Thinksound Rain2 -inear-kuulokkeet testissä

Thinksound on ihan tuntematon merkki Suomen markkinoilla, ja erottuu mukavasti ajattelumallillaan kilpailijoista. Suomen maahantuoja Inear.fi on vielä omille sivuilleen suodattanut ison osan valmistajan amerikkahenkisen tahmeasta suitsutuksesta. Ehkä New Hampshire (USA:n melkein koillisin osavaltion) suurena vaahterasiirapin tuottajana on luonnostaan tahmeaa meille katajaan ja kaarnaan tottuneille suomalaisille.

Thinksound Rain2 -kuulokkeiden pakkauksesta puuttuu iPhone-laatikoiden eteerinen ja pitkälle mietitty esteettisyys, mutta toisaalta hintalapustakin puuttuu yksi numero perästä. Ja iso juttu, pakkauksessa ei ole yhtään muovia tai varsinkaan niin kotia kuin luontoakin sähköisinä murusina likaavaa styroksia. Jee! Pahvilaatikon sisällä on monesta aaltopahvikerroksesta kasattu suoja ja sen keskeltä löytyvät puurunkoiset kuulokkeet ja kankainen pussi.

Onko ekologisuus pelkkää hörhöilyä? Ei tietenkään ole, moni firma vain ei ole ajatellut, että asiat voisi hoitaa tuhlaamalla luonnonvaroja mahdollisimman vähän. Laiskempanakin pärjää. Ekoajattelu ei tarkoita huonompaa tuotetta. Se tarkoittaa tuotetta, jonka suunnitteluun on sijoitettu enemmän ajatustyötä kuin siihen vasemmalla kädellä sutaistuun. Ainoa vähän heikompi puoli pahvipakkauksessa oli se, että kuulokkeet istuivat siellä todella tiukasti. Vähän kauhistutti se, miten kovaa niitä piti vetää pahviin leikatusta kolostaan ulos.

”Tiiviys mahdollistaa järjettömän
hyvän bassotoiston ja lisäksi
vähentää ulkopuolista meteliä.”

Ainoa kohta, jossa Thinksoundissa on muovia on se tosi minikokoinen Minigrip-pussukka, jossa on muutamat eri kokoiset sovitteet nappeihin. Näiden kuulokkeiden kun on tarkoitus istua tiiviisti, mutta ei epämukavasti. Tiiviys mahdollistaa kuulokkeiden kokoon nähden järjettömän hyvän bassotoiston ja lisäksi vähentää todella paljon ulkopuolista meteliä. Kaksi kärpästä yksilla tulpilla.

Kuten nappikuulokkeiden kanssa on käynyt aina, Rain2:ssakin kuulokkeiden johdon hankaaminen vaatteisiin tai ihoon kuuluu itse kuulokeosassa. Tämä on asia, johon ei ole juuri tullut ratkaisua – millään merkillä.

Helppoa ja leppoisaa soundia

Thinksound Rain2:n soundi on helppo ja melko tasapainoinen, noin hyvin lyhyesti kuvailtuna. Diskantista ei löydy halpaa ylimääräistä sihistystä eikä bassokaan ole älyvapaan voimakkaana jumputtava. Tietysti, jos satut tykkäämään älyvapaan voimakkaana jumputtavasta bassosta niin sitten vain soittopelisi asetuksista lisää bassoa. Niin sitä saa näihinkin lisää ellei jostain syystä tämä vakiomäärä riitä.

Keskialue oli ensin selvästi etäinen, mutta kun vaihdoin pykälää pienempiin tulppiin kuulokkeiden päissä niin sovitus korvaan ei ollut enää liian ahdas ja laulaja astui pari askelta lähemmäs. Nappisovituksellakin Thinksound Rain2 kuulostaa enemmän leppoisan rauhalliselta kuin analyyttiseltä monitorilta, joka ampuu naulapyssyn lailla otsaasi post-it-lapun jokaisesta detaljista.

Huono puoli näin valitussa äänensävyssä on se, että ihan parasta läpinäkyvyyttä ei ole ja hyvä puoli on se, että kuunteluväsymystä ei tule vaikka soittaisi pitkiäkin rupeamia. Soundi ei ala ottamaan korviin silloinkaan kun avaan iPhonesta hanan täysille. Ja koska bassopäätä ei ole alunperin ruuvattu kaupallisen makeilevaksi niin tosiaan antamalla vähän hanaa mennään lujaa. Se hiljaisenakin kaupallisen tuhti sointi nimittäin muuttuu tosi paksuksi äänenvoimakkuuden noustessa, mutta nämä vain puhaltavat lisää kesäistä merituulta otsallesi ja vauhti kasvaa. Dire Straits ja Water of Love läiskii todella mehevän tarkkaa bassokuviota ja yhtä lailla suu kääntyy hymyyn Herbie Hancockin Spider-raidalla.

