RHA MA750i -inear-kuulokkeet testissä

Minua aina tökkii kun pitää ottaa testattavaksi korvakäytävään sullottavat inear-kuulokkeet. Pidän niin paljon enemmän isoista, pehmeistä koko korvan peittävistä malleista. Kuulemma sellaiset vain ovat monelle liian isot. Hölskyvät juostessa, muljahtavat silmille jumpatessa, painavat päätä nukahtaessa tai jotain muuta. En minä tiedä, aina on olevinaan joku tekosyy.

RHA lähestyi minua tarjoamalla testiin uusia kuulokkeitaan, MA750i:tä. No, eihän se pikainen korvaan tuuppaaminen ole iso vaiva. Otetaan tyypit.

RHA on brittiläinen firma, josta ei vielä hetki sitten kukaan ollut kuullut. Hatun nosto heille uskalluksesta, markkina kun on jo valmiiksi täynnä isoja kaiutinbrändejä, jotka ovat halunneet ängetä myös kuulokemarkkinoille ja tuntemattomia putiikkeja niin Pingpongiasta, Ameriikan Ihmevalloista kuin kaikkialta siitä välistäkin. Markkinointitekstiä ja tunnelmanluontia riittää joka putiikilla.

Pohjatyöt hoidettu hyvin

MA750i-laatikkoa käpälöidessä kävi kyllä selväksi, että RHA on tutkinut ostajakunnan toiveita ja tarpeita tarkkaan. Pakkaus on hyvin tehty ja heti avaamisen jälkeen räväytetään esille kaikki mukana tuleva kuljetuspussia lukuunottamatta. Kuljetuspussi on riittävän tilava ja siksi helppo käyttää, ei tarvitse miniminigrippiin sulloa kuulokkeitaan. Ja sen koon takia se olisi peittänyt kaiken muun, jos olisi ollut päälimmäisenä.

Oleellisinta inear-kuulokkeissa on saada ne istumaan hyvin korvakäytävään. Ja niitä korvakäytäviä on tällä hetkellä maailmassa noin 14 miljardia erilaista. Näin montaa erilaista adapteria RHA ei MA750i:n mukaan toimittanut, mutta melkoisen repertuaarin kyllä. Jos käyttäjä edes suurinpiirtein muistuttaa ihmistä, todennäköisyys saada nappulat tiiviisti korviin on varsin hyvä.

Inear-kuuloke toimii vain, jos se on tiiviisti korvakäytävässä. Ihan pieni vuoto tarkoittaa bassojen täyskatoa ja sitä kautta rasittavan ohutta ja piipittävää ääntä. Muutamaa mukana tullutta nappulaa kokeiltuani löysin itselleni varsin hyvin sopivat ja pääsin kiinni oleelliseen, musiikin kuuntelemiseen. Inearin hyvä puoli on aina se, että koska kuuloke tulppaa korvakäytävän, ulkopuolinen häly vaimenee hurjasti. Tuloksena ihan suoraan parantunut kuuntelunautinto kun voi kuunnella vain sitä musiikkia eikä muita ääniä mukana.

Mikä siitä bassopäästä tekee niin kriittisen

Tyypillinen nappikuuloke on suhteellisen halpa ja halpuutensa takia suosittu nuorten keskuudessa. En halua mollata nuorison soundimakua, mutta kyllä heille kaikenlaista paskaa myydään jonkun ”täsmällisesti viritetyn soundin” nimissä. RHA MA750i on inear-kuulokkeeksi suoraan sanottuna kummallisen kuulloinen. Bassopää ei jytkytä ylenpalttisen raskaana eikä diskantilla ole rasittavia resonansseja, joita markkinointitekstissä kuvaillaan ”erottelua lisäävänä luonteena”. Perkele, nämähän ovat neutraalin ja hyvän kuuloiset.

Hiljaisella voimakkuudella bassopää on jopa mieto. Asia, johon ei kuulokkeilla ole tottunut kun yleensä tuppaavat aina olemaan ylenpalttisen tuhdisti jytkyttäviä. Sitten kun volumea avaa ihan hissuttelusta mukavaan menoon, ymmärtää, miksi se basso ei ole korostettu. Jos haluat jauhelihapizzaasi jauhelihaa kahden tuuman kerroksen niin en voi auttaa. Vaan mikäli sinua kiinnostaa löytää sieltä myös tomaatit, hyvin paistettu pohja ja oikein valittu juusto, ehkä ymmärrät, että yhtä ainesosaa ei voi olla tolkuttomasti – vain riittävästi.

