Joidenkin mielestä moderniin sisustukseen sopivat limutölkin kokoiset kaiuttimet. Klipsch astuu R-800F:llä ajatuksen päälle yhdellä rusauksella kuin iso-Arska ja täräytettyään pölyt huoneesta, kuiskii miellyttävän iltasadun rauhoitukseksi.
Klipsch erottuu valtavirrasta selvästi amerikkalaiseen makuun tuotteita tekevänä kaiutinvalmistajana. Suuri osa malleista on täkäläisittäin varsin isoja, ehkä jopa kohloja ja viimeistelyssä Euroopassa usein hoettu sana sana premium ei ole kuulunut prioriteettilistaan. Koko + näyttävyys ajavat myös jonkin verran sisäisen kauneuden edelle. Ja juuri siksi Klipsch on hieno, se uskaltaa olla oma itsensä eikä yritä yhdeksi Audiksi… anteeksi kalifiksi kalifin paikalle.
Uuden Reference-sarjan viimeistely on siisti ja ihan hyvä, mutta tehty puustruktuuria vähän muistuttavalla muovikalvolla. Ei sen enempää eurooppalaista viilupintaa kuin kiinalaista kiiltävyyttäkään. Kookasta koteloa kallistetaan aavistuksen taaksepäin kaiuttimen pohjaan ruuvattavilla muovisilla jaloilla. Maskit kiinnittyvät kyllä magneeteilla eikä kaiutinelementeissä, kahdeksantuumaisissa bassoissa ja koko kotelon levyisessä tractrix-torvessa diskantin edessä, ole kiinnitysruuveja näkyvillä. Yleisilme on siis siisti ja ajateltu, mutta ei niin hiottu kuin Atlantin tämän puolisilla merkeillä. Joka tapauksessa on selvää, että näissä saa vastinetta rahalleen. Kyse on vain sinun maustasi, minkälaisesta vastineesta pidät.
Tosi iso ja tosi edullinen
Klipsch R-800F maksaa vain 750 euroa kappaleelta ja se on asia, jonka huomioimalla antaa todella paljon pikkuasioita anteeksi. Enkä usko, että muovisten jalkojen korvaaminen alumiinista CNC-työstetyillä saanut näitä soimaan yhtään nykyistä paremmin sen enempää kuin pinnan muovikalvon korvaaminen puuviilullakaan.
109 x 28 x 44 -senttisen kotelon parempi tukevuus olisi kyllä vaikuttanut äänellisiin ominaisuuksiin parantavasti. Isot kotelot soivat rystysillä koputtelemalla ja saattavat soida myös silloin kun lempibiisin kanssa hanaa antaa tosissaan. Toisaalta nyt harrastaja voi muutamalla palalla vaimennusmattoa ja parilla tukitikulla saada askartelun iloa sekä selvästi vaimeammat kotelot. Parantelu ja virittäminen on monelle harrastuksen suola.
Takalevyjen alareunassa on isolla tractrix-muotoisella pyöristyksellä terästetyn refleksiputken lisäksi kaksi paria kaiutinliittimiä. Silti R-800F ei ole kaksoisjohdotettava tai -vahvistettava. Toinen liitinpari on lattiakaiuttimen päälle asetettavaa Dolby Atmos enabled-kaiutinta varten. Sellaista kattoa kohti säteilevää mallia, joka tuo äänikuvaan korkeusulottuvuutta ilman varsinaisia kattoon asennettuja kaiuttimia. R-800F:n takalevyn yläreunassa on sitten siistin tulpan alla banaaninaarasliittimet, joista signaali jatkuu lattiakaiuttimen päällä oleville kaiuttimille. Siisti tapa estää kaiuttimen päältä lattialle asti ylettyvät ja kompastelua aiheuttavat kaiutinkaapelit.
R-800F-pari on iso, oikeasti todella iso. Etulevyä on ihan runsaasti, kahdeksantuumaisia bassoja kun ei rimaleveyteen asenneta. Mutta sitten päälle tulee syvyys, jota on hulppeasti. Koko yhdistettynä pelkistettyyn ja vähän karuun ulkoasuun, tuo helposti mieleen, että voima, potku ja nopeus ovat kärkisijalla ja hienostuneisuuden kanssa on saatettu olla hieman säästeliäitä.
