Jenkkilässä kunnolliset kotiteatterit ovat arkipäivää, meillä harvinaisempia. Ehkä osasyynä on se, että moni miettii kotiteatterin olevan olohuoneeseen sijoiteltu pakettiautollinen elektroniikkaa. Niin ei tarvitse olla, erinomaisen teatterin voi rakentaa niin, ettei sen tekniikasta näy vieraalle, omalle vaimolle tai kyttäävälle naapurille mitään. Siis oikeasti erinomaisen kotiteatterin. Niin hyvän, että se pesee laadussa ainakin keskiverron leffasalin.
Tannoyn Definition Install -sarjan kaiuttimet on suunniteltu juuri tähän tarkoitukseen ja Mareksoundin leffahuone on suunniteltu juurikin pistämään ”oikeille elokuvateattereille” jauhot suuhun.
”Oleellisesti parempi
kuin tyypillinen
elokuvateatteri.”
Karua tekniikkaa
Näkymättömiin, valkokankaan taakse, on piilotettu kolmikko Tannoy Definition Install DC12i-pääkaiuttimia. DC12i on 12-tuumaiseen koaksiaalielementtiin pohjautuva vain 25 senttiä syvä ja herkkyydeltään todella hurja 97dB/2,83V kaiutin. Numeroita tuntemattomalle avattakoon, että DC12i siis soi kymmenesosateholla yhtä kovaa kuin normaali jalustakokoinen hifikaiutin. Se ei koreile pianolakalla eikä eksoottisesta puusta riistetyllä viilulla. Sen sijaan oleellista on se, että diskanttielementti on paperikartion muodostaman torven pohjalla eli täysin riippumatta kuuntelusuunnasta diskantti ja keskialue toistuvat aina yhdestä pisteestä. Iso pinta-ala bassoilla, 12-tuumainen kartio, tuo vaivatonta voimaa. Toimiessaan diskantin suuntaimena sama kartio auttaa huomattavan paljon huoneheijastuksten vähenemisessä koska kaiuttimesta ääntä suunnataan nimenomaan eteenpäin, ei ympäriinsä.
Asennuskin on tehty mahdollisimman helpoksi. Mukana seuraa seinään kiinnitettävä asennuslevy ja kaiutin vain nostetaan siihen, joko vaaka- tai pystyasentoon riippuen siitä, miten päin on eniten tilaa. Koaksiaalielementin ansiosta kääntely ei vaikuta ääneen millään tavalla.
Noita mainittuja DC12i:tä minäkään en nähnyt livenä, jouduin tyytymään kuunteluun. No, jouduin ja jouduin, mutta siitä kohta lisää. Sivuseinillä sen sijaan paistoivat näkyvillä varsin hassut surroundkaiuttimet, iW60 EFX:t. Normaalisti nekin jäisivät toki piiloon.
iW60:ssä on kaksi vaihtoehtoa toiminnalle ja toimintatavan voi helposti vaihtaa trigger-ohjauksella. Joko 6,5-tuumainen koaksiaalielementti toistaa suoraan kohti kuuntelupaikkaa tai sitten kahdella nelituumaisella koaksiaalilla luodaan hyvin laaja ja tasainen surroundkenttä. Alle kymmensenttinen paksuus tarkoittaa, että nämä piilottaa vaikka taulunkehykseen. Vielä siistimmin tietysti hyvän leffahuoneen rakenteisiin, mukana nimittäin tulee maalattava kehys, jolla kaiutin häviää pintaan.
Kyllä, teoreettinen nykysuositus on se, että surroundkaiuttimet ovat samanlaisia kuin etukaiuttimetkin. Käytännössä suurin osa kotiteattereista ei kuitenkaan ole samanlaisia yhden miksaajan jakkaralle säädettyjä studioita kuin teoreettinen nykysuositus olettaa. Käytännössä normaalia laajemmalle säteilevät surroundkaiuttimet tuovat uskottavamman elämyksen etenkin leffamateriaalilla monessa optimaalista studiota kotoisammassa tilassa.
DS15i on passiivinen subbari eli se vaatii erillisen päätevahvistimen, Tannoyn oman iwSA500 D:n tai sitten jonkun muun. DS15i-subbarien esitettä ihmetellessä huomio pariin varsin eksoottiseen lukuun. Tehonkestoksi luvataan 2 400 wattia ja suurimmaksi hetkelliseksi äänenpaineeksi 130 desibeliä. Ja näitä on Marekin demotilassa siis kaksi, yksi per etunurkka. Toisaalta subbareille ei luvata hurjaa ulottuvuutta, mutta siitäkin kohta tarkemmin.
Lähtölaskenta
Mareksoundin leffahuone on tilana varsin toimiva, mustaseinäinen ja akustoitu. Tosin se tarkoittaa, että mitään mahdollisia ongelmakohtia tai vajavaisuuksia toistossa ei voi laittaa huoneen piikkiin.
