Suomi-Jazz jaksaa yhä yllättää monipuolisuudellaan ja laadullaan. Lähtiessäni Suistoklubille odotukseni eivät olleeet kovin kummoiset. Tuntematon yhtye, jolla englanninkielinen nimi, ja jonka jäsenistä en tiennyt yhtään mitään. Onneksi kaverini houkutteli minut paikalle. Oli sunnuntai ilta ja klubi tupaten täynnä yleisöä. Odotukseni nousivat.
Viisimiehisen yhtyeen tultua lavalle alkoi sellainen show, ettei paremmasta väliä. En muista vuosiin kuulleeeni vetävämpää, rennonpaa ja iloisempaa musisointia, joka tempaisi täyden yleisön (hiljaisen hämäläisen) estottomasti mukaansa heti avauskappaleesta lähtien. Yhtyeen primus ja show-mies, laulaja-pasunisi Jay Kortehisto sai illan mittaan yleisön taputtamaan käsiään tahdissa ja jopa ”laulamaan” . Tällaista fiilistä en ole Suistolla koskaan kokenut. Vuonna 2013 perustetun bändin jäsenet ovat pysyneet samoina alusta lähtien, minkä heti huomaa lähes telepaattisessa yhteissoitossa. Minkäänlaista haparointia kappaleiden läpiviennissä ei tällä porukalla ole. Melodinen ja rytmikäs happy jazz perustuu pitkälti rytmiryhmään, joka saa aikaan sopivan svengin ja imun, draivin.
Melodinen ja rytmikäs happy jazz perustuu pitkälti rytmiryhmään, joka saa aikaan sopivan svengin ja imun, draivin.
Ulkoisesti yhtyeen pikantein jäsen on rumpali Thomas Rönnholm, tuo aivan Ento Monoselta näyttävä herrasmies valkoisessa paidassaan, mustassa solmiossaan ja tummassa puvuntakissaan. ”Kamreerin” soitto tukee yhtyettä, mihinkään irtiottihin hän ei sorru, ei tuo itseään esiin, mutta tarvittaessa paukuttelee patteristollaan mukavan soolon. Läskibasso on toinen kompin tukijalka, ja sen vasenkätinen Lasse Sirkko hoitaa leikitellen. Kitaristi Valtteri Pöyhönen saa sähkökitarastaan hienosti kaiutetun suuren salin soundin. Kehuiksi soittotaidosta riittää se, että hänen viimeisin levynsä sai helmikuussa Hesarin kriitikolta täydet viisi tähteä. Yhtyeen fonistia Pope Puolitaivalta tuurasi mainio Antti Snellman, joka tuntui hallitsevan eri soittotyylit Ben Websteristä aina sinne ärjäkkäämpäänkin suuntaan. Mutta kuten jo ehkä totesinkin yhtyeen pääjehu on Jay Kortehisto. Kysyinkin häneltä, mikä porukan nimi olisi suomeksi? Tässä vastaus: ”Ulvova mylläri & pahnat”. Entä mikä on tämän soittotyylin idolisi? Louis Prima! Hänen orkesteristaan saa hyvän kuva kuuntelemalla Youtubesta kappaleen ”When you are smiling”.
Hyvän käsityksen bändin nykytilasta saa katsomalla korona-aikana tehdyn videon Storyvillessä ilman yleisöä.
Live-esityksissä soittopaikan akustiikka vaikuttaa aina lopputulokseen. Kumiseva basso, räikeä korviin käyvä yleissoundi, tai jokin kuulumattomiin jäävä instrumentti kiukustuttavat kuuntelijaa, kuten myös liian kova volyymi. Suistolla äänentoisto on maamme parhaita, niin se oli nytkin: hifi-luokkaa.
Bändin jäsenet ovat freelancereita, joilla on tuhat rautaa tulessa. Siksi Screaming Jay & The Bones esintyy harvakseltaan ja joutuu käyttämään usein vakiotuuraajia. Seuraavassa lyhyesti faktoja joukkueen jäsenistä:
Jay Kortehisto (s. 1972) laulu, pasuuna ja didgeridoo
Jay on työskennellyt kevyen musiikin kentällä kohta 30 vuotta. Opiskellutkin on Oulunkylän pop/jazz konservatoriossa muusikkolinjalla 1994 – 1998. Hän on kiertänyt niin kotimaisilla kuin kansainvälisilläkin areenoilla tällaisten nimien kanssa: Jimi Tenor, Nuspirit Helsinki, Sunrise Avenue, Apocalyptica, Nicole Willis, Leningrad Cowboys, Timo Lassy, Sami Saari, Dallape, Ricky-Tick Big Band, UMO ja Sami Pitkämö. Julkaisi sooloalbumin 03/2018. Studiomuusikkona ollut tekemässä yli 200 albumia ja ollut mukana mm.seuraavissa tv-ohjelmissa: Tanssii tähtien kanssa, Elämäni biisi, Vain elämää ja Passi & hammasharja. Lainannut ääntään animaatiosarjoihin ja elokuviin. Tämä mies ei pienistä hätkähdä. Jos Suistoklubilla sattuu unohtamaan laulun sanat, jatkaa pokkana sanattomalla scat-laululla, eikä yleisö huomaa mitään!
