fbpx
Testit

System Audio Saxo-1 jalustakaiuttimet testissä

Hyvälaatuiselle pikkukaiuttimelle on iso tarve. System Audio saxo 1 kuuluu halvimpaan päähän hifikaiuttimia, mutta se ei tunnu menoa juuri jarruttavan. Päinvastoin, saxo 1 tuntuu pitävän varsin kovaa ja hyväntuulista vauhtia yllä vaikka verrattaisiin paljon kalliimpiin malleihin. Samoin saxo 1 kuuluu 13 sentin leveydellään niihin pienimpiin oikeisiin hifikaiuttimiin. Tällä määritelmällä tarkoitan kaiutinta, jolla kuuntelee ilokseen monenlaista musiikkia ilman subwooferia.

Perusresepti, kaksitiekaiutin refleksikotelolla, on varmasti järkevin lähestyminen pieneen ja edulliseen kaiuttimeen. Diskanttielementti on DXT-linssiksi kutsutun suuntaimen pohjalla. Suuntain auttaa sovittamaan toiston mahdollisimman saumattomasti bassokeskiääniseen. Ja kuten hyppäämällä tekstissä hieman eteenpäin selviää, tulos on todella onnistunut.

”Eri kanavissa ollaan,
jotta saadaan taas
raksittua ruudut
tehtävälistalla.”

Itse kotelo ei prameile ultrapaksuilla seinillä tai monimutkaisilla tuennoilla, mutta on aivan riittävän jäykkä tarjotakseen hyvän kodin bassokeskiääniselle. Lisäksi se on pinnaltaan, joka voi olla kiiltävän valkoinen tai kiiltävän musta, aivan tiptop-laatua.

Helppo sijoittaa, hauska kuunnella

Uudessa ja vielä keskeneräisessä kuunteluhuoneessa saxo 1:lle löytyi sopiva paikka, tai oikeastaan kaksikin, hyvin helposti. Ensimmäinen lähtökohta oli 70 senttiä korkeilla jalustoilla jotakuinkin etuseinässä kiinni. Noin korkealla? TV-tasollehan nämä laitetaan! No, se tv-taso on monessakin suhteessa äänentoistollisesti heikko sijoituspaikka ja siksi toiseksi saxo 1:lle on valmistajan omat hyvin järkevän hintaiset seinäkiinnikkeet olemassa. Eli miksi pilata hyvä äänenlaatu heikolla sijoituksella kun kerran ei ole pakko.

Korkealla jalustalla ja seinän vieressä soundi on runsaasti bassovaimennetussa pikkuhuoneessa vain aavistuksen lämminsävyiseen päin kallellaan. Jos kaiutinta laskee alemmas, matalammalla jalustalla tai sijoittamalla se sinne tv-tasolle, bodya sointiin tulee vielä huomattavasti lisää.

Takalevyssä on kiinnityspaikka merkin omalle WB2-seinäkiinnikkeelle, jossa kaiutinta on myös helppoa kääntää haluttuun suuntaan.

Bassopää ei ulotu mielettömän alas. Tai oikeastaan se ulottuu normaalille musiikinkuuntelulle oikeasti ihan riittävän alas, eipähän vain tee isoa numeroa itsestään. Saxo 1 ei siis yritä kuulostaa itseään suuremmalta kaiuttimelta vaan haluaa vain olla hyvä kaiutin. Ja testitilassa bassovaimennusta on todella paljon, normaalissa kerrostalon olohuoneessa bassojen puhti riitttää varmasti musiikkimausta riippumatta. Huolimatta siitä, että kaiutin on vain parin limpparipullon kokoinen ja painoinen.

Stereokuva ei toki ole läpivalaisevaa teräväpiirtoa, siihen ei pysty mikään muukaan pikkukaiutin monen metrin päästä kuunneltuna. Saxo 1 saa kuitenkin esitykseen mukavasti läsnäoloa ja menevyyttä, joka on vähintään yhtä tärkeää kuin triangelin tarkan sijainnin kuuleminen.

Luonnollinen ja värittymätön

Se kaikkein kriittisin asia, keskialue, kuulostaa hyvin puhtaalta ja neutraalilta. Ihmisääni toistuu luonnollisesti, värittymättömänä ja selkeänä. Toisin sanoen, jokainen esiintyjä kuulostaa juuri itseltään. Billie Holidayn ääni on herkkä, kuten kuuluukin, Metallican Welcome Home (Sanitarium) puree kitaroillaan selkäytimeen juuri kuten kuuluu ja Stravinskyn Fairy’s Kiss -baletin toinen näytös vie mennessään ja saa sulkemaan silmät tanssijoiden katselua varten.

