Pear Audio Analogue Captain John Handy -levysoitin testissä

Pear Audio Analogue -valmistajan levysoitin Captain John Handy on malliston edullisin ja maksaa silti 3 750 euroa. Kyse on siis selvästi varsin vakavasti asiaan suhtautuvasta valmistajasta. Soittimen rakenne on konstailematon, insinöörin hallusinaatiotripin tuloksia ei ole näkyvissä missään.

Runko on massivipuuta, umpinainen lankku, johon on vain työstetty kolot tarvittaville esineille: moottorille, äänivarrelle ja levylaakerille. Ei eksotiikkaa, vain valmistajan mukaan erittäin tarkasti tutkittuja materiaalien yhteispelin vaikutuksia. Markkinointipulinaa vai todellisuutta? Se selviää kuuntelussa.

Samoin kuin runko, myös levylautanen on paksu ja umpitavaraa. Massaa siis on paljon ja hitausmomenttia pyöriessä vielä enemmän. Moottori, sama muuten kuin valmistajan Kid thomas -lippulaivamallissa, istuu kolossaan ja on väännöltään hyvin heikko. Kyllä, niin päin. Tulos on se, että moottorin mahdolliset pienet värinät eivät välity massiiviseen levylautaseen vaan pyöriminen on hyvin tasaista.

Yhden pisteen varassa

3 750 euron hintaan kuuluu Cornet 1 -äänivarsi ja testisoittimessa oli lisäksi 1 400 euron Shelter 501 III -MC-äänirasia. Levysoittimen ostajaa todennäköisesti yleensä hemmotellaan valmiiksi asennetulla rasialla, mutta toimittajalle sellainen on vain haavekuva. Joten vapisevin sormin koitin mahdollisimman varovasti asentaa 501:n kolmannen painoksen hyvin hyvin herkästi alta karkuun liikkuvaan unipivot-varteen. Unipivot tarkoittaa siis sitä, että koko varren massa lepää yhden pisteen varassa, pysty ja vaakaliikettä varten ei ole erillisiä laakereita.

Cornet 1:n erikoisuuksiin kuuluvat hiilikuiturungon säikeiden kulku varren pituussuunnassa, ei poikittain ja rasiakelkka, jossa ei ole sormelle ollenkaan paikkaa. Juuri unipivot-rakenteessa tälläinen symmetrinen rakenne varmistaa, ettei varsi kallista yhtään sinne vivun puolelle. Unipivotissa kun ei siis ole kahdella puolella laakeria estämässä varren kiertymistä.

Rasiakelkassa on myös melko vähän materiaalia eli massaa ei kerry paljoa. Sivuoireena minä ainakin nostin vartta sitten tosi mielelläni ihan vivusta enkä edes yrittänyt liikutella puolentoista tuhannen euron rasiaa pitkin levyä kynnenkärjellä. Sen jätän tosi tosi tosi koville jätkille, joilla on toivottavasti varmuuden vuoksi puolisentoista tonnia ylimääräistä lompakossa.

Se aito oikea vinyylisoundi

Ihan ensitahdeista kuulee, että tämän levysoittimen soundissa on erityistä täyteläisyyttä ja lämpöä, jota ei hyvissäkään halvemmissa levysoittimissa ole ollut. Santanan Evil Ways lähti rullaamaan jotenkin normaalia rauhallisemmin ja ajattelin hätäisesti, että tämä ei sitten ole mikään rytmitykki. Niin vain jalka alkoi naputtaa kuitenkin samantien tahtia lattiaan ja selkälihakset saivat nekin tekemistä ylävartalon nyökyttämisestä.

Captain John Handy on taitava työssään. Se on selvästi aikuinen, joka on tehnyt sitä, mitä tekee, jo pitkää koulun penkiltä päästyään. Ei ole suorituspaineita, ei näyttämisen tarvetta. Asiat tapahtuvat ilman ulospäin näkyvää yrittämistä tai pinnistelyä.

Kyllä, bassoilla on täyteläistä voimaa, keskialue on hienosti artikuloiva sekä hyvin puhdas ja diskantilta puuttuu tyystiin se halpojen soittimien ja äänirasioiden korvia rassaava räkäisyys. Mutta enemmän kuin nämä yksittäiset asiat, esitys kokonaisuutena on hurjan viehättävä. Selkeä, avoin ja intiimi olematta kuitenkaan syliin tuppautuva.

Joillain soittimilla on hyvin vahva tässä ja nyt -esitystapa. Sitä Captain John Handy ei tee. Enemmänkin se alkaa kertoa tarinaa niin, että sitä vain jää kuuntelemaan vaikka kukaan ei kraivelista vedäkään. Rammsteinilta kuuntelen toki vakio-Los-kipaleen, mutta niiden kaikkien muidenkin levyn kappaleiden kuuntelu on paljon tyypillistä mukavampaa.

Ehdottoman räväkkää soundia hakevalle ainakaan tällä Shelterillä soitin ei tarjoa. Kuuntelunautintoa vailla kuunteluväsymystä sen sijaan kyllä erittäin hyvin. Mitään ei nosteta pintaan joten ensivaikutelmassa ei ole yhtään mitään silmille hyppivää, mutta ei sitten myöskään parin biisin jälkeen korviin ottavaa. Vahvin valtti on aitoutta ja elävyyttä tuova äänikuvan kolmiulotteisuus ja ilmavuus, joka jää monella soittimella haaveeksi.

Pikainen kokeiluni Nagaoka MP200:lla paljasti myös, että soinnin luonne ei tule pelkästään Shelter 501 III:sta vaan itse soittimella on selvä merkitys. Captain John Handy soi lämpimän miellyttävästi, kokemuksen tuomalla auktoriteetilla ilman äänen korottamista tai turhaa kimittämistä.

Haavekuvasta todellisuuteen

Pear Audio Analogue Captain John Handy liittyy sarjaan tarpeettomanpitkänimisethifituotteet, mutta ei nimi levysoitinta pahenna kun kerran ei levysoitin nimeä.

Kultaisissa muistoissa LP-levyjen soundi oli täyteläisen lämmin ja helposti kuunneltava. Jos uusälppärismi on tuoreen perussoittimen (tai vähän perussoitinta paremmankin) kanssa jättänyt vähän toivomisen varaa, Captain John Handy on ratkaisu, joka tuo takaraivossa liikkuvan haavekuvan todellisuuteen. Sen ääni on, luonnollisesti, erittäin analoginen – vailla steriiliyttä tai kovuutta. Mutta sen ääni on myös vailla perussoittimien puutteita – epävakautta, rupisuutta, tylsyyttä ja jopa ärsyttävyyttä.

John Handy ei ole ihan halpa herrasmies, mutta mietitään asiaa toiselta kantilta. Pari reissua etelään voivat hyvin imaista saman summan rahaa. Niistä riittää iloa viikoksi ja sitten toiseksi. Vaikka äänirasian neula onkin kuluva osa, Captain John Handy ja Shelter 501 III tarjoavat hyvin vahvoja ja miellyttäviä elämyksiä lempiteostesi parissa vaikka päivittäin ja ties kuinka pitkään.