Kotikäyttöön aktiivikaiutin on erinomainen valinta. Sen kanssa pääsee parhaimmillaan aivan minimioheislaitteistolla – yhdellä halvalla kaapelilla. Hanki vain johto, jonka toiset päät istuvat kaiuttimiin ja toisen pään 3,5-millinen miniplugi kuulokeliitäntään. Siten saat kannettavan tietokoneen, tabletin ja puhelimen (niistähän lähes kaikki maailman musiikki kuitenkin kuuluu) suoltaman äänen suoraan kaiuttimille.
Studiomonitori on työkalu, jonka pointti ei ole uusi sisäjohdotuksen punontasuunta tai pintaviilun puulaji. Mekin siis pureudeumme suoraan Profel Pro Studio 66:n, kotimaisen aktiivikaiutinvalmistaja Profelin toiseksi suurimman jalustakaiuttimen, tekniikkaan.
Pro Studio 66:n koko on optimoitu tarkasti. 6,5-tuumainen bassokeskiääninen ja tuumaisen diskantin suuntain eivät senttiä pienempiin mittoihin olisi enää mahtuneet. Usein näkee ratkaisuja, joissa suuntaimen laippa on saman kokoinen kuin bassokeskiäänisen laippa. Niihin verrattuna Profelin suuntain näyttää kovin pieneltä. Mutta se on itse asiassa varsin tarkkaan saman kokoinen kuin keskiäänet toistavan elementin säteilevä alue eli hyvin riittävä elementtien saumattomaan sovitukseen.
Jakotaajuus on kuitenkin suuntaimelliselle ratkaisulle poikkeuksellisen korkea, 4 500 hertsiä. Oletan, että syynä tähän on bassokeskiäänisen kartio, jonka tehollinen pinta-ala pienenee kun siirrytään toistamaan korkeampia taajuuksia. Tälläinen sopivasti joustava kartio ei siis muutu liian voimakkaasti suuntaavaksi korkeilla taajuuksilla samalla tavalla kuin jäykät kartiot.
Vahvistintehoa valmistaja sanoo olevan 64 wattia tuumaiselle metallikalottidiskantille ja toiset 64 wattia 6,5-tuumaiselle bassokeskiääniselle. Maksimiäänenpainevaroiksi luvataan hulppeat 121 desibeliä kun kaiutinpari on metrin päässä kuuntelupisteestä.
Selkeä ja oikealla tavalla varusteltu
Profelissa kotelon muoto on pelkistetty suorakaide. Koristeita tai tingeltangelia ei ole, lookki puhuu vähän, mutta asiaa. Jos joku kotikäyttöön vaikuttava kauneusvirhe pitää väkisin sormella osoittaa niin olisihan magneettikiinnitteinen maski kauniimpi kuin nyt käytössä olevat muovinastat ja etulevyssä olevat niiden vastakappaleet.
Toisaalta peukku ehdottomasti pystyyn kaiuttimen pohjassa valmiiksi oleville huopatassuille. Ei naarmuunnu sen enempää kaiutin kuin se alustakaan. Ja jos kaipaat tiukempaa kytkentää alustaan niin sen kuin laitat nokareet sinitarraa tassujen viereen ja purkki pysyy tiukasti paikoillaan.
Säädöillä nappisointi
Selkeät säädöt helpottavat äänensävyn hakemista juuri sopivaksi siinä sijoituksessa ja akustisessa ympäristössä, johon kaiuttimet tuodaan. Huoneet ovat hyvin paljon toisistaan poikkeavia ja lisäksi sijoitus vapaasti tai seinän lähelle muuttaa bassoaluetta huomattavan paljon.
Nollasäädöillä Pro Studio 66:n bassopää on tuhti isossakin huoneessa eli toisin sanoen voit napata hyvin nämä myös puutarhajuhliisi ja soundin täyteläisyys riittää ilman tuttua ja turvallista huonetukea. Mutta kun kuuntelin sisällä enkä Suomen +3 asteisessa keväässä pihalla niin naksautin pienet miedonnukset bassoon ja tulos oli selvästi tasapainoisempi ja terävämmin potkaiseva luonne.
