Pakko vielä hehkuttaa Nightwishiä, sillä Floor Jansen on tuonut melkoisesti lisää paloa yhtyeen lavapreesensiin. Muistan elävästi taannoisen Olavinlinnan keikan, jossa ex-laulaja Anette Olzon sekoili lavaspiikeissään ja yhtyeen muiden jäsenten vaivaantuneisuus ja harmistuminen kantautui yleisöön saakka. Pliisu lavakarisma söi myös sinällään upean show’n tehoa. Toista on Floor Jansenin kanssa; ulkonäkö, ulkomuoto, esiintyminen ja lauluääni. Tässä naisessa täsmäävät kaikki. Sympaattisuuspisteitä Jansen keräsi Tuskassa myös suomenkielen ääntämyksellään.
Tunnelmallisen kulminaatiopisteen Nightwish saavutti Nemo-kappaleen aikana. Kesken biisin aloin ihmetellä, että miten meinaa silmät alkaa hikoilemaan. Ympärilleni katsellessa huomasin useamman muunkin katsojan silmäkulmien kostuvan. On melkoinen temppu bändiltä saada moinen tunnelma luotua festarikeikalla.
Ympärilleni katsellessa
huomasin useammankin
katsojan silmäkulmien
kostuvan.”
Telaketjujen ryskettä
Keskitempoisista ja helpporakenteisista kappaleista koostettu setti vangitsi yleisönsä ja siitä oli paikalla olevien puritanististen heavypeikkojenkin vaikea olla tykkäämättä. Toistakymmentä vuotta mukana roikotettu Over the Hills and Far Away voisi jo joutaa telakalle. Kappale lienee kovinkin tärkeä Holopaiselle, mutta joku muu hard rock-klassikko voisi olla paikallaan.
Vanhan koulun lehtorit; Testament, Kreator, Bolt Thrower ja King Diamond kuuluivat nuoruusvuosieni sankareihin. Kuoleman portteja rajun sydäninfarktin jälkeen kolkutellut King Diamond otettiin vastaan kuin suuri sankari ikään. Hupsuuden rajoilla tasapainoillut teatraalinen show sopi kuin maski naamaan vanhakantaisen perusheavyn kuorrutukseksi.
Kreator oli todella kova edellisellä Nosturin keikalla. Liekö tuon keikan hurmos vielä vaikuttanut, sillä en festariolosuhteissa päässyt sinällään mehukkaan rytyytyksen vietäväksi. Testamentin huippuunsa viritetty thrash-koneisto vyörytti mallikkaasti, mutta ehkä se kovin isku jäi puuttumaan.
Itselleni Bolt Thrower oli ennakkoon eniten fiilistelyä herättänyt bändi. Yhtyeen telaketjujen ryskettä muistuttava murisevan groovaava kuolometalli hautasi alleen minut ja monet muut tuskalaiset. Bolt Throwerin keikka oli Nightwishin ohella Tuskan parhaimmistoa.
Ruutia rumpali-Pilvestä
Stratovariuksen esiintymiset ovat kautta aikojen olleet perusvarmoja tapauksia. Jos Jansen on tuonut Nightwishiin lisäruutia, niin samaa voi sanoa myös uudesta Strato-rumpali Rolf Pilvestä. Jörg Michael on toki maailman luokan kannuttaja, mutta viimeisinä Strato-vuosinaan lievä yksitoikkoisuus alkoi puuduttaa.
Basisti Lauri Porra & Pilve muodostivat mielestäni koko festareiden tiukimman rytmiosaston. Nuoremmasta kaartista mieleen jäi Battle Beast. Häpeilemätöntä hard rockiaan veivaava yhtye oli valmiin kuuloista ja mikä tärkeintä kappaleet ovat tarpeeksi hyviä ja sopivat mainiosti festarilavoille.
Tuska 2013 oli hillitty ja hallittu kokonaisuus, josta ehkä kuitenkin jäi Nightwishiä ja paria muuta herkkuhetkeä lukuun ottamatta jotain uupumaan. Yleisökin oli useamman esityksen aikana jotenkin vaisua. Nähdäänkö Suomessa jo liikaa isojakin keikkoja, vai eikö esiintyjät vaan kerta kaikkiaan sytyttäneet? Myös jonkinlaista karnevaalihenkistä Interaktiivista oheistoimintaa jäin Tuskasta kaipailemaan.
Metalliväen hyvä käytös tuli jälleen kerran todistettua, sillä en nähnyt yhtään riidanhaastamisia, oksenteluja tai juuri muutakaan häiriökäyttäytymistä. Erikoismaininnan saa anniskelualueella tarjolla ollut, syksyllä Alkon hyllyiltä löytyvä Koskenkorvan Valhalla yrttilikööri. Hyvänmakuinen, tummanpuhuva juoma hienoine pulloineen ja upeine mainoskuvineen aiheuttaa takuulla ostotoimenpiteitä ainakin rokkiväen keskuudessa.
Kuvat: Toni Salminen / www.metalscope.net
Kommentointi suljettu.