Kotimaisen OR:n järeä lattiakaiutin ei häiritse lompakkoasi pahasti, mutta äänenlaatu on tippaa vaille referenssitasoa.
Noin metrinen tolppa tuntuu olevan kaiuttimen standardimuoto nykyään. Ja onhan siinä paljon hyvääkin, muutakin kuin ne ilmeisesti sisustusystävälliset piirteet (jos kaikki sattuvat tykkäämään kapeista tolpista olohuoneessaan). OR-28 Hi poikkeaa kuitenkin tyypillisestä joukosta siinä, että bassoelementti onkin pykälän-pari suurempi kuin monessa kilpailijassa, kasituumainen.
Itse asiassa vähemmän asiaan perehtynyt naapurisi saattaa katsoa sinua ja kaiuttimiasi hieman vihertäen, näissä kun on kaksi kasituumaista per kaiutin. Sinun ei tietenkään ole pakko oikaista häntä kertomalla, että vain ylempi on kytketty jakosuotimen kautta vahvistimeen. Kotelo on nimittäin bassorefleksi, mutta refleksiputken sijaan käytetään passiivielementtiä refleksivirityksen toteuttamiseen.
Molemmat bassoelementit, normaali ja passiivisäteilijä, ja loivan suuntaimen pohjalla istuva diskanttikalotti ovat kaikki arvostetun norjalaisen Seasin valmistamia. Kaukana markkinoiden halvimmista, mutta erittäin korkealuokkaisia. Hätkähdyttävä valinta suhteellisen edulliseen kaiuttimeen.
Maskit kiinnittyvät magneeteilla eli ilman maskeja kaiuttimien etulevyt ovat kauniin puhtaat, ei halpoja muovinastoja tai niiden vastakappaleita. Valmistaja myös muistuttaa siitä, että OR-28 Hi on kokonaan Suomessa tehty. Sekä mustana että valkoisena saatavat kotelot, jakosuotimet, kasaus, kaikki täällä.
Tarkkuutta sisustuksen ehdoilla
Valmistajan ilmoitus OR-28 Hi:n basson alarajaksi on 28 hertsiä, mutta kuten aina, huone vaikuttaa paljon. Minun kuuntelutilassani bassopää venyy vaimentumattomana tippaa vaille 20 hertsiin saakka. Toisella kuuntelukerralla Daft Punkin Human After All -biisi täräytti noin litran adrenaliinia suonistooni kun kuunteluvoimakkuus oli edelliseltä kierrokselta jäänyt ”vähän kovalle”. Bassopää on hyvä yhdistelmä alas ulottuvaa voimaa ja rintalastassa tuntuvaa potkua, aina säikäyttävään saakka.
Stereokuva on todella hieno. Tarkka, läpikuultava ja kohtuukokoiseksi rakenteeksi 28 Hi on todella hienosti syvyyssuuntaakin avaava. Tilanvälityksessä on jopa samaa koherenssia ja luontevuutta kuin hyvissä koaksiaalielementtiin pohjautuvissa rakenteissa. Oli kyse aidosta äänitteelle talteen saadusta tilasta tai studiossa luoduista tehosteista, ne kuuluvat hyvin selkeinä.
Diskantti on luonteeltaan kirkas ja puhdas. Kirkkaudesta huolimatta edes ääritukkoon sössitty Metallican Die, Die My Darling ei särähdä. Jykevän bassotoiston ansiosta biisi kyllä potkii rintalastaan kuin paineilmavasara. Kohtisuuntauksella kuuluu pientä alleviivausta rumpujen pelleissä, asia rauhoittuu paljolti sillä, että kaiuttimia ei käännä kohti kuuntelupaikkaa. Vaikka OR28Hi on kookas kaiutin, se on silti mietitty sisustuksen ehdoilla – diskanttipää on heleän kirkas silloinkin kun kaiuttimet ovat seinien suuntaisesti eivätkä kohti kuuntelupaikkaa käännetyt.
