Jos joku herättää ristiriitaisia tunnelmia niin se on tietokonekaiuttimien testaaminen. Tai no, teistä suurin osa on sitä mieltä, että tunne ei ole ristiriitainen vaan hyvin yksiselitteinen – muovipurkit takaisin laatikkoon ja jonkun mielekkään kimppuun.
Tarinan alku on kuitenkin se, että pyysin itse tätä Z906-sarjaa tutkittavaksi. Ihan siksi, että muistan urani alkuaikoina, joskus runsas kymmenen vuotta sitten, kokeilleeni vähän vastaavaa THX-hyväksyttyä settiä ja siitä jäi hyvinkin positiivinen muistikuva. Parikymmenkiloista laatikkoa kulmasta ja testaamaan siis. Kyllä, tämän tietokonekaiutinsarjan massa on samaa luokkaa perinteisen highend-päätevahvistimen kanssa. Ei siis kannata kannata suhtautua siihen ihan niin kevyesti kuin ensin voisi kuvitella.
”Tietokonekaiutinsarjan massa
on samaa luokkaa perinteisen
highend-päätevahvistimen kanssa.”
Kolme maagista kirjainta
Kaikille leffassa pidempään käyneille ”THX – The Audience Is Listening” -traileri on tuttu ja tuo lämpimän hymyn kasvoille. Kotiteattereiden yleistyessä 1990-luvulla laatuluokitus haluttiin myös kotiteattereihin. Yhtäkkiä tavallisissa kotien väliovissa alkoi näkyä enemmän ja vähemmän virallisia THX-logoja merkkinä siitä, että harrastaja suhtautuu asiaansa poikkeuksellisen innostuneesti.
THX:n yksi kotiluokitus on jakaantunut ajan saatossa useampaan. Siinä missä THX Ultra2 ja THX Select2 ovat perinteisiin kotiteatteritiloihin tarkoitettuja laatustandardeja THX Multimedia on suunniteltu pelaajille ja tietokonekäyttäjille, joilla kaiuttimet ovat tyypillisesti alle metrin päässä kuuntelijasta.
Se iso ristiriita tuleekin tässä vaiheessa. THX lupaa varsin korkealaatuista äänentoistoa ja tietokoneelle tehdyt pienet kaiutinsarjat herättävät oletusarvoisesti hifiharrastajassa lähinnä kylmiä väreitä selkäpiissä. No, on vain yksi tapa ottaa selvää. Kuuntelu.
Sijainti, sijainti, sijainti
Z906:n kaiuttimet ovat juuri sitä, kaiuttimia. Ne reagoivat sijoitukseensa ihan samalla tavalla kuin 10 000 euron kaiutinpari. Aseta ne miten sattuu hutiloiden ja saat juuri sen soundin, mitä ansaitsetkin. Aseta ne hyvin, suoraan eteesi seinälle korvan korkeudelle, ja käännä kohti niin sinulla on lähikentässä äänenlaatu, jota et usko todeksi. Etkä muuten saa ketään kaveriasikaan uskomaan ilman, että istutat heidän siihen parhaalle paikalle. Siinä on myös se minun ongelmani. Miten minä saan teidän uskomaan, mitä kuulen tästä 370 euron muovipurkkisarjasta?
THX:n suositus multimediakaiuttimille on noin 70cm etäisyys kriittisestä korvaparista etukaiuttimiin ja tuplasti pidempi matka surroundeihin. Tämä oli helposti järjestettävissä testitilanteeseen, parilla korotuspalalla etukaiuttimet läppärin takana 40cm pöydän pinnasta irti ja surroundit suoraviivaisesti parille tuolille takaviistoon. Ei kovin eleganttia, mutta perusasiat olivat näin kunnossa.
Mukavaa muuten, että mukana tulevat kaiutinkaapelit ovat niin pitkiä, että niillä on helppoa järjestää kaapelivedot siistisi listoja ja kulmia pitkin. Lyhyiden johtojen pyykkinaru-syndroomasta ei siis tarvitse huolehtia.