Infected Mushroomin ”I’m Da Supavisah” läväyttää sellaisen bassoiskun, että vaistomaisesti pidätän hengitystäni koska järeällä kaiutinsetillä tämä olisi puristanut rintalastaani todella tiukasti. Pari pykälää lisää äänenvoimakkuutta iPhone 6:sta ja Black Hawk Down -soundtrackin aloitusraita Hunger. Kylmät väreet kulkevat selkäpiissä samaa tahtia kuin bassovavahdukset puskevat korvakäytäviä pitkin aivoihini. Kuulokkeet ovat vain puolikkaan pikkusormenpään kokoiset, mutta basson ulottuvuus on sellainen, että ihan heppoinen 18-tuumainen kotisubbari ei samaan pysty.

Harvoin olen kuullut näin hyvin tasapainossa olevaa bassopäätä mistään kuulokkeista. Voimaa, jäntevyyttä, suupieliä lepatuttavaa pohjatonta ulottuvuutta, kaikkea on. Ja määrällisesti niin, että paljon muutakin hyvää voidaan tarjoilla.

Kitara, taivas ja tähdet

Eppuja en kuunnellut yhtään, mutta nopeasti teki mieli laittaa George Bensonia soimaan. Beyond the Blue Horizon -levyltä sujahti vaivihkaa useampikin kappale. Kun halpa bassokorostus ei peitä keskialuetta, kuulee MA750i:n keskialueen olevan kiitettävän selkeä, puhdas ja läpikuultava. Instrumentit heräävät henkiin riippumatta siitä, ovatko ne satoja vuosia vanhoja viuluja vai tämän vuosikymmenen hyvin tehtyjä sampleja.

Oikealla tasolla elävä bassobiitti mahdollistaa myös rytmin kulkevuuden erinomaisen välittymisen. Lempitanssibiitti, kuten rennosti 145bpm tahdissa sykkivä Analog Pussyn Trance’n Roll, kulkee tarkasti ja täsmällisesti. Pienet varioinnit, kevyt jarrutus ja iloinen kiihdytys heti perään, kuuluvat selkeinä ja ottavat hyvän otteen kuuntelijan selkäytimestä. Herbie Hancockin Doin’ It ei soi tippaakaan tahmeasti tai raskaasti vaan notkean atleetin lailla sykkien.

Etenkin kun hanaa avaa enemmän, diskantti alkaa säksättää aavistuksen liikaa pinnassa. Osasyynä tähän kokemukseen on ehkä kyllä sekin, että edelliset päässä olleet kuulokkeet olivat isot Staxin sähköstaattiset mallit. Niiden rinnalla kun kymppitonnien highend-kaiuttimet saattavat kuulostaa rikkinäisiltä. Asia oli kuitenkin hyvin helppo ratkaista, pieni diskanttivaimennus puhelimesta ja diskantti rauhoittui minun makuuni juuri sopivaksi.

Andreas Vollenweiderin Lunar Pond piirtää taivaan ja tähden eteeni vain sillä, että suljen silmäni. MA750i:n kyky viedä musiikkiin on hyvä, musiikkilajista riippumatta. Vähän Sibeliusta ja sen päälle sopiva annos Sepulturaa, molemmat toimivat.

Mä haluun lisää passoa!

Se ei kelpaa, että basso ei peitäkään kaikkea muuta alleen? No käännä sieltä soittopelistäsi lisää bassoa. Ihan samalla tavalla kuin minä rauhoitin MA750i:n diskanttia yhden pykälän, sinä voit nostaa bassoa juuri niin puuroiseksi kuin haluat.

Sellaisenaan RHA MA750i on todella tervetullut kuuloke. Sen neutraali sointi mahdollistaa äänitteiden kuuntelun tavalla, johon nappikuulokkeilla ei moni ole tottunut – alkuperäisellä luonteella. Ja jos se luonne ei käy niin sitten vain puhelimen valikosta hakemaan jotain soundiversiota, josta pitää enemmän. Vaan harvinaisuutena on olemassa se aitokin mahdollisuus.

Hiljaiset ja turvalliset

Testin aikana minulle ei oikein selvinnyt, onko MA750i:n kaapeli hyvä vai huono. Johto tuntuu olevan keskivertoa hanakampi menemään solmuun sillä aikaa kun napit eivät ole korvissa. Vasta kun Y-haaran liu’utettavan palikan älyää hinata ylemmäs ja kummallekin korvalle tulevat yksittäiset johdot lyhenevät nippu pysyy, niin, nipussa.

Toisaalta se tyypillinen inear-kuulokkeiden ikävä piirre, johdon hankausäänien johtuminen korviin, loisti jotakuinkin kokonaan poissaolollaan. Erittäin mukavaa. Samoin kuin ison turvan tuova kolmen vuoden takuu. Saat uudet kuulokkeet, jos vanhat hajoavat.

Itse asiassa akka-kulta sosialisoi kuulokkeet paljolti omaan käyttöönsä. Hänen kommenttinsa ihan hyvinä pidetyistä suurinpiirtein saman hintaluokan napeista kertovat paljon MA750i:n hyvyydestä. ”Olivathan ne toiset aika rasittavat kihistimet”.