Taka-ajatus
Minulla itse asiassa oli pieni taka-ajatus tämän kaiuttimen suhteen. Tarvitsisin työkaluksi kaiuttimen, jossa yhdistyisivät tietyt loogiset ja muutamat normaalille hifiharrastajalle ehkä yllättävät asiat:
- Toisto ylettyy suhteellisen alas
- Yleinen erottelukyky stereokuvaa myöten on riittävän hyvä
- Paino ei ole hankalan suuri
- Koko ei ole hankalan suuri
- Äänensävy on neutraali
Keskialue on kerrassaan kuulaan kaunis.
Paino ja koko ovat minulle oleelliset asiat koska kanniskelen kaiuttimia päivittäin. Kaiutintestin aikaan vertailukaiutin saattaa kulkea neljään tai kuuteenkin otteeseen päivän aikana kuuntelupaikalle ja sieltä pois. Silloin vanhan liiton highendistien ”se ei ole mistään kotoisin, jos liikkuu ilman pumppukärryä” asenne on mahdollisimman kaukana käytännöllisestä.
OR-28 Hi:n kanssa noista asioista pystyi ruksaamaan kaikki, viimeisen pienellä varauksella. Kaiuttimen bassopää on kerrassaan mainio, alas ulottuva ja ylemmiltä osiltaan sävykäs ja riittävän tiukasti iskevä. Jakotaajuuden ympäristössä ei ole epäjatkuvuutta, keskialue on kerrassaan kuulaan kaunis. Diskantti on puhdassointinen ja kirkkaus auttaa tietyissä asioissa tuomaan äänitteen ja oheislaitteiston luonnetta selkeämpänä esille.
Heleä ja ilmava silloinkin kun kaiuttimia ei käännetä kohti kuuntelupaikkaa.
Se vain, että referenssikaiuttimen käyttöön sitä diskanttipäätä on vähän liikaa. Oli ääni vaikka kuinka mukavan kuuloinen, minä tarvitsen vertailukohdaksi jonkun vielä neutraalimman ratkaisun. Muuten on iso riski, että tähän totuttuani sanoisin jotain neutraalia tummaksi ja hieman tummasointista kaiutinta toivottoman tukkoiseksi.
Parempi olohuoneessa kuin studiossa
Normaalikäyttöön OR-28 Hi voi olla monelle houkuttelevampi kuin ehdottoman tasapainoinen ratkaisu, pieni kirkkaus tosiaan auttaa pitämään soundin heleänä ja ilmavana silloinkin kun kaiuttimia ei käännetä kohti yhtä tiettyä kuuntelupaikkaa. Samoin, jos sisustusmakusi puoltaa suurta määrää tekstiilejä huoneessa, akustiikka muuttuu korkeimpien äänien osalta vaimeaksi ja asia saattaa kaivata pientä tasapainotusta juurikin kirkassointisella kaiuttimella.
Tietysti pelkkää lasia ja betonia olevassa huoneessa kirkas kaiutin sihahtaa entistä sähäkkäämmin, mutta ei sellaisessa paikassa soi mikään hyvin. Paitsi kuulokkeet.
Minun jo suoraan sanottuna teki mieli kaivaa OR-28 Hi:n jakosuotimet ulos ja ihmetellä, olisinko pystynyt pienillä muutoksilla tekemään näistä vähän, no, tylsemmätkin, mutta samalla omaan käyttööni sopivat. Kaikilta muilta osilta nämä yksinkertaiset ja hinnaltaan hillityt kaiuttimet pesevät nimittäin sujuvasti monia monta kertaa kalliimpia kilpailijoita äänenlaadullaan.
Onko se kirkas diskanttitoisto paha asia, vai hyvä asia…? Riippuu tarpeesta, kaipaatko tai tarvitsetko ehdottoman neutraalia toistoa vai vain jotain, josta pidät mahdollisimman paljon. Kyse on siis myös sinun maustasi. Jos pidät kirkkaasta diskantista, älä osta tummasointisia kaiuttimia, ne olisivat väärät sinulle. Valitse joku laadukas ja kirkasääninen ratkaisu, kuten OR-28 Hi.
Kommentointi suljettu.