Monitor Audio Radius 90 ja 270 -kaiuttimet testissä

Koko perheen olohuoneeseen on helpointa sijoittaa kaiuttimet, jotka toimivat lähellä seinää eivätkä vie muutenkaan hurjasti tilaa. On siis selvää, että valmistajat tarjoavat kilvan kapeita pilareita, joiden uskotaan viehättävän sisustusvastaavan silmää.

Hifiharrastukseen syvälle uponnut kammoaa näitä. Tälläisissä kaiuttimissa kun on otettu ulkonäköseikat huomioon ja tehty jotain pientä, siroa ja huomaamatonta. Sehän on aivan kerettiläistä, että ajatellaan muitakin asioita kuin uskottavuutta kanssaharrastajien silmi… anteeksi, siis äänenlaatua.

Lähes identtiset kaksoset

Testiin tulivat brittiläisen Monitor Audion Radius-sarjan mallit 90 ja 270. Radius 90 on hyvin kompakti kaksitiekaiutin, juuri alle 20 cm korkea ja Radius 270 taas metrin korkea pilarimalli. Molemmat ovat huomattavan kapealinjaisia. 270:ssä suurempi kotelotilavuus hyödynnetään venyttämään bassoalue lähes oktaavin alemmas. Lisäksi herkkyys eli samalla teholla saatava äänenpaine on selvästi pikkumallia suurempi.

Lattiamallissa on kaksi bassoelementtiä tuomassa herkkyyttä ja basson ulottuvuutta jalustamallia enemmän.

Oleellisinta on kuitenkin se, että kuunteluissa Radius 90 ja Radius 270 kuulostavat hyvin samankaltaisilta. Selkein ero on vain se isomman mallin basson ulottuvuus. Tämä tarkoittaa, että monikanavajärjestelmässä voi pitää Radius 270:t pääkanavissa ja käyttää hyvällä omallatunnolla pikkumallia keski- ja surroundkanavissa – lopputulos on äänellisesti erittäin yhtenäinen.

Mutta miltä ne sitten kuulostavat? Radius 90:stä kuuntelin lyhyesti ja totesin sen olevan varsin tarkasti vähempibassoinen versio Radius 270:stä, joka oli varsin leppoisa tuttavuus.

Elementtien kiinnitys on tehty takalevyssä näkyvillä ruuveilla. Siksi naamataulu pysyy poikkeuksellisen siistinä maskit poistettunakin.

Täyteläisen ystävällinen

Monitor Audio Radius 270:n soundissa on selvä oma luonteesa. Jos äärineutraali esitys tuntuu vaatimattomilla äänitteillä platkulta, äksyltä tai muuten vain innostamattomalta tai ärsyttävältä niin Radiuksen aavistuksen etäälle jätetty keskialue voi olla juuri se, mitä lääkäri määrää.

Äänensävyssä on hienoinen loudness-efekti, mutta juurikin niin hienoinen, että rauhallisessa kuuntelussa soundi saa lähinnä sopivasti lisälämpöä ja lempeää pehmeyttä sekä kirkkautta diskanttialueelle. Keskialueen nyanssit ovat nekin siellä, sävyt ja artikulaatio, eivät vain yhtä läpikuultavina kuin täysin neutraaleissa tai varsinkaan keskialuevoittoisissa kaiuttimissa.

Jos ne stereotypiat hifiäänitteistä jättää pois, Katie Meluat ja Eaglessit, niin Monitor Audion soundissa on hyvin paljon järkeä. Megadeathin Riskillä kitarariffi sähähtää suoraan niskakarvoihin ja alapää murahtaa uskottavasti, Metallican …And Justice For All -nimikkoraita tarttuu kaukosäädintä pitävään käteen ja alkaa välittömästi heiluttaa tahtia.

Ei sillä, kuulosti se Meluakin erittäin kuunneltavalta. Radius alkaa vain oikeasti loistaa silloin kun kuunnellaan rauhallisilla äänenvoimakkuuksilla ja ääniteitä, jotka on tehty musiikin eikä äänitetuotannollisen purismin nimissä. Blues Brothers on hyvä esimerkki. Levyt eivät soi kovinkaan nauttitavasti neutraaleimmilla kaiuttimilla, mutta nyt tunnelma piirtyy kuunteluhuoneen ilmaan tuhtina kuin Aretha Franklin.

Stereokuva muodostuu kaiuttimen rakenteen mahdollistamalla tavalla. Pienet elementit tarkoittavat lähes ympärisäteilevää kaiutinta ja se taas ilmavaa ja avaraa tilan piirtoa. Kaiuttimen äänensävy, keskialueen etäisyys, tarkoittaa, että keskelle sijoittuvan solistin läsnäolo ei korostu vaan musiikki soi tasaisena ja hyvin leveänä seinänä.

Jos näistä haluaa repiä reippaasti tilan syvyyttä ja yksityiskohtia, on kuunteluetäisyyden oltava lyhyt ja kaiuttimien selvästi irti seinistä. Vaan onko tarvis kun normaalilla sijoittelulla saadaan mehevän leppoisaa ja rennon rasittamatonta soundia levy toisensa jälkeen.

Ai niin, yksi oleellinen asia unohtui. Hyvin siro kaiutin, irtoaako sieltä bassoa yhtään? Hifiharrastajien lempibassoraita, Bela Fleck And The Fleckstones -bändin Flight of the Cosmic hippo -levyn nimikkokappale, soimaan ja kyllä, se alin oktaavihan jää toistumatta.

Mutta huomaa, vain alin. Keskibassoilla on hyvin uskottavuutta ja yleinen sävy ei ole yhtään ponneton tai ohut, jopa enemmänkin hieman tuhdille puolelle kallistuva. Ulottuvuus riittää kaikelle musiikille ongelmitta ja sillä pärjää alkuun leffojenkin kanssa ilman subbaria. Jos toki olen kuullut, että nälkä kasvaa syödessä.

Normaalielämän nautintoja

Monitor Audio Radius on sarjana miellyttävä rauhantekijä normaalin perhe-elämän vaatimuksiin. Se tuskin pistää ilkeästi sisustusvastaavaa silmään, mutta saa jokaisen kuuntelijan suun kuitenkin hymyyn.

Varta vasten rakennettuun kuunteluhuoneeseen tai kotiteatteriin on järkevämpiäkin ratkaisuja. Vaan kun musiikki on osa normaalia elämää tiloissa, joissa tilaa ei ole ylenpalttisesti ylimäärin niin sirolinjainen Monitor Audio Radius 270 on aivan mainio vaihtoehto. Kolme tai viisi Radius 90 -pikkuista lisukkeeksi ja ääneltään sekä laadukas että ennen kaikkea yhtenäinen teatterisetti on valmis.