Rajumpana bassotestiraitana vielä Black Hawk Down -soundtrackin Bakara ja kyllä, alas murahtaa – ja murahdusten välissä sykkii mukavasti.

Herkistelyn ja sävytoiston osasto

Joopa, bassotoisto on helppoa korvakäytävän sulkeville kuulokkeille kun ei tarvitse kuin muuttaa aivan aavistuksen verran korvakäytävän tilavuutta ja simsalabim – pohjamutiin ulottuvaa tarkkaa matalaa. Mutta sujuuko herkistely, pystyykö näillä kuuntelemaan muutakin kuin muutamaa alinta oktaavia?

Joten herkempää materiaalia soimaa. AC/DC ja Big Balls eli ”My balls are always bouncing, to the left and to the right” sekä jatkokappale Squealer. Rain2:n rauhallinen luonne ei sylkäise Brian Johnsonin suulimoja suoraan tärykalvoille vaan pitää suomalaiseen makuun sopivan hajuraon (limaraon?). Ehkä 1970-luvun puolivälissä tehty kappale voisi olla räkäisempikin, jos niitä aidoimpia sävyjä haetaan, mutta sellaiena se tuskinolisi yhtä helposti kuunneltava kuin nyt.

Ai AC/DC ei ole tarpeeksi herkkää? No ei sitten, stna. Teille herkän näytän… Vaan kaivellaan Tidalin syövereitä ja napataan tuttu Billie Holiday soimaan, I’m a Fool to Want You. Jos Brian-setä ei ihan kraivelissa roikkunutkaan äristessään asiaansa niin Billie nousee hämmentävän hienona esille. Levyllä aavistuksen pinnassa olevat ässät ovat hieman alleviivatut. Asia, joka ei monella muulla levyllä tullut ollenkaan esille. Kunhan kuunteluvoimakkuuden pitää edes jotenkin järjellisenä niin mitään viiltelytaipumuksia ei kuitenkaan ole.

Elektronisen musiikin pioneerin, japanilaisen Isao Tomitan, versio Debussyn Snowflakes Are Dancing -teoksesta. Arabesque No.1 täyttää pään pyörivillä ja vaeltelevilla Moogailuilla. Ja Ocean’s 11 -soundtrackin The Plans -raita ei kuulosta tippaakaan vaisulta tai etäiseltä, herrat Clooney ja Pitt ovat aivan edessäni punomassa juoniaan. Artikulaatio on selvää, painotukset äänessä kuuluvat hyvin ja vievät tarinaan.

Tyyliä, mutta ei kaikilta muilta kopioitua

Thinksound Rain2 on hyvä inear-kuuloke. Äänensävylliset asiat ovat aina makuasioita ja kuulokkeissa sitä erityisesti. Haluat jotain tässä ja nyt ja lujaa ja heti? No sitten kannattaa miettiä muita ratkaisuja. Mutta jos kaipaat pienen pehmennyksen maailman särmien ja sinun väliisi niin hyvä musiikki Rain2:n läpi voi olla juuri oikea ratkaisu.

Rain2 ei ole ylenpalttisen tumma, vain keskialueelta rauhallinen. Diskantissa on kirkkautta niin, etteivät kaikki konsonantit muutu muminaksi, mutta ei liikaa – helposti kuunteluväsymystä aiheuttavaa ylimääräistä sähinää ei tarjoilla.

Sitten on tietysti se imagopuoli. Thinksound ei ole tunnettu merkki, ainakaan vielä. Joillekin kuluttajille ekohenkinen pakkaus on ihan kamalaa, siinä kun ei ole tuttua ja turvallista premium-henkeä. Toisaalta osa ostajaehdokkaista on sitä mieltä, että premium ei tarkoita kiiltoa ja työstöjälkeä vaan toisenlaista arvokkuutta. Älykkyyttä materiaalivalinnoissa, mietittyjä ratkaisuja ja tarpeettoman tuhlauksen karsimista. Jälkimmäiseen porukkaan Thinksoundin ideologia varmasti puree hyvin. Lisähoukutuksena on sen tyylikäs tumman puun ja sinistetyn metallin yhdistelmä.