Kun kaiuttimet ovat pienikokoiset, niiden uskottavuus hardcore-harrastajien piireissä on heikompaa kuin kookkaiden mörköjen. Varsin vahvat ennakkoluulot olivat minunkin päässäni kun ensimmäisen kerran tutustuin Lyngdorfin kokonaiseen 2+2-järjestelmään. Sirot kotelottomat pääkaiuttimet, kaksi kainalokokoista bassoa ja hintaa kuitenkin karvan päälle kymppitonnin. Maksetaanko tässä nyt pelkästä ulkonäöstä?
Ennakkoluulot ovat oikeastaan sitä hauskempia, mitä pahemmin ne menevät perseelleen. Ja Lyngdorf 2+2 -järjestelmä jos mikä vääntää fysiikan lakeja äärimmilleen. Se piirtää stereokuvaa hämmentävän tarkasti, se kaivaa ihan oikeasti tutuilta äänitteiltä asioita, joita ei ole aikaisemmin kuullut ja hyvin tarkasta ja äärimmäisen läpinäkyvästä luonteesta huolimatta se soittaa nautittavaa musiikkia eikä vain kuulosta kuivalta analyysilta äänitteestä.
Äänellisten kykyjen lisäksi DP-1-pääkaiuttimet ovat äärimmäisen hienosti viimeistellyt. Ne ovat sekä ajattoman tyylikkäät ja hillityt että huomiotaherättävän veistokselliset. Bassokaiuttimet edustavat samaa viimeistelytasoa, mutta häviävät helposti seinustalle. Muotonsa takia litteät kotelot eivät kuitenkaan sovi kukkaruukkujen jalustoiksi. Siinä missä kaiuttimet ovat hyvinkin veistokselliset, vahvistinkaluston design edustaa enemmän perinteistä ajattelua.
”Hyvin tarkasta luonteesta
huolimatta se soittaa
nautittavaa musiikkia.”
Jos tekniikka tuloksen takana kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti lukea ensin artikkeli Lyngdorf TDAI2200 -vahvistimesta, jonka ympärille koko 2+2-järjestelmä muodostuu. TDAI:n lisäksi täydelliseen 2+2-järjestelmään siis kuuluvat DP-1-pääkaiutimet, BW-1-basso-osat ja niiden voimanlähteeksi SDA-2175-päätevahvistin.
Hyvin hyvin oleellinen bassopää
Niin, bassopää on erittäin kriittinen kohta hyvässä äänentoistojärjestelmässä. On se toki sekin asia, johon junioriharrastaja ensimmäisenä kiinnittää huomionsa: onhan bassoa varmasti riittävästi ja saisiko sitä jotenkin vielä lisää…
Rankan luokan highend-seteissäkin bassoalue on joskus viritetty hieman kevyeksi. Ihan siksi, että tippakin liikaa ja tulos on keskialueen ja diskantin pienimpien detaljien peittyminen sen basson alle. Tippakin pehmeyttä, löysyyttä tai kumua bassopäässä ja tulos on taas sama, matalat taajuudet peittävät alleen muuta oleellista. On paljon helpompaa antaa basson jäädä hieman kevyeksi kuin saada siihen oikeasti voimaa ja pitää se sekä kurinalaisena että nopeana ja vaivattomana.
Normaalikaiuttimilla harrastaja joutuu bassoalueella painimaan vielä yhden erittäin hankalan asian kanssa, huoneresonanssien. Bassopäässä tilan mitat ja muodot vaikuttavat bassotoistoon järkyttävän paljon tekemällä koko bassoalueen täyteen korostumia ja vaimentumia. Tulos on sävykkyyden paha vääristyminen. Etsimällä optimaalinen paikka kaiuttimille, yleensä kaukana seinistä, saadaan ainakin pahimmat korostumat tasoitettua.
Sijoittamalla bassoa tuottava kaiutin etäälle seinistä siirrytään ongelmasta toiseen. Kaiuttimesta tulee suoraa ääntä kuuntelupaikalle, mutta myös taka- ja sivuseinien kautta heijastuneena ja tietysti viivästyneenä. Tulos on bassotoisto, joka kärsii ajallisesta epäyhtenäisyydestä.
Lyngdorfin ratkaisu on se, että subwooferit sijoitetaan huoneen etuseinälle tai mieluummin ihan etukulmiin. Tällä varmistetaan se, että bassosignaalit lähtevät varmasti yhtenäisenä rintamana kohti kuuntelupaikkaa vailla mitään seinistä tulevia heijastuksia. Sitten riittävän tehokkaalla ja ennenkaikkea älykkäällä DSP:llä tehtävällä huonekorjauksella poistetaan seisovien aaltojen aiheuttamat ongelmat.