Entä sitten esikuvat ja suosikit? Pasunisteista Ray Anderson, Wycliffe Gordon ja Fred
Wesley. Laulajista Ray Charles, Louis Jordan, Dinah Washington, James Brown, Wynonie Harris ja Bill Withers.
Petri ”Pope” Puolitaival (s. 1972) saksofoni ja huilu
Oululainen Puolitaival asettui 1994 Helsinkiin, missä valmistui Sibelius-Akatemian jazzosastolta 2004. Tämä suosittu tuottaja-säveltäjä-opettaja on tätä nykyä yksi kysytyimmistä jazz-saksofonisteista. Seuraavassa vain murto-osa yhteistyökumppaneista: Dalindeo, Ricky-Tick Big Band, Koko Jazz Orchestra, Jo Stance, Elastinen, Juha Tapio, Sunrise Avenue, Leningrad Cowboys, Peter Erskine, Patti Austin, Jimmy Smith, jne, jne… Suosikkeinaan ja esikuvinaan hän mainitsee John Coltranen, Pharoah Sandersin ja Charlie Parkerin. Avantgardekaan ei ole hänelle vierasta.
Valtteri Laurell Pöyhönen (s. 1978) kitara
Ricky-Tick Big Bandin johtaja & säveltäjä / sovittaja. Mukana näissä: Dalindeo, Valtteri Laurell Nonet. Säveltänyt UMO:lle 60 minuutin tilausteoksen Yön Rakastaja (2013 – 2014). Soittanut näissä: Whistle Bait, Heartworn ja Uncle John Band.
Lasse Sirkko (s. 1975) basso
Monessa mukana, mm. seuraavissa: Saimaa, Pepe & Saimaa, Jussi & The Boys ja Sami Saari & Bluesjuna. Ollut basistina kymmenillä levyillä. (Latojan huomautus: etkö enempää tietoa löytänyt tästä mainiosta basistista?)
Thomas Rönnholm (s. 1972) rummut
Kaartin soittokunnan pitkäaikainen rumpali. Soittanut mm. näissä kokoonpanoissa: DDT Jazzband, Saimaa ja Laura Närhi. Uran pahin takaisku: mies ei kerran päässyt kiireiltään tuuraamaan Matin ja Tepon rumpalia.
– Antti Snellman (s. 1965) saksofoni
On toiminut ammattimaisena freelance-saksofonistina vuodesta 1990 lähtien. Työnantajina ovat olleet yksityistilaisuudet, laivayhtiöt, radio- ja televisiokanavat, teatterit, klubit, konserttisalit sekä festivaalit. Tyylillisesti näkee itsensä lähinnä R&B / pop / rock-saksofonistina. Merkittävimmät artistit ja yhtyeet, jotka ovat työllistäneet ja joiden kanssa tenyt levyjä:
•Niko Ahvonen & Tilanteen herrat: ”Niko Ahvonen & Tilanteen herrat” (2021)
•Ben Waters: ”Ronnie Wood (Rolling Stones) with His Wild Five: Madlad: A Tribute to Chuck Berry” (2019)
•Mamba ”Miehiä ja ihmisiä” (2014)
•Riki Sorsa: ”Kun tunnet rakkauden… Suomalainen laulukirja” (2013)
•Leningrad Cowboys: ”Terzo Mondo” (2000)
——————————————————
P.S. Haluaisin tämän ikimuistoisen ryhmän tulevan soittamaan New Orleans -tyyppisiin hautajaisiini (s.1944). Tässä on kuitenkin pari ongelma. Ensiksikin olen valitettavan pitkäikäistä sukua ja toiseksi, pysyykö Screaming Jay & The Bones koossa riittävän pitkään? Onneksi heillä on tämä tuuraaja-systemi. Pidän peukkuja!
PPS. Toim.huom. Bändin seuraavat esiintymishetket ja -paikat vuodelle 2023:
15.6. Ravintola Storyville terassi, Helsinki
8.7. Balticjazz swingfactory, Kemiö
26.7. Ravintola Storyville terassi, Helsinki
Lisätiedot:
Kommentointi suljettu.