Penaudio-mallisto ja samalla yhtiön sekä tuotantoprosessi että toiminta ovat uudistuneet. Penaudio on nyt entistä valmiimpi ja kilpailukykyisempi niin kotimaisille kuin kansainvälisillekin markkinoille. Hintataso on ilahduttavasti alentunut aiemmasta, mutta laatu on pysynyt vähintään entisenä. Hintojen putoamisen suurin syy on siinä, että kaiuttimien tuotanto ja logistiikka on siirretty Latviaan, vaikka laadukkaat kotelot valmistetaan edelleen Heinolassa.
Mukana ja osakkaana Penaudiossa on nyt latvialainen World Audio Distribution, jonka kanssa yhteistyö käynnistyi vuoden 2013 heinäkuussa. Brändin johtaminen ja tuotekehitys säilyvät edelleen Suomessa. Mr. Penaudio eli Sami Penttilä hoitaa kuitenkin tuotekehitystehtäviä aika ajoin myös Latviassa, jossa hän käy samalla tarkastamassa tuotteiden laadun.
Yhteistyökumppani WAD:lla on myös monipuoliset valmiudet: oma kotelovalmistus ja osaaminen pintakäsittelyyn sekä kokoonpanolinja, jossa valmistetaan useita kaiutinmerkkejä. WAD toimii samalla useiden merkkien maahantuojana. Kyseisistä seikoista on selkeää hyötyä Penaudiolle, koska yhteisostoilla saadaan säästöjä, ja kuljetuskustannuksia saadaan pienemmiksi.
”Cenya antaa musiikille
runsaasti tilaa hengittää
ja toimia omilla ehdoillaan.”
Onko siis kyse kotimaisesta kaiuttimesta vai ei? Itse kallistuisin juuri kotelovalmistuksen ja suunnittelun vuoksi siihen, että kotimaisuusastetta voidaan pitää vielä varsin korkeana. Toivon hartaasti, että laadunvalvonta Latviassa toimii moitteitta. Muistissa on mm. muutaman vuoden takainen Helkama-pyörien valmistuksen siirtyminen pääosin takaisin kotimaahan Kaukoidän valmistuksen huonon laadun vuoksi.
Uusi päivitetty Cenya – käytännössä uusi kaiutin
Tutustumisen kohteena olevan uuden Cenya-kaiuttimen ulkoisesti merkittävin muutos näkyy uudessa diskanttielementissä, jonka kalotti on suurempi kuin edellisessä mallissa. Keskiääninen on edelleen sama edellisestä mallista tuttu magnesiumkartioinen, joka vaatii omien kokemuksieni mukaan poikkeuksellisen pitkän sisäänajon. Kaiuttimen mukana toimitetaan laadukkaat ja akustisesti onnistuneet kangasritilät, jotka kiinnittyvät magneettisesti etulevyyn ja peittävät koko kaiuttimen etuosan. Ne eivät mielestäni kuitenkaan paranna kaiuttimen ulkonäköä – eivätkä ääntäkään, mutta ovat käyttökelpoiset silloin, kun perheen pienimmät ovat uhkana diskanttielementin hyvinvoinnille.
Kaiuttimen sisäseiniin on aiemmasta mallista poiketen liimattu bitumilevyä vahvistamaan vaimennusta ja lieventämään resonansseja. Pääosin vaimennuksesta huolehditaan kuitenkin perinteisesti vaahtomuovilla ja synteettisellä villalla. Kotelon koko on hivenen aiempaa suurempi, mitä ei välttämättä havaitse, elleivät vanha ja uusi malli ole rinnakkain. Luonnollisesti uuden diskantin ja suuremman kotelotilavuuden vuoksi myös jakosuodin on uusittu.
Väritykseen on tullut uusiksi vaihtoehdoiksi pianolakatut valkoinen ja musta sekä normaaliviilutus. Entisten perinteisen ”Penaudio-look” -viilutettujen pintamallien lisänä nämä palvelevat monipuolisesti erilaisia sisustusratkaisuja. Refleksiputki on alumiinia, liitinterminaalit erittäin laadukkaat ja kotelo tukevaa tekoa. Viimeistely ylipäätään on moitteeton.
Merkitsevätkö tämä ulkoinen laadukkuus ja korkeatasoiset osat myös laadukasta ääntä? Lähdin ottamaan selvää siitä, kun olin purkanut kaiuttimet puisesta, jämäkästä pakkauslaatikostaan.
Soihan se!
Käytin kuuntelutestiin omaa laitteistoani (Modifioitu Audiolab MDAC ja Lavardin IS ref), jonka olen todennut toimivan Penaudio Sara S -kaiuttimieni kanssa erinomaisen hyvin. Sara S muodosti tietysti itselleni varsin hyvän vertailukohdan kuuntelutestille. Käytin kaiuttimia arkikäytössä musiikkiesitysten analyyttiseen kuunteluun, taustamusiikin soittamiseen, elokuvien äänimaailman kuunteluun sekä nautiskelevaan hifistelyyn.