Valveutuneimmat harrastajat tietävät, että vaakamallinen keskikaiutin on akustisesti ajateltuna täysin päätön ratkaisu. Siis se sellainen perinteinen, jossa diskantin molemminpuolin on bassokeskiääninen. Sivusta kuuntelijalle kun etäisyys vasempaan ja oikeaan keskialuetta toistavaan elementtiin on erilainen ja etäisyyseron tuloksena ne sotkevat toistensa toistoa.
Z906:n keskikaiutin on vaakamallinen, mutta ongelmaton kun säteilijöitä on vain yksi. Soundi ei muutu yhtään vaikka kaiuttimia kääntelee pystyyn tai vaakaan.
Äänellisesti epäuskottava
Aloitan kuuntelun pyöräyttämällä Spotifysta Ocean’s Eleven -soundtrackin. Alun dialogilla ja alkavalla musiikilla äänessä ei ole mitään häiritsevää. Tai siis suoraan sanottuna siinä ei ole mitään, joka saisi uskomaan kyseessä olevan 350 euron monikanavaisen muovisurroundsarjan.
Samasta lähteestä Bela Fleck And The Flecktones: Flight Of The Cosmic Hippo ja nimikkoraita soimaan. Hymy nousee huulille, lämmin ja täyteläinen bassomatto täyttää tilan. Napakin potku puuttuu, bassosoundi on hieman kaupallinen, mutta ei räikeästi. Billie Holidayn Lady In Satinilla on toki kuultavissa, että ylempi keskialue ei ole aivan hyvien kaksitieratkaisujen veroinen. Toisaalta läsnäolo ja artikulaatio ovat erinomaisia ja ne hyvät kaksitieratkaisut maksavat äkkiä kappaleelta saman kuin tämä koko sarja.
Stereokuva piirtyy lähietäisyydeltä selkeänä ja kolmiulotteisena. Ja kun Mode-napilla valitsee 3D-tilan puristisen stereon sijaan saadaan lisää läsnäoloa, keskialueen erottelua ja stereokuvan tarkkuutta. Missään ei suoraan sanota, millaista prosessointia käytetään, mutta tulos kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin Pro Logic II Music -prosessoinnissa. Keskikanavan mukaan ottaminen tarkentaa stereokuvaa ja stereokuvan laidoille päätyvän materiaalin levittäminen surroundkaiuttimille asti kasvattaa tilan avaruutta ja luonnollisuutta. Sivuoireita siirryttäessä stereosta 3D-moodiin ei äänessä esiintynyt.
Erottelee äänitteissä jyvät akanoista
Tässä vaiheessa siirryn pakatusta Spotify-materiaalista häviöttömiin FLAC- ja ALAC-tiedostoihin. Sama Rinneradion Pan-levyn aloitusraita saa CD-laadulla huomattavasti lisää läpikuultavuutta, vaivattomuutta ja sävyjä. Seuraava levy ja Unikin ”TeoTeo”-raita hakkaa lämpimällä tahdilla tunnelmaa kirjoittamiseen. Tätä työnteon pitää ollakin. Koska läppäri on kerrankin pöydällä eikä sylissä, se ei edes ole putoamassa musiikin tahdissa.
”Z906 päästää ohjelmalähteen
hyvän äänenlaadun
selkeänä läpi.”
Logitech Z906 ei siis ole vain MP3-kansan ”vaatimuksia” tyydyttävä vaan päästää ohjelmalähteen hyvän äänenlaadun selkeänä läpi. Niin mukava ja helppo kuin Spotify onkin, parempi CD-laatu on asiaa silloin kun oikeasti halutaan keskittyä musiikkiin. Tai elokuviin.
Jos täyteläisen lämmin sointi kuulostaakin puristisesta hifiharrastajasta liian ystävälliseltä ja epäaidolta, ehkä osittain kateudestakin, niin leffojen ääniraidoille luonne on juuri nappi. Elämää suurempi elokuva saa pienellä lisälämmityksellä oikeat mittasuhteet. Tai saisi, jos katsoisin edes tuplasti suurempaa kuvaa kuin 15-tuumaisen läppärin ruutua. Äänipuoli ei kuitenkaan rajoita yhtään. Basso murahtaa erittäin uskottavasti ja ulottuvasti, viidestä identtisestä kaiuttimesta koostuva patteristo luo hyvin tasaisen ja yhtenäisen äänikentän.
