Lenco oli hieno levysoitinvalmistaja 50 vuotta sitten. Uusi soitinmalli ei ole vanhojen kaltainen, mutta yllättävän asiallinen peli älppäriharrastusta aloittavalle.
Lencot olivat 1960- ja 1970-luvulla erinomaisia levysoittimia vaativalle musiikinystävälle ja etenkin tuon aikakauden L70-, L75- ja L78-mallit ovat edelleen harrastajien suosiossa. Myöhemmin merkki myytiin ja pitkän aikaa Lencot olivat muovisia hinnat alkaen -markettituoteita. Nimi pilattiin ja maine meni, tuon takia yskin parikin kertaa kun Lencon uutta levysoitinta tarjottiin testiin.
Nykyinen maahantuoja Loudgroup onnistui vakuuttamaan minut, että uusi malli vaikuttaa edullisesta 250 euron hinnastaan huolimatta ihan oikealta levysoittimelta ja nielin ennakkoluuloni. Onneksi.
Nielin ennakkoluuloni. Onneksi.
Lenco LBT-188 näyttää esimerkillisesti, että viimeistelynä mänty voi tarkoittaa jotain ihan muutakin kuin pirttikalustoa. Pine eli mänty-viimeistely on mattapintainen ja sen verran elävä, että sormenjäljet ja pöly eivät paista ensimmäisenä soittimen pinnalta. Toinen viimeistelyvaihtoehto on pähkinä, walnut. Kuvien perusteella se on kiiltävä eli paljastaa asukkaiden mahdollisen siivousinnon puutteen helpommin.
LBT-188 on soittimena konstailemattoman näköinen ja juuri siksi hyvin ajaton. Se ei myöskään paljasta hintaansa, ulkonäön perusteella soitin voisi olla paljon kalliimpikin.
Modernit liitännät
Äänirasia on pyöreäneulainen Audio-Technica AT3600. Tunnetun ja arvostetun japanilaisvalmistajan rasia on hyvä valinta, toimintavarmuus on erinomainen ja siihen saa varmasti varaneuloja pitkään. Äänirasian neula on kuitenkin kuluva osa.
Kuten kaikki äänirasiat, AT3600:kin antaa hyvin heikon signaalin, jossa on vielä bassokato ja diskanttikorostuma. Äänirasian antama signaali pitääkin ensin muuttaa äänensävyltään tasapainoiseksi ja sen jälkeen vahvistaa, jotta se vastaa esimerkiksi streamerien ja CD-soittimen antamaa signaalivahvuutta.
Lenco LBT-188WA:ssä on sisäänrakennettu RIAA-korjain eli levysoitinesivahvistin. Laadukkaassa stereovahvistimessa voi olla parempi RIAA-korjain Phono-liitännässään, mutta joka tapauksessa Lencossa on tarvittaessa kytkettävä korjain eli levysoittimen saa aina kiinni mihin vain laitteistoon, jossa on analoginen liitäntä vapaana. Sillä ei ole väliä, onko laitteistossasi paikka 3,5-milliselle plugille (se perinteinen kuulokeliitin) vai kaksi RCA-liitintä, molemmissa kulkee sama signaali. Ja kaupoissa on yleisesti tarjolla kaapeleita, joissa on yhdessä päässä RCA:t ja toisessa 3,5-millinen plugi, jos tarvitset kytkemiseen sellaisen. Soittimen mukana tulee normaali RCA-kaapeli.
Klassikkolevysoittimien käyttäjälle isompi yllätys on Lencon Bluetooth-yhteys. Sen kautta soivan älppärin signaalin saa siirrettyä Bluetooth-kaiuttimelle tai -kuulokkeille. Kolmas vaihtoehto on USB. Raskaan sarjan hifistille Bluetooth ja USB ovat karmivia asioita pyhässä levysoittimessa, mutta tätä on nykyaika. USB mahdollistaa soittimen kytkemisen tietokoneeseen ja älppärien digitoinnin.
