Pingpongiasta tulevan halvan kiiltolakkakaiuttimen aikakautena Revel M106 ei ensisilmäyksellä hätkäytä. Edes kaarevat kyljet, jotka tekevät kotelosta kenkälaatikkomallia akustisesti paremman – sekä jäykemmän että sisäisiltä resonansseiltaan vähäisemmän – eivät tunnu nykymaailmassa automaattisesti premiumilta.
Mutta täytyyhän siinä olla jotain erikoista, joka ei pikavilkaisulla paljastu. Hintaa kohtalaisen kompaktilla jalustakaiutinparilla on yli kaksi tuhatta euroa. Aloitetaan päälimmäisestä.
”Revel on jenkkifirma, mutta
he ostavat osaamisen koteloiden
viimeistelyyn italialaiselta
kotelovalmistajalta.”
Hievahtamattomuuden hyve
Kotelo on hyvin eloton, pisteet siitä. Eli eivät ne kaarevat kyljet ja sisäinen tuenta turhia ole. Ja vaikka Revel on jenkkifirma, he ostavat osaamisen koteloiden viimeistelyyn italialaiselta kotelovalmistajalta. Tarkemmalla hivelyllä pelkistetty estetiikka alkaa avautua niin muodon kuin viimeistelynkin osalta. Kymmenen kertaa kaiutinparin hintaisen perheauton maalipinta ei ole yhtä tiptop kuin näissä.
Pikkuveli M105 on muuten saatavana myös kiiltävän valkoisena, jos M106:n värivaihtoehdot, asiallisen pianomusta tai kiiltävä pähkinäviilu, eivät sävyinä käy.
Diskantin suuntain ei edelleenkään ole normi ulkomaisilla valmistajilla, mutta Revel on ottanut sen käyttöönsä koko mallistossa. Ja kyllä se helpottaa suuntakuvioiden sovitusta jakotaajuusalueella, sen lisäksi, että vähentää diskantin säröä parantamalla sen hyötysuhdetta.
Silti eksoottisempi näky on hennoilla jäykistysrivoilla varustettu basson 6,5-tuumainen alumiinikartio. Sen tarkoitus on liikkua puhtaan mäntämäisesti koko toiminta-alueellaan eli välttää kaikenlaiset säröä aiheuttavat muodonmuutokset.
Soundin hiominen
Valmistaja mainostaa kaiutinsuunnittelureseptiään näin: otetaan hintaluokan pahimmat kilpailijat, verrataan niitä todella tiukasti vertailukelpoisissa olosuhteissa ja vasta kun Revelin tuote saa kuunteluryhmältä ”tämä oli paras” -hyväksynnä, se pääsee markkinoille.
Henkselien läpse kuuluu kauas. Kaikki kaiutinvalmistajat tietysti suitsuttavat oman mallinsa tarjoavan enemmän kuin kilpailijat. Erona on se, että emoyhtiö Harmanin kaiuttimien vertailulaitteisto tosiaan on aika uniikki ja jättimäisen firman resurssit hurjat. Ellen väärin muista, kuuntelutilan robotti vaihtaa uudet kaiuttimet tasan samoille paikoille soimaan kolmessa sekunnissa. Vertailu muihin on siis oikeasti helppoa, kuulomuisti ei ehdi lahota välissä ja kaiuttimien paikat pysyvät samoina. Vierekkäin vertailussa nimittäin huone vaikuttaa niin hurjasti, että kaiutinmallien erot voivat jäädä vähemmistöön.
Sitten herää se kysymys, että kun hifi on paljon makuasioita, miten Revel määrittelee sen paremmuuden? On niitä absoluuttisiakin asioita, erottelu, tasapainoisuus, eri elementtien äänialueiden sulautuminen toisiinsa esimerkiksi. Kuuntelemalla selviää, miten hyvin M106 pärjää.
”Ei kuulosta isottelevalta
pikkukaiuttimelta, mutta
ei myöskään ylipäätään
pieneltä kaiuttimelta.”
Uskottavaa auktoriteettia bassoilla
Heti ensimmäisistä nuoteista kuuluu, että Performa3 M106 ei kuulosta isottelevalta pikkukaiuttimelta, mutta ei myöskään ylipäätään pieneltä kaiuttimelta. Soundi on hyvin vakaa ja uskottava vaikka tolppien nokassa istuvat kaiuttimet ovat vielä purkki per kainalo -kokoluokkaa.
Basso on poikkeuksellisen hyvin kontrollissa ja tasoltaan hyvin sopiva. Sijoittamalla kaiuttimet laadukkaille jalustoille riittävän kauas seinistä vaativa harrastaja saa hyvin tarkan ja tasapainoisen bassotoiston. Vastaavasti mehevämpää ja lämpimämpää soundia kaipaava saa sen jättämällä kaiuttimet lähemmäs seinää. Ihan kiinni etuseinässä yläbasso jyrää liikaa ellei käytössä ole laadukasta huonekorjausta.
Bassopään vaivattomuus ja uskottavuus hämäävät itse asiassa hyvin paljon. Vasta kun eteen tulee äänite, jossa tietää olevan jotain todella matalaa bassoa ja se ei kuulukaan, saa muistutuksen siitä, että kyseessä olivatkin järkikokoiset jalustakaiuttimet eivätkä kookkaat lattiamallit. Alaraja on huoneessa on noin 50 hertsiä joka tarkoittaa kahta asiaa. Ensinnäkin se riittää hyvin 95% musiikista ja toiseksi basson vain kohtuullinen ulottuvuus yhdessä nopeuden kanssa auttaa siinä, ettei M106-pari herätä huoneen bassoresonansseja ollenkaan niin pahasti kuin voisi pelätä.