Basson taso vaikuttaa rytmipuolenkin toistoon. Sekä bass että low bass -dipit asennossa -2dB saadaan huoneessa tarkka ja neutraali ote rytmiin, mutta tuhdiksi jätetty bassopää hidastaa menoa. Näin käy kaikkien kaiuttimien kanssa, mutta PS66:n kanssa asiaa on vain hyvin helppoa kokeilla. Kytkimistä eri asento ja kuulet itse.
Ulottuvasti sykkivä
20 Fingersin Short Dick Manin jazz mix sykkii jäntevänä ja vääjäämättä eteenpäin vievänä. Diskantti tuntui turhankin tiukasti sihahtavana kovahkossa akustiikassa joten naksautin vielä sen säätimen -2dB-asentoon ja tulos on soundi, joka on läpikuultava, nopean kevytliikkeinen ja silti hyvin helposti kuunneltava.
Diskantin rauhoituksenkin jälkeen sointi on eloisa ja menevä. Herbie Hancockin Doin’ It -kappaleesta ei kulkua puutu vaikka bassopää ei ihan isojen kaiuttimien auktoriteetilla pystykään läväyttämään rintalastaa. Kokoluokassaan Pro Studio 66 sykkii kyllä hyvin, basso on hyvä yhdistelmä nopeaa potkua ja mureaa mehevyyttä.
Ulottuvuus on varsin hyvä, normaalihuoneessa toisto ylettyy noin 40 hertsiin, joka on tässä kokoluokassa hyvä saavutus. Hanaa reilusti avattaessa refleksiputkista kyllä kuuluu jo hieman puhallusääniä, mutta lähes kaikilla äänitteillä ne jäävät muun äänimassan taakse piiloon.
Stereokuva piirtyy kontrolloituna. Työkalukäyttöönhän nämä on alunperin suunniteltu eli tarkkuus ja neutraalius ovat oleellisia asioita. Ilmavuutta on sen verran kuin äänite tarjoaa, ei enempää. Tarkkuus luonnollisesti lisääntyy kun kuunteluetäisyyttä vähennetään, silloin kun saadaan enemmän suoraa ääntä ja vähemmän huoneheijastuksia.
Pro Studio 66 tuntuu kestävän vain noin metrin päästä kuunteluakin. Se on asia, jota jokaisen kannattaa itse joskus kokeilla. Stereokuvalliset asiat nimittäin piirtyvät silloin sellaisella tarkkuudella, jota ei voisi uskoa normaalilta muutaman metrin etäisyydeltä.
Kotiin, kotistudioon ja studioon
Kun kyseessä on Pro Studio -sarjan tuote, kotimainen valmistaja tietysti viittaa siihen, että ominaisuudet on mietitty ammattikäyttö mielessä. Studion lisäksi kotonakin on kyllä mukavaa kun voi hakea kaiuttimen soundin sopivaksi kolmea kytkintä kääntämällä. Se sopivahan tietysti sisältää sekä oman makusi että sijoituksen ja tilan ominaisuudet.
Pelkistetty muotoilu istuu etenkin valkoisena varmasti myös olohuoneisiin, kaiutin ei tee suurta numeroa itsestään vaan vain välittää musiikkia. Jos musta istuu sisustustyyliisi helpommin niin sitten edes kaiutinelementit ja refleksiputket eivät juuri erotu pinnasta.
Minulta PS66 jäisi kuitenkin hankkimatta. Miksi? Ihan siksi, että isoveli PS81 ei minun silmääni ole kuitenkaan niin paljon suurempi, etteikö se mahtuisi ihan yhtä hyvin paikalle.
Lyhyesti: Pelkistetyn selkeälinjainen aktiivikaiutin, joka on helppoa säätää soimaan juuri oman maun mukaan.
Hinta: 688 euroa kappale
Valmistaja: Profel
Lisätiedot:
Kommentointi suljettu.