Melko sujuva käyttöönotto
Soitin tulee pakattuna niin, että äänivarren punnus ja levylautanen eivät ole paikoillaan. Näin on aina kunnollisissa levysoittimissa koska nuo suurimassaiset osat aiheuttaisivat äänivarren laakereille ja soittimen päälaakereille isoja rasituksia kuljetuksen röykyissä.
Levylautasessa on kolot, joista näkee lautasen sisemmälle kehälle valmiiksi asetetun vetohihnan. Sormi hihnan alle ja lautasen lasku paikoilleen muljauttaen samalla hihna sormelta moottorin vetopyörälle. Tämän jälkeen mukana tulevan huopamaton voi laittaa levylautaselle.
Seuraavaksi säädetään neulapaino oikeaksi. Ellei sinulla ole erillistä neulavaakaa, Lencon kolmen gramman neulapainon säätö sujuu helposti ilmankin. Laita vastapaino äänivarren takapäähän ja säädä se asentoon, jossa varsi kelluu vapaasti vaaka-asennossa. Tämän jälkeen kääntämällä punnusta 1,5 kierrosta syvemmälle eli kohti varren laakerointipistettä tuottaa halutun neulapainon. Sen jälkeen vielä antiskate-punnus ripustetaan mukana seuraavan ohjeen mukaisesti.
Viimeinen asia on se, että soittimen takana oleva kytkin pitää asettaa sen mukaan, onko vahvistimessasi RIAA-korjain vai käytätkö soittimen sisäistä. Jos vahvistimessa lukee Phono siinä liitännässä, mihin soittimen kytket, vahvistimessa on RIAA-korjain ja valitset Phono-valinnan. Jos kytket soittimen johonkin muuhun liitäntään (AUX, Tape, CD jne), valitse soittimen kytkimellä LINE ja saat sisäänrakennetun RIAA-korjaimen mukaan.
Levysoitin on mekaaninen laite joten sen käyttöönotto on luonnollisesti erilaista kuin vaikka uuden älyttömän puhelimen. Uskon kyllä, että kuka vain pärjää käyttöönotossa ihan sujuvasti soittimen mukana tulevan ohjeen kanssa.
Miltä 250 euron levysoitin kuulostaa?
Levysoittimen tehtävä on soittaa musiikkia ilman, että levyt kärsivät. Miten Lenco LBT-188 onnistuu tässä tehtävässä? Yllättävän hyvin. Kolmen gramman neulapaino voi kuulostaa pelottavan suurelta, mutta on syytä muistaa, että AT3600-äänirasian neula on pyöreäkärkinen, ei elliptinen saati sitten vielä enemmän kaiverrusneulaa muistuttava. Kolme grammaa ei ole ollenkaan kohtuuton pyöreälle neulalle ja tulos on hyvin helposti kuunneltava soundi.
Queenin Innuendo ei kihise tippaakaan kuten halpojen soittimien diskantilla on tapana tehdä.
Lencon sointi on diskantiltaan jonkun verran vaimentunut. Se vain ei ole välttämättä pelkästään paha asia. Vai onko se juuri ollenkaan paha asia? Queenin Innuendo ei kihise tippaakaan kuten halpojen soittimien diskantilla on tapana tehdä. Tietysti soundin läpikuultavuus on kaukana hienojen levysoittimien kyvyistä, mutta oleellisempaa on se, että soundi ei ole yhtään väsyttävä. Minulla on ihan liikaa kokemuksia levysoittimista, jotka maksavat kaksi-kolme kertaa tämän Lencon verran ja keskittyvät alleviivaamaan pystyvänsä erottelemaan yhtä hyvin kuin CD-soitin. Ja ovat sitten soundiltana riipiviä ja kihiseviä, niitä ei jaksa ensimmäisen kappaleen puoliväliinkään.
Kun Lencon kanssa antaa vähän reilummin hanaa, ääni avautuu oleellisesti paremmin kuin ihan hissuttelussa eikä edelleenkään ala ottaa korviin. Tämä johtuu juuri siitä yläpään rauhallisuudesta. Nykyään kaikki laitteet tuntuvat olevan kirkassointisia ja sitten kun koko hifilaitteiden ketjun koostaa monesta kevyesti kirkassointisesta, voi yhteisvaikutus olla huomattavan kirkas lopputulos, joka alkaakin väsyttää. Tämä leppoisa ja rauhallinen vaihtoehto on mukava poikkeus sääntöön.
