Inno-kaiutin on kovimmille harrastajille tapa kutsua vähemmän arvostavasti solakoita kaiuttimia. Etenkin, jos sattuvat vielä olemaan valkoisia. No, nämä valkoiset ja hyvin solakat kaiuttimet soivat kyllä niin, että paatuneempikin hifisti saattaa tiristää ilon kyyneliä silmäkulmiinsa.
Vienna Acoustics Beethoven Baby Grand Reference. Hoidetaan nyt heti alkuun alta pois se, että onhan tuo nimi melkoinen suullinen. Mitä lie itävaltalaisissa päissä liikkunutkaan. Vaan jos nimessä onkin huvittavia piirteitä, itse kaiutin on äärimmäisen huolellisesti viimeistelty ja hillityn tyylikäs. Karvaa vaille 110 sentin korkeus ja vain 18 senttiä kapea olemus tekevät Beethoven Baby Grand Referencestä hyvin solakan ja silmälle ystävällisen.
Kotelo on laadukkaan viimeistelyn lisäksi hyvin tukeva, kuten tämän tason kaiuttimessa kuuluukin olla. Kylkisärmien ja yläreunan pyöristykset ovat niin suuret, että niistä on jo akustista etua, vähentävät oleellisesti reunaheijastuksia diskantilta ja se kyllä kuuluu.
Diskanttielementti on tottuttua suurempi 1,1-tuumainen tekstiilikalotti ja turvassa metalliverkon takana. Heti diskantin alla on kuusituumainen eli SI-yksiköillä sanottuna 15-senttinen keskiäänielementti ja kotelon alareunassa kaksi ulkoisesti samanlaista hoitamassa bassoaluetta. Elementit ovat kartioiltaan hyvin poikkeuksellisen näköisiä, valmistaja itse kutsuu niitä nimellä ”Flat X4P Spidercone”. Vaikka keskialuetta ja bassoja toistavat elementit ovatkin päällisin puolin identtisiä, niiden kartion jäykistyksessä on eroa. Molemmat on optimoitu tarkoitukseensa.
Jatkettaessa bassoista alaspäin, huomion kiinnittää vielä yksi yksityiskohta. Piikit, joiden päällä kaiutin seisoo, ovat varsinaiset vampyyrintappovaarnat. Piikkien säätövara mahdollistaa kaiuttimen runsaankin kallistuksen ja toisaalta sitten korkeussuuntaisen hienosäätövaran. Kun muut valmistajat miettivät, sopisiko piikeiksi kuusi- vai kahdeksanmillisellä kierteellä oleva malli, Vienna valitsee suoraan sormenpaksuisen. Eivätpähän elä kaiuttimien alla missään tilanteessa.
Beethoven Baby Grand Referenceä on saatavana testiyksilön kiiltävän valkoisen lisäksi kirsikka- ja ruusupuupinnalla sekä kiiltävän mustana. Kaiutinhan on aina näkyvillä, silloinkin kun se ei soi. Mutta kun Beethoven Baby Grand Reference soi, mitä sävyjä se silloin tuo esille?
Tyhjästä kumpuava musiikki
Billie Holiday ei voisi sopivammin nousta esille Lady In Satin -levyn I’m A Fool To Want You -aloituskappaleellaan. Tila piirtyy aavistuksen kaiuttimien taakse ja venyy joka suuntaan riittävän suureksi. Artikulaatio on todella hieno, suun liikkeet on helppoa hahmottaa ja kaiuttimien äänellinen luonne onnistuu erottelukyvystään huolimatta ohjaamaan enemmän musiikin sisältöön.
Artikulaatio on todella hieno, suun liikkeet on helppoa hahmottaa
Samaa asiaa, musiikin sisältöön ohjaamista, palvelee sekin, että ääni ei koskaan tunnu lähtevän kaiuttimista vaan soi aavistuksen niiden takana kuin tyhjästä kummuten. Epäkaiutinmaisuus on tosiaan kaiuttimien parhaita hyveitä niin kummalliselta kuin se voikin kuulostaa. No One Is Untouchable -kappale Mafia III -pelin scorelta soi ilmavana, mutta jokainen instrumentti omalla paikallaan.
