Teacin Reference Series -komponentit saavat heti ensisilmäykseltä hyvälle tuulelle. Jo laatikosta nostettaessa pienikokoinen USB-DA-muuntimellinen vahvistin ja CD-soitin tuntuvat erittäin tukevilta. Ulkoasu on puolivälistä tyyliteltyä highendiä ja proosallisen suoraviivaista pro-maailmaa, ja toimiva sellaisena.
Vain tukevaa peltiä olevan kannen voi hyvin antaa anteeksi kun etulevy ja päädyt tuntuvat siltä, että ne ovat umpitavaraa vastapuolelle saakka. Kompakti koko (leveys 29 senttiä) vaikuttaa myös siihen, että osat tuntuvat entistäkin tukevammilta. Tyylipisteenä i:n päällä ovat virtakytkimet, joita naksuttelisi ensimmäisen päivän ihan vain tuntuman ja naksauksen ilosta, ellei se katkoisi musiikkia.
”Eri kanavissa ollaan,
jotta saadaan taas
raksittua ruudut
tehtävälistalla.”
Kaksi neljästä
Testiin tuli CD-soitin PD-501HR ja stereovahvistin AI-501DA, jossa on neljä digitaaliottoa DA-muuntimelle, USB mukaanlukien. Reference Series -sarjaan kuuluu lisäksi puhdas DA-muunnin ja kuulokevahvistin, joilla luurikuuntelija voi rakentaa tietokoneensa tai muun digilähteen perään erittäin herkullisen näköisen järjestelmän.
CD-soittimen ihanuus ei paista normaalikäyttäjälle. Päällepäin soitin näyttää vain tukevalta ja pelkistetyltä CD-soittimelta ilman sen kummempia kommervenkkejä. Soittimelta, jossa on ehdottoman style virtakytkin. Kirjainlyhenteistä housunsa kastelevaa insinöörimielistä kuluttajaa sen sijaan hellitään: DSD-toisto, VACS huolehtimaan levyn mahdollisimman värinättömästä pyörinnästä, JRC NJM5532 -operaatiovahvistimet ja Cirrus Logic CS4398 -DA-muuntimet.
Vahvistimen tyyliä korostavat, virtakytkimen lisäksi, pienet lämminsävyisinä hohtavat (kirkkauden saa valita) tehomittarit. Etulevyssä on myös täysikokoinen kuulokeliitäntä sekä tietysti ohjelmalähteen valitsin ja äänenvoimakkuuden säädin. Volumesta voisi hieman rutista, potentiometrin tuntuma on aavistuksen kuminen moottoroidun säädön takia, mutta toisaalta kannattaa muistaa, että kahdeksan rahan hintalapussa on kaksi eikä kolmea nollaa. Linjatuloja on vain kaksi, mutta koska suurin osa nykyisistä ohjelmalähteistä on digitaalisia, se tuskin on pullonkaula.
Ai niin, kummassakaan laitteessa ei ole ensimmäistäkään häikäisevän sinistä lediä ja kaukosäädinkin on mietitty tyylillisesti ja toiminnallisesti laitteille nappiin istuvaksi. Se on tukeva, pelkistetty ja selkeäkäyttöinen.
Iskevä parivaljakko
Aloitin kuuntelut käyttämällä Logitech Transporter -verkkosoitinta ohjelmalähteenä. Silloin ääni on enemmänkin selkeän avoin kuin täyteläinen, laulaja tuntuu saavan lisää tilaa ympärilleen. Toisaalta viimeinen kuulaus puuttuu, vahvistimen soundi on ehkä hieman suoraviivainen, mutta kyllä mukaansatempaava. Bassopäässä ei ole isojen vahvistimien voimaa ja auktoriteettia, mutta sykettä ja menevyyttä oikein hyvin.
Vaihtamalla ohjelmalähde Transporterista Teacin PD-501HR-soittimeen saadaan lisää särmää, lisää iskua, lisää atakkia. Nyanssitasolla ehkä menetetään jotain, mutta jalka alkaa liikehtiä huomattavasti selkeämmin musiikin tahtiin. Ja Propellerheadsilla se tahti on varsin hyvä.
