Leningradissa 16-vuotiaaksi kasvanut Jakov Bytškov otti länteen muutettuaan äitinsä sukunimen Kreizberg välttääkseen vertailua kapellimestarina tunnettuun isoveljeensä Semjon Bytškoviin. Auttoi tai ei, mutta kumpikin veljeksistä menestyi.
Joku saattaisi luokitella Alankomaiden filharmonisen orkesterin kakkosketjun porukaksi, joka joutuu kovaan vertailuun soittaessaan samassa kuuluisassa salissa kuin Hollannin kruununjalokivi, maailman parhaaksi orkesteriksi tituleerattu Concertgebouw-orkesteri. Filharmonikoiden ylikapellimestarina Kreizberg omistautui työlleen ja sai muusikoiden innokkaan tuen. Mukaan saatiin parhaita monikanavaäänityksiä tekevä hollantilainen Pentatone-yhtiö, ja resepti oli valmis. Paras laatu yllättää joskus takavasemmalta.
Antonín Dvořákin käyttämät, runomuotoon puetut kansantarinat eivät ole aivan kesyä tavaraa, vaikka satuja ovatkin: metsäkyyhky uikuttaa myrkytetyn miehen haudalla, vesihiisi repii irti lapsen pään ja heittää ruumiinkappaleet äidin talon kynnykselle, noita surmaa tottelemattoman pojan, ilkeä äitipuoli paloittelee kuninkaan rakastetun.
Asiantuntijoiden mukaan sävelrunot Vesihiisi, Keskipäivän noita, Kultainen rukki ja Metsäkyyhky noudattelevat paikoin tavu tavulta runoja, mutta kuulijan ei tarvitse mitään siitä tietää. Dvořák on säveltänyt värikkäintä ja tunnelmallisinta musiikkiaan, jossa ilonpito, siro tanssahtelu ja lempeät luontokuvat vuorottelevat pahaenteisen synkkyyden ja musertavien kohtalon käänteiden kanssa.
Tuplalevyn muut kappaleet ovat lyhyempiä maistiaisia, joista esille nousevat Claude Debussyn raukean impressionistinen Faunin iltapäivä ja Richard Wagnerin juhlava alkusoitto Rienzi.
Kommentointi suljettu.