Ei vain ränttätänttää ja täysii
Vähemmän hempeästä ulkoasustaan huolimatta myös Klipschissä on myös vahvasti sielukas puoli. Puhkitahkottu Billy Gibbons and The Big Fucking Gunsin Perfectamundo potkaisee ja hanaa voi antaa niin paljon, että aloitusraita potkaisee tarvittaessa kuuntelijan sisäelimet naapurin puolelle. Sille, joka asuu vastakkaisella puolella tietä.
Rammsteinin Rosenrot on R-800F-parilla todella kokonaisvaltainen elämys. Äänenvoimakkuutta voi nostaa kaiuttimien puolesta aika rajatta ja musiikki tulvii kuuntelijan yli ja läpi kuin konsertissa olisi. Klipschit pystyvät puhtaisiin äänenpaineisiin, jotka olisivat sulattaneet kompaktin jalustakaiuttimen kaiutinelementeistä puhekelat ja repineet ripustukset riekaleiksi jo paljon paljon aiemmin. Rammsteinia seuraa Astor Piazzollan Milonga Del Angel. Se soi hyvin intiimisti, miellyttävästi ja onnistuu piirtymään ihan iholle.
Jos haet korostunutta kimmellystä, ylenpalttista ilmavuutta ja nyanssien alleviivausta, Klipschit eivät ole nappivalinta. Rauhallisessa kuuntelussa leppoisa, mutta tunnelmallisen intiimi äänensävy ja toisaalta kyky aivan hulvattomaan revittelyyn sen sijaan ovat R-800F:n vahvuus. Tämän puolesta ne sopivat aivan yhtä lailla pianokonsertolle kuin The Expendables -elokuvillekin. Minä pidän erityisen paljon siitä, että päinvastoin kuin moni nykykaiutin, R-800F ei ole diskanttikorosteinen vaan sopivan hippusellisen vastakkaiseen suuntaan rauhoitettu. Se aiheutti pelkän Milonga Del Angelin sijaan koko Tango: Zero Hour -albumin kuuntelun läpi.
Kaiuttimien rakanne auttaa siinä, että ne kuulostavat selkeiltä hyvin hiljaisellakin äänenvoimakkuudella. Huolimatta vallattomista äänenpaineresursseisa R-800F:llä on mukava kuunnella musiikkia myös selvästi puhevoimakkuutta hiljaisemmalla.
Paljon tyypillistä kaiutinta suuntaavampi
Kaiuttimet piirtävät tarkan stereokuvan kiitos peruskaiutinta suuremman suuntaavuuden. Suuntaavuus syntyy kookkaasta bassokeskiäänisestä ja suurella torvella terästetystä diskantista. Minä asetin kaiuttimet hieman tyypillistä leveämmälle, jotta sain stereokuvaan myös ilmavuutta. Tämä toimi hyvin, solisti pysyi edelleen keskellä eikä levinnyt pitkin etusektoria.
Jos äänensävy olisi kirkkaampi, stereokuvallisia asioita alleviivattaisiin enemmän, mutta R-800F on selvästi suunniteltu niin, että se ei käy kuuntelijalle rasittavaksi silloinkaan kun kuunteluvoimakkuus rassaa siellä tien vastapuolella asuvaa naapuria. Rauhallinen eli diskantiltaan hivenen pidättyvä sävy tuo soundilliseen luonteeseen uhmakasta tummanpuhuvuutta, joka vuorotahdein yllyttää antamaan lisää hanaa ja sitten taas kiinnittää huomion helpolla kuunneltavuudellaan.
Bassoaluetta minun on vaikea analysoida tarkasti koska kuuntelin kaiuttimia tilassa, joka ei ole vielä täysin tuttu. Ja tila on selvästi isompi kuin normaali olohuone, joten se ei tue bassoa perushuoneen tavalla. Basso on joka tapauksessa sävykäs ja tuntuu venyvän asiallisen alas. Normaalikokoinen huone toisi lisukkeeksi alimpien taajuuksien paineistuksen, mikä vahvistaisi bassoiskun uskottavuutta. Kaiuttimet toimivat hyvin melko lähellä seinää eli suuresta koostaan huolimatta eivät vie älyttömästi elintilaa.