Paljon huminaa ei ole vaikea rasti. Rauhalliset kohtaukset, joissa on puhetta ja aitoja soittimia, tilaa ja sävyjä, on ihan eri asia. Ja juuri siinä Definition Install loistaa. Puhujan äänessä ei ole yhtään turhaa paksuutta, mutta isot miehet kuulostavat kyllä isoilta miehiltä. Keskialue ylipäätään on erittäin luonnollinen, ihmisäänet toistuvat hyvin selkeinä, tarkkoina ja värittymättöminä. Näiden kanssa saattaa jopa mennä hetki, että neutraalin luonteen hyvyys avautuu – ensitahdeista alkaen ei yritetä olla hetimakeeta ja kohtaällöä.
Pieniä yksityiskohtia huomaa koko ajan paremmin ja paremmin, tallenteiden – niin leffojen kuin musiikinkin – pienetkin detaljit ovat helposti havaittavia vaikka mitään korostuksia tai yliartikulointia ei ole. Puhujan ja laulajan suun liikkeet ovat helposti nähtävillä silloinkin kun silmät ovat kiinni tai kankaalla ei ole kuvaa. Kaikki toistuu tarkasti ja yrittämättä: kaiut, pienetkin ääniraidalle tehdyt tehosteet, painotukset ja puhujien artikulaatio.
Tuorein Star Trek -leffa on jo nähty, mutta kummasti sen katselu tässä kotiteatterissa vain innostaa katsomaan pidemmälle kuin vain testin kannalta on oleellista. Kyllä, riittävän korkea laatu auttaa siihen, että samasta teoksesta saa iloa yhä uudestaan ja uudestaan.
Leffoille vai musiikille?
Mareksoundin Definition Install -järjestelmässä on selkeästi pieni leffaboosti bassoilla. Tosin niin mieto, että todennäköisesti suuri osa kriittisistäkin kuuntelijoista pitää sitä pelkästään positiivisena asiana ja pientä mukavaa lisätunnelmaa tuovana. Toisaalta bassopäässä on erittäin hyvin voimaa ja ulottuvuutta. Ulottuvuutta? Käytännössä kyllä, huolimatta esitetekstin epäilyttävän korkeasta alarajataajuudesta. Mutta minä katsoinkin oikeaa materiaalia oikeassa huoneessa enkä vain lukenut numeroita katalogista.
Dynamiikka on vapautunutta, kaikki irtoaa todella räväkästi. Systeemi on yhtä aika hyvin hyvin vakuuttava mättökohtauksissa ja toisaalta tarkka, selkeä ja neutraalin helppo rauhallisissa. Lyhyesti sanottuna äänenlaatu on oleellisesti parempi kuin tyypillisessä elokuvateatterissa ja perinteisessä kriittisessä hifimielessäkin erittäin hyvä. Bassopäässä on paremmin voimaa alas asti ja keskialueen värittymättömyys sekä diskantin puhtaus ovat esimerkillisiä.
”Kuuloalueen alapuolelle
asti yltäviä vahvahduksia
tuntui demotilassa
hyvin selkeinä.”
Vaihdettaessa blockbusterista puoli vuosisataa vanhaan musiikkiäänitteeseen voisi kuvitella, että sopivuus käy oleellisesti heikommaksi. Vaan ei, Billie Holiday on isona ja hyvin selkeänä juuri oikealla paikalla. Erittäin koherentti esitys välittää vahvana vanhan äänitteen taitavasti taltioidun tunnelman. Musiikki ei murru erillisiin palasiin vaan kaikki toimii yhtenäisesti ja paikoilleen loksahtaneena.
Hyvä on, Herbie Hancockin Thrustin ja Man-Childin paras nopeus taittuvat siihen pieneen bassojen ylimääräiseen lämpöön. Kiekot rullaavat kyllä hyvin, mutta tiukin syke on hieman pehmennyt. Vaan tämän kanssa on kyse säädöistä, bassosta on helppoa tehdä joko ultraneutraali tai sitten hieman lämminsävyinen, juuri oman makusi mukaan.
Subbarien ilmoitettu alarajataajuus, 36 hertsiä, kummastutti varsin paljon kun laitoin Divine Works: Soundtrack To The New Millenium -levyn soimaan. Levyltä löytyy nimittäin kuuloalueen alapuolelle asti yltäviä vahvahduksia ja ne tuntuvat demotilassa hyvin selkeinä. Miksi näin? En tiedä. Tiedän vain, että käytännössä toisto ylettyi selvästi alle kahdenkymmenen hertsin ja voimalla.
Metallica murahtaa ja jysähtää erittäin uskottavasti. Ääritukkoon miksattu Die Die My Darling -cover avautuukin melko hyvin, mutta ei ota yhtään korviin – vaikka on myös ääririipivä. Ensimmäisen Mission Impossible -elokuvan soundtrackilta poimittu orkesteriteos The Heist osoittaa sekin, että tunnelmaa on, mutta värittymättömyys saa esityksen kuulostamaan enemmän aidon orkesterin soittamalta kuin tehosteleffan uhoavalta mäiskeeltä. Vollenweiderin harput ja kitarat irtoavat tarkasti helähtäen, juuri sen verran ilmavina kuin kuuluukin.