Tarkemmin analysoituna LBT-188:n soundissa basso on asiallinen, mutta ei mitenkään erityisellä voimalla vääntävä. Keskialue on sopivasti esillä ja riittävän puhdas pitääkseen huomion musiikissa ja diskantti on lievästi vaimentuneena erittäin vähän huomiota herättävä. Stereokuvan suhteen voi todeta, että keskelle miksatut asiat ovat keskellä ja laidoille miksatut laidoilla, mutta ei hurjasti enempää. Tästä huolimatta musiikin fiilis välittyy oikein hyvin, Blues Brothersin Ricochet Bisquit saa hymyn huulille juuri kuten kuuluukin.
Valmistaja on tehnyt edullisen soittimen kompromissin oikeaan suuntaan. Ennemmin tämä helppo ja vähän tumma kuin muka hienosti erotteleva ja sitten epäpuhtaudessaan väsyttävän riipivä.
Käyttökelpoinen oma RIAA-korjain
Tyypillisesti soittimien sisäänrakennetut RIAA-korjaimet eivät ole yhtä hyviä kuin asiallisten stereovahvistimien vastaavat. Vaihtamalla testivahvistimena toimivassa Roksan Attessassa levysoittimen johdot levysoitinliitännästä linjatasoiseen tuloon ja kääntämällä Lencon valintakytkin asennosta PHONO asentoon LINE eli sisäinen RIAA-korjain käyttöön pääsin kokeilemaan, miten 1 250 euron vahvistimessa oleva levysoitinesivahvistin vertautuu 250 euron levysoittimen sisälle rakennettuun.
Lencon oma RIAA-korjain ei ole huono
Kyllä, Attessa vetää laadullisesti selvästi pidemmän korren, mutta pelkästään katsomalla laitteiden hintoja tämä ei varmaan yllätä. Lencon omalla RIAA-korjaimella basson muutenkin säästeliäästi annostellusta voimasta nielaistaan vielä osa pois. Diskantin voimakkuus nousee aavistuksen, mutta puhtaus ei, Attessalla kuuntelu oli kyllä miellyttävämpää. Lencon oma RIAA-korjain ei ole huono, sitä voi käyttää oikein hyvin eikä satasen erillislaite välttämättä tuo oleellista parannusta ääneen. Jos sitten omassa vahvistimessa on parempi, käytä sitä. Paremmuus selviää ihan kokeilemalla ja valitsemalla se, jolla älppärit kuulostavat omaan korvaan mukavammalta.
Miten pitkälle perussoitin riittää?
Lenco LBT-188 on helpon kuunneltavuutensa ansiosta hyvä vaihtoehto ensiaskeleksi älppäreihin innostuneelle. Jos hifikärpäsen puremasta on pienintäkään riskiä, ihan varmasti jossain vaiheessa saattaa tehdä mieli kovemman luokan soitinta. Mutta koska Lenco on ihan toimiva levysoitin, se voi hyvin jatkaa elämäänsä esimerkiksi jälkikasvun levysoittimena.
Soittimen soundi tuntuu kaikessa pelkistetyssä yksinkertaisuudessaan tosi mukavalta. Sen sijaan, että olisi paljon kaikkea, keskitytäänkin siihen oleellisimpaan eli asiallisesti toimivaan keskialueeseen. Siinä musiikin informaatiostakin kuitenkin suurin osa on. Äärimmäisyyksiin viety hifistely voi viedä huomion musiikkiteoksesta ääniteteknisiin yksityiskohtiin niin, ettei tosiaan näe metsää puilta. Mitä enemmän Lencoa kuuntelin, sitä enemmän siitä pidin.
Lyhyesti: Äänensävyltään alleviivatun ärsyttämätön ja mekaanisesti riittävän asiallinen levysoitin.
Hinta: 249 euroa
Maahantuoja: Loudgroup
Kuvat: Samu Saurama
Klikkaa tästä katsoaksesi lähimmän Lenco-jälleenmyyjäsi.
Kommentointi suljettu.