Alarajataajuus riippuu aina huomattavasti huoneen ominaisuuksista. Isossa tilassa 30 hertsiä on selvästi vaimentunut suhteessa ylempään bassoon joten matalimmista vavahduksista nauttivat saavat vielä valita subwooferin omien tarpeidensa mukaan.
Suoria valheita, markkinointia vai lähes totuudenmukaista?
Kaiutinsuunnittelijana ja kaiuttimien perusfysiikkaa ymmärtävänä luen valmistajan datalehden kommentit impedanssista ”8 ohm compatible”, herkkyydestä ”98 dB” ja alarajataajuudesta ”34 Hz” niin, että kaiutin on suunniteltu toimimaan lähellä seinää eli se hyödyntää seinän tuomaa tukea bassoille ja alakeskialueelle. Impedanssiminimi on todennäköisesti lähempänä neljää kuin kahdeksaa ohmia (98 dB herkkyys onnistuu kytkemällä bassot rinnan neljän ohmin kokonaiskuormaksi, mutta ei sarjakytkennällä), mutta kyllä kaikki kunnolliset vahvistimet sen nielevät ongelmitta eli on se yhteensopiva kahdeksalle ohmille suunniteltujen vahvistimien kanssa. Veikkaan, että todellinen herkkyys ei neliohmisuudesta, seinäsijoituksen hyödyntämisestä ja varsin kookkaasta kotelosta huolimatta ole ihan 98 dB, mutta tyypillistä lattiakaiutinta selvästi suurempi kyllä.
Putkivahvistimessa 4 ohm anto voi tuottaa oleellisesti napakamman potkun kuin 8 ohm anto.
Putkivahvistimessa 4 ohm anto voi tuottaa oleellisesti napakamman potkun kuin 8 ohm anto, mutta transistorivahvistimien kanssa asiasta ei tarvitse välittää. Ainoa huomioitava tilanne on se, jos AV-vahvistimesi hyytyy Klipschien neliohmisen bassoalueen edessä mössäten bassoiskut tai ihan sulkeutuen suojapiirien naksahtaessa. Silloin kannattaa miettiä erillisen järeän päätevahvistimen lisäämistä laitteistoon, jos AV-vahvistimessa vain on sille kaikkien kanavien pre-out-liitännät.
Monipuolinen, mutta omanlaisensa nautinto
Klipsch R-800F ei ole pieni ja laadukas sisustusesine, se on iso – huomattavan iso – ja piristävän hauska suurien tunteiden luoja. Taas tulevat mieleen jenkkien modernit muskeliautot. Ne eivät tarjoa parhaiden eurooppalaisten veroisia ajo-ominaisuuksia syheröisillä mutkateillä, mutta valloittavat sydämen leppoisalla voimallaan. Klipschin hivenen lämminsävyinen soundi on helppo kuunnella eikä muutu riipiväksi silloinkaan kun lahkeet ja hihat lepattavat kuiviksi musiikin tahdissa.
Hyvin istuvan keskikaiuttimen, Klipsch R-30C oletettavasti tässä tapauksessa, kanssa R-800F on myös nappiratkaisu etenkin sille elokuvaharrastajalle, joka tykkää toistaa kotiteatterissaan elokuvateatterin äänenpaineilla. Tai vähän lujempaa. Dolby Atmos enabled -kaiuttimille R-800F:n sisällä kuljetettu kaiutinveto on siisti ratkaisu, kaiuttimien taakse ei jää roikkuvia, heiluvia ja kompastuttavia kaapeleita.
On ihan selvää, että tosi moni kauhistuu Klipsch R-800F:ää. Minä pidän niistä jo siksi, että ne tosiaan uskaltavat olla omanlaisensa eivätkä pyri sulautumaan massaan imitoimalla muita. Lisäksi pidän niiden perustasapainossa olevasta rauhallisesta äänensävystä ja siitä, että tarvittaessa dynamiikkaa löytyy hulvattomasti.
Lyhyesti: Varsin kookkaat ja ulkoisesti siistiä perustasoa olevat kaiuttimet, joiden äänensävy on helpon rauhallinen ja äänenpainekyvyt todella suuret.
Hinta: 750 euroa kappaleelta
Maahantuoja: Loud Group Oy
Klikkaa tästä katsoaksesi lähimmän Klipsch-jälleenmyyjäsi.
Kuvat: Samu Saurama
Kommentointi suljettu.