Kosiskelemattoman tasapainoinen
Ok, bassotoisto on epäilyttävän loistava, mutta onko näistä mihinkään muuhun kuin potkimaan kuuntelijan rintalastaa?
Yleinen luonne on hyvin tasapainoinen ja puhdas. Ei tippaakaan päällekäyvä tai uhoava vaan itsetietoisen rauhallinen. Musiikki, kappaleesta ja tyylilajista riippumatta, sykkii tiukalla biitillä ja kulkee ilman sen enempää hosumista kuin laahaustakaan. Rytmipuoli on selkeän tarkka, mutta ei alleviivattu. Alleviivauksen puute on koko kaiuttimen selkein puoli, se ei yritä tehdä mitään tiettyä yhtä asiaa erityisen loistavasti vaan kaiken tasapainoisesti ja hyvin.
Keskialue ja diskantti ovat poikkeuksellisen tasapainoiset. Suuri osa valmistajista koittaa saada kaiuttimet kuulostamaan vähän kiiltokuvalta, vähän kivemmalta, mitä äänite oikeasti antaa myöten. Ongelma tulee siinä, että jokainen meistä tykkää omanlaisistaan kiiltokuvista ja valmistajan näkemys ”vähän kivemmasta” saattaa mennä tasan väärään suuntaan. M106 kertoo asian koreilematta ja makeilematta. Laulajan äänen nyanssit ovat selkeitä, taitavan rumpalin pienet tahtimuutokset luovat tunnelmaa, mutta kaikki tapahtuu ilman, että mitään korostettaisiin.
”Laulajan äänen nyanssit ovat selkeitä,
rumpalin pienet tahtimuutokset luovat
tunnelmaa,mutta kaikki tapahtuu ilman
että mitään korostettaisiin.”
Stereokuvaa ei piirretä kuuntelijan syliin vaan siististi hieman kaiutinlinjan taakse. Ylimääräistä intimiteettiä ei ole, ei myöskään yksittäisten instrumenttien sormella osoittelua. Tila piirtyy luonnollisena, elävänä ja kuten aidot tilat aina, myös sopivan ilmavana. Silloin kun ei istuta täsmällisellä keskipaikalla niin kaiutinparin äänensävy ei muutu käytännössä yhtään. Hyvä sekä leveää sohvaa kotiteatteriinsa suunnitteleville että musiikkinsa muun elämän ohessa nauttijoille.
Yhdessä kaiuttimien hyvän nopeuden ja sopivan auktoriteetin kanssa tulos ei ole vaisu vaan tasapainoisen kaikkiruokainen. Performa3 M106 yllyttää yhtä lailla soittamaan niitä audiofiiliäänitteitä kuin kaikkea muutakin. Ainoa sivuoire, mitä AC/DC:n ohutsointinen 1978 julkaistu Powerage tuottaa, on halun antaa vähän lisää hanaa.
Rauhallinen tutustuminen oleellista
Revel Performa3 M106:t kaipaavat aikaa. Pikatyypit kaupassa saattavat jättää kylmäksi kun räväkämpiä, heti houkuttavampia malleja on rinnalla. Vasta kun istut kaiuttimien seurassa pidempään alat huomata, miten helppoa M106:a on kuunnella. Vanhaa jazzia, japanilaista teknoa, kauneimpia venäläisiä baletteja, räkäisintä saksalaista metallia – nämä eivät suosi eivätkä syrji mitään genreä vaan antavat äänitteen puhua puolestaan.
Pienet äänensävyn säädöt hoituvat hakemalla sopivat paikat kaiuttimille. Käännä kohti tai tipan ohi, ota kauemmas etuseinästä tai jätä lähemmäs. Lopputulos on neutraali ja helppo pienillä variaatioilla. Kaiuttimien kuorma on helppo, mutta herkkyys on kokoluokan tyypillistä tasoa, 87dB. Tämä tarkoittaa, että kymmenwattinen putkivahvistin voi jäädä pieneksi niistä muutaman watin eksoottisista puhumattakaan, vaikka äänenlaatu toimisikin. Turvallisempaa siis parittaa M106:t omaan makuusi sopivan hyvä-äänisen ja ainakin joitain kymmeniä watteja tarjoavan vahvistimen seuraan.
Näiden kaiuttimien paras puoli on niiden itsetunto. Ne tietävät olevansa hyvät ja niiden ei tarvitse sitä sen enempää toitottaa. Jos sanon VW Golf niin osa teistä ahdistuu, ai niin tylsät? Mutta eivät nämä tylsät ole, niistä vain puuttuu tarpeeton temperamentti, joka voisi tehdä jokapäiväisen yhteisen elämän hankalaksi. Sorry vain te kaikki 15-vuotiailla Alfa Romeoilla ympäri vuotisesti ajavat. Teillä on hurjan kuumia hetkiä, mutta jokaista sellaista kohti sata, joissa tukka on pystyssä ja naama punaisen.
Revel Performa3 M106 ei ole halpa kaiutin, mutta se venyttää kokoluokkansa suorituskykyä kiitettävän pitkälle. Siihen nähden se ei ole ollenkaan pahan hintainen. M106:n luonne on nopea, tarkka ja vakaa tavalla, jota harvoin tapaa jalustakaiuttimissa. Vaaleanpunaisen hattaran etsijöille on sopivampiakin vaihtoehtoja, mutta jos kaipaat sitä, mitä äänitteelle on oikeasti taltioitu, tämä on hinta- ja etenkin kokoluokassaan todella kova tekijä.
Lyhyesti: Neutraalin tarkkaa, vakaata ja uskottavaa ääntä kompaktista kaiuttimesta.
Hinta: 2 299 euroa parilta
Maahantuoja: Sonus Import
Revel-kauppiaasi:
Kommentointi suljettu.