Koneellisesta räisikinnästä akustiseen lyömäkielisoittimeen. Ralf Gothonin soolopianoteoksessa (Ondine ODE 753-2) on paljon tuttua tunnelmaa vaikka pienet Audiokit AW-7 -kaiuttimet eivät lävitseen ihan pianon koko uskottavuutta pystykään välittämään. No, vain muutama taitaa oikeasti pystyä.
Entäs se vahvistimen DA-muunnin? Huolimatta täysin eri muuntimista soittimessa ja vahvistimessa soundi on linjaotolla ja digiotolla CD-soittimesta erittäin samanlainen. Jotten suututa highend-väkeä, en sano identtinen, mutta suoraan sanottuna lyhyellä kuuntelulla minä en saanut soittimen ja vahvistimen muuntimien välille mitään äänenlaatueroa aikaiseksi.
AKG K601 -kuulokkeilla kuulokeantokin vaikuttaa käyttökelpoiselta. Hyvä erillinen kuulokevahvistin tuottaa toki tasapainoisemman ja paremmin kulkevan esityksen, mutta vahvistimen omalla kuulokeannolla kyllä pärjää ellei varsinaisesti aio panostaa juuri luurikuunteluun.
Vain yksi rusahdus
Jostain pitää rutista. CD:llä kappaleenvaihto ei ole ihan niin ripeää kuin voisi toivoa, mutta ei tämän kanssa toivoton ole kuitenkaan tule. Nykyiset DVD-ROM-koneistot asettavat kaikilla merkeillä aika paljon rajoituksia toiminnan ripeyteen, sille ei vain voi mitään. Levy tulee kyllä ulos samantien eject-nappia painettaessa ja niin pitkälle, että siitä on helppoa ottaa kiinni.
Raskaan hifin harrastaja näkee pienikokoiset Teacit äärimmäisen mainiona kakkoslaitteistona. Normaalimpi kuluttaja klassista tyyliä henkivänä, hyvin viimeisteltynä ja miellyttävän kompaktina järjestelmänä olohuoneen paraatipaikalle. Näitä nimittäin tuskin ostetaan kaappiin piilotettaviksi.
Normaalia pienempikokoiset laitteet arvostetuiltakin valmistajilta ovat olleet tahdikkaasti sanottuna äänenlaadullisesti vaihtelevia. Teac Reference Series ei putoa siihen kuoppaan vaan äänenlaatu on hinta huomioiden oikein hyvä. Toki se viimeinen intimiteetti, helppous ja kevytliikkeisyys ovat vielä jonkin matkan päässä, mutta jokainen itse valitsee hintalapussa olevien numeroiden määrän – Teacia vai Esotericia. Eikä kaikissa kymmenen kertaa kalliimmissakaan peleissä ole näin hauskoja lämminsävyisiä mittareita etulevyssä.
4 Comments
Vahvistin herättää
Vahvistin herättää omistamishaluja noiden vu- mittarien ansiosta, mulla kun ei ole fetissä virtakytkimiä kohtaan. 😉 Harmi jos kuulokelähtö ei ole kunnollinen, tuossa olisi muuten ollut oivallinen ”yleiskone” toimistoon.
Kuulokelähtö on erillisen
Kuulokelähtö on erillisen kuulokevahvistimen tasoinen todella harvoin, mukaan lukien monta kerta Teaceja kalliimmat laitteet. Ja Little Dot on esimerkkinä harvinainen, se on todella hyvä ja todella halpa.
Virtakytkinfetissi on toki mahdollista hankkia 🙂 .
Mitenhän laite keskustelee
Mitenhän vahvistin keskustelee Apple Airport Expressin optisen ulostulon kanssa?. Mac ajurit lienee tarkoitettu silloin jos laite on liitetty suoraan Macciin.
Juuri tuohon tarkoitukseen
Juuri tuohon tarkoitukseen Airport Express on omiaan. iKone ohjaa AE:ä ja se antaa vain signaalinsa sitten eteenpäin – esimerkiksi Teacin DACille.