyjä helposti unohtaa mainita.
Ai niin, netistähän nykyään kaikki ostetaan eli ei niitä ohjeita kuulukaan kivijalkaliikkeen ammattilaisen enää antaa.
iPodin kaveriksi?
Koska kyseessä ovat aktiivikaiuttimet, ei seuraksi tarvita kuin ohjelmalähde, josta voi säätää äänenvoimakkuutta. Kannettava soitin, tietokone tai televisio yhdessä Behringer-parin tai -kolmikon kanssa muodostaa hyvälaatuisen ja halvan äänentoistojärjestelmän. Jos siedät katsoa sitä.
Lyhyesti: Edellisen sukupolven Geneleceistä tehdyt hyvät kopiot, jotka ovat halpoja kuin tarjousmakkara. iPod ja nämä – kaikki, mitä tarvitset.
Valmistaja: Behringer
Kuvat: Samu Saurama
3 Comments
Jos on nikkarin vikaa,
Jos on nikkarin vikaa, kannattaa kaiuttimet avata ja kotelot täyttää kokonaan vaimennusaineella, esim. vaahtomuovilla. Kannattaa kuitenkin katsoa, että bassoelementin taakse jää ilmarako (elementin puhekelassa on tuuletus magneetin puolella). Samalla kannattaa koteloiden tiiviys tarkastaa. Omat vuosivat etupaneelin ledeistä. Näillä eväillä hiukan honottava sävy lieveni ja kaiuttimet tulivat vielä kertaluokkaa paremmaksi. Edelleenkin bassossa on lievähkösti hiukan kuiva ja pahvinen sävy. Mukavan napsahtava soundi kuitenkin.
Jep, näiden laadunvalvonta
Jep, näiden laadunvalvonta taitaa olla luokkaa ”sanoimme, että tehkää näin” 🙂 . Pienillä fiksauksilla saa varmemmin toimivan pelin. Jos vaimennuksessa käyttää vaahtomuovia, pitää sen olla oikeanlaista (esim. umpisoluinen ei toimi ollenkaan ja liian kevyt ei vaimenna kunnolla). Ewona-levyn palanen tai kevyesti tiivistetty vanu ovat ehkä turvallisempia vaihtoehtoja. Elementin moottorin tuuletusta ei joo ole syytä tukkia, samoin refleksiputkien päätyjen alueen pitää olla vapaana.
Mulla on ihan etolan 10mm
Mulla on ihan etolan 10mm paksuista vaahtomuovia. Niitä kun laittaa suikaleena ja asettelee palaset ilmavasti, niin se toimii ihan ok. Yhtään paksumpaa ei kyllä auta laittaa, muuten dumppaa liikaakin koteloa. Varmaankin isoin muutos tuli bassovasteeseen, kun se laski hiukan viritystaajuutta ja teki ehkä vasteen hiukan korkeammalta ja loivemmin laskevan, sopii tavalliseen huoneeseen paremmin.