Kantikkaat mustanpuhuvat melkein puolimetriset jalustakaiuttimet valtavalla diskanttitorvella ja karun asiallisella bassoelementillä: koko stereolaiteiston korvaava The Nines -aktiivikaiutinpari näyttää varsin uskottavalta. Saa näitä kyllä klassisella puuviilullakin.
Oleellisena osana jenkkivalmistaja Klipschin mallistoa ovat jo pitkään olleet aktiivikaiuttimet, joissa on riittävät liitännät normaalikuluttajalle ja kaksi aktiivikaiutinta korvaavat koko stereolaitteiston. The Nines on toistaiseksi suurin tuotantoon tullut malli tätä tyylisuuntaa eikä lähes 25 x 50 -senttisellä etulevyllään (syvyys 34 cm) tosiaan ole enää sellainen, jota ajattelisi makuuhuoneen pikkukaiuttimina. Kohtuullisella äänenpaineella käytettynä valmistaja lupaa alarajataajuudeksikin monet subwooferit mennen tullen pesevän 22 hertsiä.
The Nines ei olisi Klipsch ilman diskantin kookasta tractrix-muotoista suuntainta. Valmistajan tavaramerkkinä ammoisista ajoista alkaen oleva suuntain parantaa oleellisesti diskantin hyötysuhdetta, vähentää sekä säröä että stereokuvaa ja diskantin yleistä puhtautta sotkevia diffraktioita eli reunaheijastuksia kotelon särmistä ja sovittaa diskantin suuntakuviota paremmin bassokeskiääniseen sopivaksi. Koska suuntaimellinen järeä diskanttielementti on hyvin herkkä paketti, diskanttivahvistimen teho on vain 20 wattia, viidesosa bassoelementin satawattisesta vahvistimesta. Passiivikaiuttimessa diskantille menevää tehoa vain poltettaisiin vastuksilla lämmöksi, aktiivikaiuttimessa voidaan valita tarkoituksenmukainen vahvistin kullekin kaiutinelementille.
Hyvät liitännät
Kaiutinparin älykkäässä puoliskossa on kummankin kanavan vahvistimet, 2 x 20 W ja 2 x 100 W, toinen kaiutin on passiivinen. Hetkellistä tehoa on tuplaten eli huipuissa kahdeksantuumaiselle bassolle ja tuumaiselle diskantille tuupataan yhteensä 480 wattia. Äly-yksilöstä voi valita, onko se vasen vai oikea eli sijoitus lähimmän pistorasian suhteen on helppoa.
Monessa kodissa Ysien liitännät riittävät siihen, että ne korvaavat sujuvasti koko stereolaitteiston. ARC HDMI (ARC eli Audio Return Channel, televisiolta saadaan äänisignaali kaiuttimille kaikella TV:ssä näkyvällä materiaalilla) ja kaiuttimet ruudun molemmin puolin on hyvä yhdistelmä koska TV yleensä sijoittuu muutenkin mukavimman kuuntelu- ja katselupaikan vastapuolelle. Muut digitulot ovat optinen, USB ja langaton Bluetooth 5.0.
Analogisia tuloja on kaksi: yksi 3,5-millisellä miniplugilla ja toinen RCA-liittimillä. RCA-tulolle on myös maadoitusruuvi ja kytkin, jolla liitännän voi valita normaaliksi linjatasoiseksi tai levysoittimen MM-äänirasialle sopivaksi. On, hyvä erillinen RIAA-korjain eli levysoitinesivahvistin on parempi kuin The Nines -parin sisäänrakennettu ja parantaa selvästi älppärien äänenlaatua. Se sisäänrakennettu on kuitenkin iso apu siihen, että halutessaan älppärit saa soimaan samantien ja myös vinyylien maailman kokeilu on mahdollisimman helppoa. Parannusta saa sitten jälkikäteen erillisellä, jos oma maku ja levysoittimen laatu niin vaativat.
Bassomaanikoita varten on vielä RCA-liitännällä anto subwooferille. Kun miettii pääkaiuttimien järeyttä tässä tapauksessa, subbariseuraa on hyvä katsella sieltä 12- ja 15-tuumaisten mallien joukosta eikä lastenhuoneeseen suunnitelluista versioista.
Ainoa, mitä jää miettimään, on kuulokeliitännän puute. Toisaalta näitä on helppoa kuunnella hiljaakin.
Klipsch Connect -puhelinsovellus jäi mainitsematta edellisen Klipsch The Fives McLaren Edition -testin yhteydessä. Sovelluksella pääsee käsiksi mm. äänensävyn säätöihin, voi kytkeä ilta- ja yöaikaan käyttökelpoisen kompression hiljaista kuuntelua varten ja määrittelee kaiuttimen perussijainnin, jotta pari osaa säätää bassotoistonsa kohdalleen seinien läheisyydestä huolimatta.
Voimaa, vauhtia, tarkkuutta ja helppoutta
Normaaliasuntoa moninkertaisesti isommassa showroom-tilassa bassotoisto on melko neutraali niin Katie Melualla kuin Rammsteinillakin, ei ylenpalttinen. Yläbassoilla on pientä painotusta. Normaalihuoneen bassokorostuksen kanssa alimmat taajuuden nousisivat selvästi voimakkaammiksi ja uskottavuus ottaisi aimo harppauksen eteenpäin. Hyvä nytkin, mutta tyypillisessä kotihuoneessa The Ninesin voi helposti uskoa potkaisevan erinomaisella uskottavuudella. Se basson ulottuvuus, luvattu 22 Hz, miten onnistuu? Showroomissa Analog Pussy ja Hanging Myself Comfortably ei venynyt ihan vavahdusalueelle, mutta tila ei tosiaan korosta alimpia esille kuten normaaliasunto. Uskoisin, että tuon ulottuvuuslukeman kanssa markkinointiosasto on ottanut lieviä tulkintavapauksia, tyypillinen alarajataajuus on huonetuen kanssa 25 – 30 hertsin alueella, joka on kyllä hyvä saavutus sekin.