Kova luu, todella kova
Hyvin asennettuna Tannoy Definition Install osoittaa, että aika monessa kotiteatterissa ja leffateatterissa on selvä verho esityksen ja kuuntelijan välissä (ja monessa teatterissa lisäksi värittynyt ääni). Nyt se on saatu erittäin hienosti pois edestä ja äänitysten pienetkin nyanssit ovat erittäin vaivattomina ja selkeinä esillä.
Nyt kuunneltu Definition Install DC12i -etupäästä, iW60 EFX -surroundeista ja DS15i-subwoofereista koostuva järjestelmä riittää todella pitkälle, kriittiselläkin kuuntelijalla. Lisäksi se on hyvin helppo asentaa ja piilottaa.
Peruskuluttaja ajattelee, että tipan päälle tonnin kappale on paljon rahaa. Ja onhan se, kun kappaleita tulee ainakin kuusi. Toisaalta, ottaen huomioon, miten hyvin nämä toimivat, hinta on oikeasti hyvinkin hillitty. Ja jos tila tai rahat eivät anna myöten niin hinnat alkaen malli, DC6i-pääkaiutin, maksaa vain 550 euroa kipaleelta.
Voisinko minä, äärironkeli harrastaja, elää tälläisen kanssa onnellisena? Ihan varmasti voisin.
9 Comments
Tämmöiset Diy ”kopiot” olis
Tämmöiset Diy ”kopiot” olis kyllä kova sana, mutta pakko olisi tehdä aktiivisina, koska tietotaiaito ei riitä passiivisuotimen suunniteluun. Ei ole kuin pari estettä. Ensin pitäisi uhrata rahaa ja toiseksi, saisinko kumminkaan haluamaani lopputulosta, koska dynamiittillä pärjää todella pitkälle.
Miten kuvailisit DC12i:n ja
Miten kuvailisit DC12i:n ja Nitron seinäversion eroja? Kumman laittaisit mieluummin kankaan taakse?
Nitron 15-tuumaisessa on
Nitron 15-tuumaisessa on melkein tuplasti pinta-alaa verrattuna 12-tuumaiseen. Ja sen eron kyllä kuulee bassoslämmin vaivattomuudessa. Toisaalta pidän koaksiaalin piirtämästä hyvin koherentista stereokuvasta lyhyilläkin kuunteluetäisyyksillä. Nitrolle hyvä etäisyys on +4m, toimiva 3m ja ihan jotenkuten siedettävä 2,5m.
DC12i-pari lähtee tänään maahantuojalta toimistolle lisätestejä varten. Saan kuunnella ja ihmetellä niitä tutussa ympäristössä. Sen jälkeen moni meistä tietää enemmän.
Tästä jutusta tulikin
Tästä jutusta tulikin mieleeni, että onko olemassakaan diy-koksielementtejä 10″+ koolla? Koaksiaalin hyvät puolet viehättäisivät, mutta en ole oikein missään törmännyt moiseen rakennussarjaan. Tai edes herkään 3-tiehen, jossa olisi koaksiaali.
Eminecellä on koaksiaalit 8″,
Eminecellä on koaksiaalit 8″, 10″ ja 12″ koossa, kaksi viimeksimainittua on toimistolla. Ne eivät ole joka suhteessa loistavia, mutta hinnatkin ovat halpoja. Juttua tulossa.
BMS:llä on myös koaksiaaleja, 12″ ja 15″ kokeilin, mutta olivat hankalia passiivisuotimella. Saa ne kuosiin, mutta osia tulee paljon ja se kaivertaa minua liikaa 🙂
Eighteen Soundilla on uudet 12NCX750 ja 15NCX750, molemmat toimistolla ja protokotelot olemassa. En ole vielä päässyt tekemään mittauksia, mutta toivo niiden suhteen on kova.
Kiitos, jäänpäs odottelemaan
Kiitos, jäänpäs odottelemaan mielenkiinnolla!
Pakko udella etukäteen, että
Pakko udella etukäteen, että miten tulevat eminence pohjaiset vertautunevat satasen satsiin ja tuleeko mahdollisesti seinään kiinni sijoitettavaa kotelosuunnittelua?
Koaksiaalissa on omat
Koaksiaalissa on omat puolensa, mutta Eminencen CX-sarja ei ole kovinkaan optimaalinen torvi diskanttidriverille. Vasteessa on rajuja epätasaisuuksia, mutta ne kuuluvat paljon vähemmän kuin olettaisi koska ovat joka suuntaan vähän erilaisia eli tehovaste tasoittuu. Hintahan on samaa luokkaa Satasen Satsin kanssa, jos käytää APT:50-diskanttia. Torven laadusta johtuen kalliimman diskantin asennus on vähän kyseenalaista.
Kuten aikaisemmatkin PA-elementteihin pohjautuvat, teen näistä sellaiset, että pelaavat kohtalaisen hyvin vapaassakin tilassa, mutta pääpaino isolle kaiuttimelle on seinän vieressä toimivuudessa.
En tarkoita siis upotettua,
–