Kappaleesta ja musiikkityylistä toiseen erityisesti keskialueen ilmava kauneus viehättää. Musiikki kumpuaa koko ajan aineettomana kuin kaiuttimia ei olisikaan.
Sitten kun annan lisää hanaa, osaan kiinnittää huomioni myös bassotoistoon. Beethoven Baby Grand Referencen bassossa on nimittäin samaa jäntevyyttä ja auktoriteettia, mihin päästään aktiivisubwooferilla. Siitäkin huolimatta, että bassoa toistetaan suhteessa melko pienillä elementeillä. Toisaalta kaiutinparin neljän bassoelementin yhteispinta-ala on samaa luokkaa yhden kymppituumaisen basson kanssa eli ei mitenkään vähän. Basson voimakkuus ei ole yhtään vaisu vaan aivan aavistuksen bassoiskua, sitä mainion mehevää mätkäisyä, alleviivaava. Tulos on lievä ja ajoittain jopa lievää pahalaatuisempi virnistely kun erityisen hyvä kappale sattuu soimaan.
Luontevan luonteikas äänitteeltä toiselle
7 500 euroa kaiutinparista on paljon rahaa. Niin paljon, ettei kaikilla meistä ole ikinä varaa hankkia tälläisiä uutena. Mutta meillekin, jotka emme tuollaista summaa voi kaiutinpariin laittaa, Vienna Acoustics on haavena erittäin kaunis – sekä ulkoisesti että pakottoman ilmavalla äänellään.
Vienna Acousticia on sanottu joskus klassisen musiikin kuuntelijan kaiuttimeksi ja juuri nyt soikin Stravinskyn Keijun suudelma -baletti, mutta ei minulla ollut minkäänlaisia ongelmia Orbitalin, ZZ Topin, Rinneradion tai viime Hifi-Highend-messuilla löytyneen Jonah Parzen-Johnsoninkaan kanssa. Basso on sävykäs jazzille ja klassiselle, mutta voimaa on sujuvasti konemusiikin ja räminärollinkin tarpeisiin. Eikä se hieno ilmavuus pilaa yhtään edes George Thorogoodin klassista Get A Haircut -kappaletta. Päinvastoin, jalka tamppaa ja niska nyökkii juuri kuten kuuluukin.
Beethoven Baby Grand Reference ei ole ultraneutraali studiotyökalu. Se on ihan riittävän neutraali ollakseen tosiaan kiitettävän yleispätevä musiikkimaun suhteen, mutta se onnistuu kuulostamaan hurjan kauniilta monella sellaisellakin äänitteellä, jota studiotyökalulla ei montaa sekuntia sietäisi.
Vienna Acousticsin Reference-sarja on aivan tuore ja kaiuttimista en tätä artikkelia kirjoitettaessa vielä löytänyt ulkomaisia arvosteluja. Sen sijaan edeltävästä Symphony Edition -sarjan Beethoven Baby Grandia ylistivät esimerkiksi Stereonet, Stereophile ja The Absolute Sound. Absolute Audion kommentti oli varsin tyhjentävä: ”Kyllä vain (ja sanon tämän ihan vakavalla naamalla), tämä on yksi hintalaatusuhteeltaan parhaita audiokomponentteja, johon olen koskaan törmännyt. Hyvin tehty!”
Lyhyesti: Upeasti viimeistellyt ja hyvin solakat kaunisääniset.
Hinta: 7 500 euroa parilta
Maahantuoja: Concept Hifi
Vienna Acoustics -jälleenmyyjäsi:
Kuvat: Samu Saurama
Kommentointi suljettu.