Ysien keskialue artikuloi todella tarkasti ja läpikuultavasti, kiitos selvästi pikkukaiuttimia suuremman suuntaavuuden ja diskantti on hyvällä tavalla huomiota herättämätön. Ocean’s Eleven -elokuvan soundtrackiltä raidat The Plans ja Ruben’s In kertovat hyvin siitä, että The Nines -parilla näkee suun liikkeetkin dialogista vaikkei kuvaa ole samassa huoneessakaan. Se ARC HDMI ei siis todellakaan ole näissä turhaan, Ysit ovat erinomaisen hyvä parivaljakko televisiolle tuoden sekä puheen selkeyttä että yleistä soundin uskottavuutta ja tunnelmallisuutta ämpärikaupalla lisää verrattuna perus-soundbareihin töllön omista kaiuttimista puhumattakaan. Kyllä, ”My name is Lyman Zerga” toi huomattavan leveän hymyn huulilleni.
Ero hyvään peruskaiuttimeen tulee vasta kun hanaa antaa oikeasti isolla kädellä
Ero hyvään peruskaiuttimeen tulee vasta kun hanaa antaa oikeasti isolla kädellä, The Nines ei kyykkää äänenvoimakkuus tappiin käännettynäkään. Itse asiassa Rammsteinin Los, josta sivumennen sanoen ei puutu mitään, tuutattuna volume täysillä lähes 300 m2 tilassa on ihan vain uskottava, hymyilyttävä, jalkaa vippaava ja ilon kyyneliä silmäkulmaan nostattava. The Ninesin kontrolli ei petä tippaakaan eikä ääni muutu yhtään ahdistuneeksi tai epämiellyttäväksi.
Oleellinen osa näiden kaiuttimien identiteettiä on juuri se, että pysyt lepattamaan lahkeita ja verhoja, jos sille päälle satut. Mutta toisaalta, The Nines on puhevoimakkuutta hiljaisemmallakin musiikkia hyvin avaava. Astor Piazollan Zero Hour -albumista on helppo nauttia äänenvoimakkuudella, joka ei varmasti häiritsisi seinänaapuria keskiyölläkään. Ilman sitä sovelluksella kytkettävää Night Modeakin.
Viimeisimpien malliensa kanssa Klipsch on selvästi rauhoittanut räväkkyyttään ja yhdistää elävyyden, läpikuultavuuden ja dynamiikan rauhallisuuteen ja helppoon kuunneltavuuteen. Ison torven diskanttitoisto on luonteeltaan erilaista kuin suuntaimettoman laajalle säteilevän. Perushifikaiuttimen ylenpalttista kimallusta ja avaruutta ei ole, The Nines ei piirrä utuisia kiiltokuvia vaan esityksen enemmänkin vahvoilla, teräväreunaisilla siveltimenvedoilla.
Verrattuna… niin, mihin?
Tottakai hyvä saman hintainen studiomonitori soi näitä erottelevammin ja saman hintainen PA-järjestelmä oleellisesti lujempaa. Myös romanttisemmin soivia kaiuttimia on tarjolla. Klipsch The Nines onnistuu vain poimimaan valmistajan tyylille uskolliset piirteet ja olemaan varsin mainio pakkaus soundin elävyyttä, tarkkuutta ja varsin hyviä äänenpainevaroja. Läpikuultava, elävä, välitön ja tarvittaessa tosiaan huomattavan lujaa puhtaasti soiva.
Selkeästi Klipschin tyyppisiä kaiuttimia markkinoilla on vähän eli vertailu pitää tehdä aina akustisesti hyvin erilaisiin ratkaisuihin, jotka soivat perusrakenteensa takia väkisinkin eri tavalla. Suoraan sanoen on vähän harmittavaa, ettei valmistajalla ole esimerkiksi kotiteatterikäyttöön näistä vastaavaa passiivimallia, jota myytäisiin kappaleittain.
Jos haluat repiä hifimielessä vielä enemmän irti Klipsch The Nines -parista, voit tietysti kokeilla huonekorjausta ja tasata alle 250 hertsin aluetta erillisellä huonekorjaimella kuten Anti-Moden 2.0 Dual Core tai Anti-Mode X2 ja lopuksi tehdä haluamasi tukevoituksen alimmille taajuuksille. Molemmat mainitut Anti-Modet toimivat myös esivahvistimina eli saat muutaman ohjelmalähteen kiinni. Menettääkö sillä jotain Klipschin ideasta? Ei välttämättä soundillisesta, mutta tietysti sen, että kaiutinparin piti olla koko äänentoisto yksinkertaisessa paketissa.
Toisaalta pidän paljon tästä tummanpuhuvasta The Nines -parista, mutta jäin miettimään, paljonko puuviilupintaiset olisivat ulkoisella olemuksellaan vaikuttaneet syntyviin mielikuviin. Varmasti nimittäin olisivat. No, kumpi viimeistely vain ja tiedät hyvin tarkkaan, mitä hauskaa saat.
Lyhyesti: Rauhallisen uskottavasti soivat aktiivikaiuttimet riittävillä liitännöillä ja varsin riittävillä äänenpainevaroilla.
Hinta: 2 299 euroa parilta
Maahantuoja: Loud Group
Kommentointi suljettu.