Viimeksi mainittu on ammattini vuoksi jäänyt käytännön syistä viime aikoina vähemmälle, ja ammattimainen äänentoistolaitteitten toimivuus on sitä kautta tullut itselleni entistä tärkeämmäksi. Pidän siitä, että ääni ei hypi silmille, mutta kaikki on kuitenkin balanssissa niin, etteivät laitteisto ja kaiuttimet vie päähuomiota itse musiikista. Minulle on tärkeää, että äänitteen luonne paljastuu ilman, että paikat irtoavat hampaista tai sohva tärisee takapuolen alla.
”Barokkimusiikin yläsävelrikkaat
ja heleät detaljit kaiutin
välittää erityisen nautittavasti.”
Cenya toimi musiikin välittäjänä luotettavasti ja itsestään mitään numeroa tekemättä. Yksi sen parhaista luonteenpiirteistä on neutraalius, joka antaa musiikille runsaasti tilaa hengittää ja toimia omilla ehdoillaan. Cenya ei tule musiikin ja kuuntelijan väliin. Kuten jalustakaiuttimilla on usein tapana, Cenya toistaa stereokuvan ja äänityksen akustiikan mahdollisine vaihevirheineen varsin tarkasti. Äänenväri on kaikin puolin positiivisessa mielessä ärsyttämätön, joskin minulle tärkeätä lämpöä puuttui ihan hitusen hetkittäin.
Barokkimusiikin yläsävelrikkaat ja heleät detaljit kaiutin välittää erityisen nautittavasti, ja uuden diskantin toiston helppous, läpikuultavuus ja erottelevuus pääsevät tämän kaltaisella ohjelmistolla oikeuksiinsa. Kaiuttimen dynaaminen skaala ja basson ulottuvuus ovat valmistajan suurempiin lattiakaiutinmalleihin verrattuna rajallisemmat. Tämä on kuultavissa ennen kaikkea suurta äänispektriä tarjoilevan massiivisen klassisen orkesterimusiikin rajuimmissa vyörytyksissä.
Asia ei ole tämän kokoisessa kaiuttimessa varsinainen vika, vaan ominaisuus, joka johtuu fyysisestä koosta ja elementtien määrästä.
Sijoittelun haasteita
Cenyan sijoitteluun kannattaa kiinnittää huomiota optimaalisen toiston saavuttamiseksi. Koska kaiutin ei ole hirveän suuntaava, eivät kovin läheiset rajapinnat ole äänelle välttämättä aina eduksi. En suosittelekaan viemään tätä kaiutinta puolta metriä lähemmäs seiniä. Cenya soi vapaammin ja puhtaan värittömästi, kun sillä on hieman tilaa ympärillään. Kannattaa pitää huolta myös siitä, että jalusta on oikean korkuinen ja tukeva. Tällöin diskanttielementti on suunnilleen korvan korkeudella eikä jalusta elä tai resonoi musiikin mukana. Laadukas toistin vaatii laadukkaan jalustan!
Diskantin sävyä ja tasoa voi pikkuisen säätää suuntauksella. Itse pidin Cenyan kohdalla eniten lievästä ohisuuntauksesta. Silloin taajuustasapaino ja yläsävelien elävyys olivat parhaassa tasapainossa.
Kuka tykkää Cenyasta?
Kaiuttimen kohderyhmä on laadukasta, vaivatonta ja tasapainoista ääntä arvostava ja sitä vaativa musiikin kuluttaja. Voin kuvitella sen sopivan parin metrin etäisyydeltä kuunneltuna myös studiokäyttöön. Omaan sävellyspisteeseeni työpöydälle Cenya oli valitettavasti liian iso. Äänen puolesta olisin kuitenkin kelpuuttanut sen jokapäiväiseksi työkaluksi.
Kaiutin sopii myös eri pintakäsittelyvaihtoehtojensa ansiosta monenlaisiin sisustuksiin, mutta kirjahyllykaiuttimeksi sitä en kuitenkaan suosittelisi. Ja miksi kukaan noin kaunista kaiutinta haluaisi hyllyyn piilottaakaan? Cenyan ääni on sellainen, että rajut rokkarit kiertänevät sen ja hankkivat tarkoitukseensa paremmin sopivan jytykaiutinparin. Sen sijaan neutraalia, vaivatonta, luonnollista sekä ilmavaa musiikin toistoa arvostava kuuntelija hankkii sen pitkäaikaiseen, kestävään suhteeseen.
Kommentointi suljettu.