Kulmasijoituksessa on vielä yksi lisähyöty. Se tuo tukea bassopäälle niin paljon, että kaukana seinistä tarvittaisiin pykälää tai kahta isompi bassoelementti, jotta päästäisiin samaan tulokseen. Eli se kainalokokoinen BW-1-bassokaiutin ei oikeasti olekaan kovin vaatimaton ratkaisu. Ihan tarkoituksella olen ollut kutsumatta sitä subwooferiksi, BW-1 kun toistaa 2+2-järjestelmässä pitkälle keskialueelle, aina 400 hertsiin saakka.
Kaksikanavaisen äänitteen rajoittuneisuus
Elämä ympärillämme tuo meille äänisignaaleita joka puolelta. Kaikki huoneet ovat täynnä heijastuksia ja jälkikaikua ja kuulostavat siksi juuri itseltään, oli kyse sitten kaakeloidusta kylppäristä, tutusta jazz-klubista, naapurin vanhan rouvan ullakosta tai jostain muusta.
Jos kuuntelisimme äänitteitä täysin kaiuttomassa tilassa, ne toistuisivat kyllä tarkasti, mutta erittäin kuivina ja elottomina. Kaksikanavainen toisto vaatii jonkin verran huoneheijastuksia keskialueella ja korkeilla taajuuksilla, jottei vain kahden toistokanavan käyttö latistaisi musiikkia pieneksi tumpuksi kaiuttimien keskelle.
Heti kaiuttimesta kuuntelupaikalle tulevan suoran äänen jälkeen seuraavat huoneheijastukset sotkevat ääntä, myöhemmin tulevat luovat illuusion isommasta ja avarammasta tilasta. Lyngdorfin DP-1 -dipolikaiutin on sopivan suuntaava, mutta ei liian. Toiminta-alueensa alapäässä avoin rakenne vähentää sitä pahinta ensimmäistä sivuseinäheijastusta, mutta ei kuivata ääntä koska osa säteilystä lähtee elementin takapuolelta taaksepäin ja kulkee pidemmän matkan ennen päätymistään kuuntelupaikalle. Kotelottomuus myös varmistaa, ettei koteloperäisiä ääntä värittäviä resonansseja ole varmasti yhtään.
Liian hyvät testiolosuhteet
Oma olohuoneeni ei ole optimaalinen paikka Lyngdorf 2+2 -järjestelmän testaamiselle ihan siitä syystä, että sitä on akustoitu. Olen kuullut järjestelmää myös tyypillisen karmeissa messuolosuhteissa eli hyvin hankalassa akustiikassa ja lopputulos siellä on ollut jotakuinkin yhtä hyvä kuin kotonani.
Kun TDAI2200:n alkuasetusten jälkeen on tehnyt kalibroinnin täytyy vielä tehdä pieni muutos. Lyngdorf tietää, että ainakin 99% ihmisistä on tottunut siihen huoneen tuomaan pieneen lisälämpöön ja Neutral-asetus ei itseasiassa ole taajuusvasteeltaan aivan neutraali vaan tuo parin desibelin tukevoituksen bassoalueelle. Valitsemalla esiasetuksista Open tai Open Air, saadaan bassoiltaan täysin korostumaton ja omaan korvaani sopivampi sointi. Suurimmalle osalle kuluttajia ne kuitenkin kuulostavat turhan ohuilta ja vaatimattomilta.
Tuon pienen viimeisen silauksen jälkeen voikin rauhassa avata suunsa ammolleen pitkäksi aikaa. Äänessä, jonka laitteisto kokonaisuutena loihtii ilmoille, on paljon poikkeuksellista.
Miellyttävän helppo ja häkellyttävän tarkka
Bassopää on hyvin kurinalainen, mutta ei yhtään tukahtunut. Bassonuotit irtoavat todella nopeasti, bassokaiuttimien sijoituksen ja huonekorjauksen ansiosta poikkeuksellisen oikea-aikaisesti. Johtuen tavallisten kaiuttimien ja huoneiden rajoituksista, harva meistä on koskaan kuullut kotonaan oikeasti viimeisen päälle neutraalia ja erottelukykyistä bassoa. Tämä on juuri sitä, kaikki kuuluu selkeästi, helposti ja luonnollisesti. Tasapainoisuuden lisäksi huomiota herättää etenkin se oikea-aikaisuus, yhtäkkiä bassoalueella on selvästi enemmän nopeutta ja kevytliikkeistä ketteryyttä kuin mihin tavanomaisten laitteistojen kanssa on tottunut.