Yläpää on enempi selkeä ja asiallinen kuin erityisen kimaltava tai korostetun ilmava. Bassopään todellisesta iskevyydestä en uudessa kuunteluhuoneessa uskalla sanoa mitään hirvittävän tarkkaa. Sitä viimeistä nopeutta ei aivan löydy, mutta akustiikka (ja siis kesken oleva akustointi) vaikuttaa siihen oleellisesti.

Mustat maskit painetaan paikoilleen perinteisillä muovinastoilla joten ilman maskeja kaiuttimen etulevy ei ole aivan yhtä puhdaspiirteinen kuin kalliimmissa malleissa.

Toisaalta, tämä oli niitä harvoja kaiuttimia, joka toimi kotona Linn Sekritin kanssa niin, että systeemin menevä ja mukaansa tempaava luonne säilyi varsin hyvin. Nyt täysin erilaisen etupään, MM-Audion vahvistimien ja Logitech Transporter -verkkosoittimen perässä Saxon luonne on edelleen menevä ja innostava.

Kaiuttimet voi myös siirtää metrin päähän kuuntelupaikasta ja kauas kaikista seinistä. Siirto ei tee mitään sille syvällä saxo 1:n sydämessä istuvalle menevyydelle ja hyväntuulisuudelle, se vain muuttaa seinustasijoituksella suurpiirteisen stereokuvan hyvin suureksi ja vaivattoman tarkaksi piirtyväksi äänitteelle tallennetuksi tilaksi. Tilaksi, joka piirtyy selkeästi kaiutinlinjan taakse.

Hyvällä päällä missä vain

Vielä yksi oleellinen piirre saxo 1:n soundia on se, että sitä voi kuunnella mistä vain. Stereokuva toki piirtyy, kuten kaikilla kaiuttimilla, vain keskipaikalla istuttaessa. Mutta äänensävy pienokaisissa ei muutu käytännössä juuri ollenkaan, harhaili missäpäin huonetta hyvänsä.

Laaja kuuntelualue vaikuttaa paljon siihenkin, että näitä on helppo suositella viitenä-seitsemänä kappaleena kotiteatteriin. Tueksi vain joku riittävän napakkasointinen subwoofer, jottei pääkanavien ilahduttava menevyys latistuisi hitaan jyräbasson alle.

Pienikokoinen kaiutin ei koskaan ole erityisen herkkä joten aivan pienitehoisimmat putkivahvistimet kannattaa unohtaa. Valmistaja sanoo itsekin, että hyvä lähtökohta vahvistimeksi on 30 wattinen tai tehokkaampi. Putkipeli, perinnetransistori tai D-luokka, kaikki käyvät ja valinta on puhtaasti omasta maustasi kiinni. Kunhan välttää niitä muutaman watin eksoottisimpia vaihtoehtoja niin kaikki on hyvin. Pienessä tilassa uskaltaisin väittää kymmenelläkin hyvänkuuloisella watilla päästävän jo nautinnolliseen lopputulokseen – kun ei tällä kuitenkaan diskoa pidetä.

Pieni System Audio saxo 1 ei tosiaan iske rintalastaan kuin hyvä PA tai kaiva vaivattomasti esille jokaista viimeistäkin äänitteeseen tallennettua nyanssia. Sen sijaan ne saavat jalan liikkeelle musiikin mukaan, istuvat vaivattomasti tilaan kuin tilaan eivätkä maksa juuri mitään. Jos kaipaat jotain suurta ja näyttävää, saxo 1 ei ole oikea ratkaisu. Sen sijaan jos vain haluaa tavallaan unohtaa kaiuttimet ja keskittyä musiikkiin, on System Audion edullisin malli enemmän kuin hintansa arvoinen.

Lyhyesti: Siististi viimeistelty ja innostavan kuuloinen pikkukaiutin.
Hinnat:
System Audio saxo 1: 330 euroa pari
System Audio WB2 -seinäkiinnike: 39 euroa pari
Maahantuoja: AH-Hifisystems
Kirjoittaja

6 Comments

  1. AV-tiikeri

    Olisinkin ollut hyvin, hyvin
    Olisinkin ollut hyvin, hyvin veri meni sehr yllättynyt jos tämä olisi tekstin mukaan ollut kauttaaltaan värittynyttä ääntä tuottava hintaluokkansa ryöstöyritys, jonka ostamista ei voi suositella missään audioelämäntilanteessa kenellekään.

