Sony MDR-1R -kuulokkeet

Pohjoismaista lookkia kuvaillaan aina puun, vaalean ja valkoisen yhdistelmänä – muotoina yksinkertaiset geometriset linjat. No, Sonyn MDR-1R-kuulokkeiden kromi, pehmeä musta nahka ja säihkyvän punaiset metallinhohtoiset somisteet istuvat siihen juuri niin hyvin kuin omaan silmääsi sattuu käymään.

Varmaa on kuitenkin, että MDR-1R:n erittäin hyvä istuvuus ja täydellisesti pehmustavat pehmusteet pieksevät käyttömukavuudessa kotimaisen vanerilookin mennen tullen. Itse asiassa MDR-1R kuuluu ehdottomasti mukavimpiin luureihin, jota olen koskaan päähäni laittanut. Erinomaista on myös se, että mekanismeista ei kuulu minkäänlaista ylimääräistä nitinää tai natinaa käytössä. Ja koska kuulokkeet ovat suljetut, ne sekä eristävät sinut kevyesti muusta maailmasta että eivät kerro biisivalintojasti kenellekään. Ok, sylissäsi istuja saattaa tunnistaa tutun kappaleen, mutta yhtään etäisyyttä ja tippakin taustahälyä tilaan tekevät musiikkimaustasi täydellisen anonyymin.

”MDR-1R kuuluu ehdottomasti
mukavimpiin luureihin, jota
olen koskaan päähäni laittanut.”

Pehmeästi rauhoittavat

MDR-1R:n eristys tuntuu erilaiselta kuin korvakäytävään ängettävien tulppakuulokkeiden. Se tuntuu jotenkin rauhallisemmalta ja silti tehokkaalta. Ympäröivän hälinän vaimennus vaikuttaa myös kuunteluvoimakkuuteen. Kun melua ei enää ole, pienempikin äänenvoimakkuus riittää hyvin.

Yleinen luonne äänensävyssä on pehmeän rauhallinen ja leppoisa niin iPhonessa kuin MacBook Pronkin perään kytkettynä. Bassopää on hyvin tarkka ja kiinteä, etenkin MacBookin annossa tosin yläbassoiltaan hieman koholla. Kevyellä musiikilla piirre ei häiritse yhtään, tuo vain tarkkuutta bassosävyihin. MacBookin kanssa kuuluu myös lievä keskialueen etäisyys, joka jos toki onkin rasittamaton niin tekee soundista myös hieman vaatimattoman.

Pelkkää akustista musiikkia kuunteleva joutuu valitsemaan kuulokevahvistimen tarkemmin. Kytkettynä Little Dot MK2 -kuulokevahvistimeen MDR-1R alkaa kuulostaa oikeasti hintaiseltaan. Puhtaus ja kuulaus ottavat aimo harppauksen eteenpäin ja stereokuva alkaa avautua selvästi ilmavampana. Luonne on edelleen rauhallinen ja täysin äksyilemätön, mutta avoimempi ja innostavampi.

Colorfly-soitin taas tuo bassopäähän runsaasti ryhtiä ja vaikka hieman keskialueen kauneimmasta kuultavuudesta menetetäänkin niin tämä highend-transistori-vahvistin on kokonaisuudessaan kyllä kokeilluista paras kumppani MDR-1R:lle.

1R, 1RBT vai 1RNC

MDR-1R:t toimitetaan varsin tyylikkäässä mustassa pahvilaatikossa. Sonyn kaverit ovat selvästi lukeneet imago-ohjeet, joissa sanotaan mustan korostavan arvokkuutta. Sitä R1:t nimittäin ovat, ne tuntuvat moneen kilpailijaan nähden erittäin hienosti viimeistellyiltä ja mukavilta. Ei ihme, että moni maksaa sujuvasti ekstraa saadakseen autoonsa nahkapenkit. Sopiva luksus ei ole vain sallittua vaan jopa suositeltavaa, se tekee elämästä mukavampaa.

Silti, harva kuulokkeitaan siinä pahvilaatikossa säilyttäisi, tai ainakaan kuljettaisi mukanaan. Kyydissä onkin hyvä pussi, johon kuulokkeet saa sujautetta. Ja pussitus onnistuu vieläpä helposti päinvastoin kuin joidenkin pienempien kannettavien luurien kanssa käy.

Jos kuulokkeet haluaa ottaa usein mukaansa, eikä tyydy käyttämään niitä kotona tai toimistolla, on Sonylla kaksi enemmän hitechiä sisältävää mallia. MDR-1RBT on Bluetooth-versio lanka-allergisille ja MDR-1RNC:ssä aktiivinen melunvaimennus esimerkiksi ahkeralle lentomatkustajalle sekä reippaammin ääniprosessointia. Jälkimmäisiä en ehtinyt kokeilla, mutta ainakin johdolla kytkettävä vakiomalli puolustaa hintalappuaan äänellään ja ajaa siitä sujuvasti ohi viimeistelyllään ja käyttömukavuudellaan.