Selittely siitä, että tutuista äänitteistä löytää uusia detaljeja on maailman kulunein markkinointilause. Mutta tällä kertaa se pitää todella paikkansa. Oli kyse sitten hifiharrastajia viehättävästä ”hei, en mä ole koskaan huomannut mitään tuolia pianistin alla ja nyt se narahti ihan selvästi” -efekteistä tai vain laulajan artikulaatiosta ja soittimien itselleen ominaisista luonteenpiirteistä, asiat kuuluvat huomattavan paljon selkeämpinä kuin tyypillisissä laitteistoissa.
”Hei, en mä ole koskaan
huomannut mitään tuolia
pianistin alla ja nyt
se narahti ihan selvästi.”
Billie Holiday laulaa todella realistisena ja intiiminä heti kaiutinlinjan takana, vanhalla Telarc-äänityksellä Straviskyn Kevätuhrista on teoksen alussa poikkeuksellisen helppoa nähdä soittajien liikehdintä ja kuulla vaikuttava tila. Herbie Hancockin 70-luvun rytmi lähtee rullaamaan hyvin vahvalla sykkeellä ja imaisee mukaansa afropäiseen grooveen ja Metallica sekä murahtaa ja potkaisee selkäpiitä värisyttävästi että toistuu avoimen selkeänä vaikka äänitteet eivät ihan sitä parasta audiofiililaatua olekaan.
TDAI2200 tekee jakosuodon BW-1-basso-osien ja DP-1-pääkaiuttimien välillä ja niin haluttaessa huonekorjaus voidaan kytkeä pois päältä. Mielekästä sinänsä sillä kokeilematta korjaamatonta ääntä sitä korjattua ei ehkä osaisi arvostaa niin paljoa. On selvää, että bassopää menee aivan mujuksi ilman korjausta kun huone sössii koko bassokaistan, vaikka olohuoneessani on kaksi isoa bassovaimenninta.
Hyvin yllättävää sen sijaan on se, että huonekorjaus tekee Lyngdorfin järjestelmässä ison tarkennuksen myös stereokuvaan. Piirtyvä tila on iso ja avara, mutta kaikki instrumentit ovat siellä juuri oikeilla paikoillaan ja myös kunkin instrumentin koko hahmottuu hyvin, jos sellaista on äänitteessä tallessa.
Kaikesta tarkkuudesta huolimatta Lyngdorf 2+2 on helppo kuunneltava. Vaikka diskanttitoisto on kirkas ja bassopää vailla mitään ylimääräistä muminaa tai mörinää, sujuu tosiaan kaikki musiikki Metallicasta Stravinskyyn ja Hancockista humppaan innostavasti ja miellyttävästi. No, täytyy myöntää, että humppaa en oikeasti kokeillut, tangoa kyllä. Äänenpainevaratkin ovat hyvin riittävät kaikkeen järkevään käyttöön eikä ääneen tule mitään ahdistuneisuutta tai tukkoisuutta voimakkuuden kasvaessa.
Miksi tämä on uniikki?
Kun miettii Lyngdorfin kokonaisen 2+2-järjestelmän perusteita, ihmetyttää, ettei kukaan muu tarjoa vastaavaa. Ratkaisulla on erittäin selkeät akustiset perusteet, joilla pureudutaan tavallisen kuunteluhuoneen ongelmiin. Huonekorjaus yleistyy koko ajan, mutta Lyngdorfin ratkaisu jakaa toistoalue erillisiin nurkkabassoihin ja siroihin pääkaiuttimin toimii erittäin hyvin. Tulos on enemmän kuin vain perinteinen kaiutin huonekorjauksella tuettuna. Juuri sen takia vasta koko 2+2-järjestelmällä saadaan irti se, mihin TDAI2200 pystyy.
Kyllä, akustointi ensin olisi parempi tapa lähestyä tilan ongelmia. Vaan on paljon sellaisia ihmisiä, jotka haluaisivat nauttia musiikista, mutta olohuoneen ulkoasuun koskeminen ei syystä tai toisesta, tai vain yhdestä, ole mahdollista. Bassoihin asti pureutuva akustointi on mahdotonta lähes kaikille meistä.
Se lähes 11 000 euron hintalappu alkaa siis saada hyvinkin paljon perusteluita taakseen. Ellei huone ole alusta asti akustiikaltaan optimaaliseksi mietitty ja rakennettu, samalla rahalla voi olla hyvin vaikeaa saada parempaa äänenlaatua perinteisin menetelmin.
TDAI-artikkelissa kerroin, että vahvistin on minun omani. No, nyt pitkän pitkän odotuksen jälkeen se sai arvoisensa seuraa.
Kommentointi suljettu.