    P.S. Olisiko Samulla töitä negatiiviselle audiofreelancerille? Kykenen haukkumaan kolme (3) laitetta viikossa täysin lyttyyn, 5/vko osittain lyttyyn tai etsimään kaikki huonot puolet 10 laitteesta/vko ”negatiivinen infolaatikko” -tyyppiseen tiivistelmään muitten pelle positiivien juttujen yhteyteen.

    P.S.S Mikäli sponsoritaho ei ole mielissään jutuistani, voin haukkua kyseisen sponsorin samaan hintaan lisäartikkelina. 😀

    • Samu Saurama

      Oletko huomannut tuolla INFO
      Oletko huomannut tuolla INFO-sivulla (https://audiovideo.fi/ilmainen-ja-moderni-hifilehti-kaikki-hifin-maailmasta) maininnan periaatteestamme 🙂 ? Jätämmä ihan tarkoituksella sonnan lapioinnin muille ja keskitymme nauttimaan niistä laitteista, joista tulee hyvä mieli ja jotka vievät harrastusta eteenpäin.

      Ei sillä, ota yhteyttä, niin mietitään, millaista negatiivipalstaa voisit ruveta pitämään.

  2. Miten nämä kaiuttimet
    Miten nämä kaiuttimet soveltuvat ns. desktop-käyttöön tietokoneen viereen? Entä mitä äänellisiä ja sijoituksellisia eroja mahtaa olla verrattuna esim. Aurelia Aniaraan tai Indiana Line Tesi 260:een?

    • Samu Saurama

      Indiana Linea en ole
      Indiana Linea en ole kuunnellut, vaikea verrata. Aniara on tuplasti hintavampi, mutta tarjoaa selvästi enemmän bassopäätä. Niin paljon, että bassoa korostavissa tiloissa seinustasijoitus voi tuottaa liiankin tuhdin alakerran. Toisaalta isossa tilassa Aniara kuulostaa varmasti monen mielestä kivemmalta jytyn bassopäänsä ansiosta.

      Saxo 1 toimii hyvin aivan lähikenttäkuuntelussakin, mutta sijoitus vaikuttaa paljon. Jos kaiuttimet laskee vain pöydälle, etäisyys korvasta bassoon on aika eri kuin diskanttiin (suhteessa noin parin kilon jakotaajuuteen, jolla aallonpituuden neljännes eli basson ja diskantin sovitukseen vaikuttava mitta on vain senttejä). Toinen asia on pöytäpinnasta tulevat heijastukset. Sama pätee kaikkiin kaiuttimiin, jotka vain läntätään lähietäisyydelle osoittamaan kohti kuuntelijan napapiiriä…

      Seinätelineillä tai korvan korkeudelle hyllyyn sijoitettuna saxo 1 toimii hyvin.

      • Eli toimisiko
        Eli toimisiko lähikenttäkuuntelussa (puolen metrin päästä) paremmin esim. KEF X300A tai LS50, joissa diskantti on keskiääni-/bassoelementin keskellä?

  3. Hepokatti

    Moi,
    Moi,

    Itse hankin juurikin TV-tasolle n. kuukausi sitten pykälää kalliimmat System Audio Aura 1:t, ja tismalleen samanlaisia tuntemuksia itsellä niistä oli kuin Saxoja kuvailit. Keskialue toimii, voi kuunnella missäpäin huonetta vain, bassopää ei puske läpi vaan on itseasiassa toimiva. Vielä tuo huomio, että ”kaiutin ei yritä kuulostaa itseään isommalta, vaan haluaa olla vain hyvä kaiutin” oli kuin sanasta sanaan omat ajatukset Aura 1:sistä. Juuri tämä oli minusta jopa isokin etu verrattuani sinänsä hienoon Aurelia Aniaraan, joka tuntui tekevän hiukan mahtailevaa esitystä.

    Ostin kajarit lukematta arvosteluita ja kehuja. Pikku SA:ista ei ole juttua oikein missään, joten testi oli erittäin tervetullut ja toivottavasti saa ihmisiä näistä vähän kiinnostuneemmiksi. Ja oikein mukava nähdä, että Saxoilla on ilmeisesti samat hyveet kuin Aura 1:llä.

    -H

Share via
Copy link
Powered by Social Snap