Eikä tätä tarvitse rajoittaa tietokoneen seuralaiseksi. Dolby Digital ja DTS-ääniraidat hyväksyvät digitaalitulot kelpuuttavat seurakseen digiboksin, DVD-soittimen, Blu-ray-soittimen tai minkä hyvänsä laadukasta monikanavaääntä tarjoilevan ohjelmalähteen.
Äänenpaineresurssit ”riittävät”
Kun Z906:n asentaa kuten THX-hyväksynnän myöntäjä on sen tarkoittanut, kaiuttimet 50 – 100 senttiä kuuntelijasta, äänenpaineresurssit ovat hurjat. MacBook Pron oma äänenvoimakkuus maksimiin ja Z906:sta hiljalleen lisää hanaa. Omat korvani kieltäytyvät ottamasta vastaan kaikkea tarjottua. Rolls Roycelta tuttu termi ”riittävä” kuvaa siis tilannetta erittäin hyvin.
Vähän ennen kuin äänenpaineellinen raja tulee vastaan niin sekä pääkaiuttimien että subbarin sävy alkavat muuttua muhjuiseksi. Kaiuttimien suojaverkkojen läpi näkee tässä vaiheessa, että pienet kolmituumaiset laajakaistat heiluvat hurjasti. Syy on siis selvä, nyt yritetään liikaa.
Kunhan ei kerro THX:n kavereille niin voihan nämä asentaa myös vääräoppisesti, valmistajan ohjeen mukaisesti. Eli keskikanava telkkarin päälle olohuoneen etuseinälle, vasen ja oikea kanava samalle korkeudelle sopivalle levydelle ja surroundit sivuseinille. Tällöin äänenpainetta riittää hyvin, mutta ei korvia särkeviä määriä. Jos naapurin tukan haluaa oikeasti pystyyn niin Z906 saattaa olla väärä työkalu. Ainakin omakotitalossa.
Monen metrin kuunteluetäisyydellä stereokuva muuttuu tietysti viitteellisemmäksi, mutta yleinen luonne on edelleen rennon leppoisa, miellyttävän lämminhenkinen.
Mikä on Z906:n ongelma?
Logitech Z906:n isoin ongelma on sen äänenlaatu, jossa ei ole mitään ongelmaa. Kukaan ei usko, että tällä hinnalla ja tällä ulkonäöllä saa oikeasti hyvää hifiä. Subbarikotelo ei saa kovinkaan suuria pisteitä rystystestillä tehdystä tukevuuden tutkimisesta ja samaa vikaa on satelliittikaiuttimissakin. Subbarin refleksiputki sentään on päistään runsaasti pyöristetty ja suurihalkaisijainen.
”Tuntuu vähän muoviselta
ja halvalta, mutta ei
kuulosta yhtään sellaiselta.”
Massan, viimeistelyn ja materiaalien arvostaja tuskin nostaa hattuaan päälaitteellekaan, joka on pieni muovikotelo muutamalla painonapilla ja tuntumaltaan hyvällä volumesäätimellä. Edes se ei auta, että päädyssä on vielä kuudes liitäntä ohjelmalähteelle ja paikka kuulokkeille. Toiminnoiltaan oikeasti oleelliseen keskittyvä kaukosäädinkin tuntuu kohtalaisesta massastaan huolimatta vähän muoviselta.
Ehkä näiden asioiden takia en ole nähnyt missään Z906-sarjaa esillä. Se on liian kallis tietokonekaiuttimien ostajille ja liian halpa ja halvan oloinen hifin ostajille.
Vakavasti ottaen Logitech Z906 tuntuu toki vähän muoviselta ja halvalta, mutta ei kuulosta yhtään sellaiselta. Kookkaan tietokonenäytön ympärille asennettuna tulos on hyvin laadukas ja uskottava äänimaisema musiikilla, elokuvilla ja peleillä. Aktiivipelaajalle Z906 on erinomainen tapa saada pienellä budjetilla erittäin iso tunnelmanlisäys virtuaalimaailmaansa. Olohuonekäytössä pienten kaiuttimien resurssit venytetään pidemmälle ja aivan yhtä häkellyttävään lopputulokseen ei päästä. Ei aivan yhtä häkellyttävään paitsi, jos vilkaistaan hintalappua.
Kommentointi suljettu.