fbpx
Testit

Klipsch R-26PF -Bluetooth-aktiivikaiuttimet testissä

Vauhtia ja nautinnollisia tilanteita isoon tilaan

Musiikista ja telkkarin äänistä tekisi mieli nauttia kunnolla, mutta suuri tavaramäärä ja monimutkainen käyttölogiikka hankalasta asennuksesta ja käyttöönotosta puhumattakaan ahdistaa? Testasin jo aikaisemmin oikein mainion elävästi soivan Klipsch R-15PM -aktiivikaiutinparin ja kalliimman The Sixes -jalustakaiutinparin. Molemmat tarjoavat kaikki oleelliset liitännät Bluetoothia ja levysoitinliitäntää myöten yhdessä aktiivikaiutinparissa ja kuulostavat pirteän meneviltä.

Nappiratkaisu siis monelle. Yksi kaiutinpari eikä mitään muuta sälää hoitamassa olohuoneen äänentoistoa. Vaan jos tila on suuri, jalustakokoinen kaiutinpari ei välttämättä riitä. Kasvanut kuunteluetäisyys aiheuttaa tarvetta suuremmalle äänenpaineelle kaiuttimesta ja niin iso tila kuin mahdolliset kevytrakenteiset (lue: muuta kuin umpikiveä) seinätkin vuotavat ison osan bassoista harakoille. Tarvitaan siis samalla reseptillä tehdyt tuhdimmat kaiuttimet.

Klipsch huomasi hyvillä liitännöillä varustetun aktiivikaiutinparin purevan yleisöön ja laajensi mallistoa kookkaampiin. Tarjolle tulivat nämä testissä olevat 6,5-tuumaisilla bassokeskiäänisillä tehdyt R-26PF-kaiuttimet ja näiden 8-tuumaiset R-28PF-isoveljet. Ajatuksena on saada samaa menevää soundia, mutta isompaan tilaan sopivana.

Torvi ja muuta loistavaa

Itse diskanttitorvi Klipsch R-26PF:ssä on vain akustisesti loistava. Se vähentää säröä ja parantaa hyötysuhdetta. Lisäksi torven etuna on parempi äänensävyn yleinen puhtaus ja sovitus 6,5-tuumaisiin bassokeskiäänisiin – äänensävy muuttuu sivusta kuunneltuna tasaisemmin kuin ilman torvea.

Pienet kiiltävät liittimet R-26PF:n takana ovat nekin varsin loistavasti mietityt. Bluetooth ei liitintä tarvitse, mutta se toki on mukana laadukkaana aptX-versiona. R-26PF:n sisällä on levysoitinesivahvistin eli älppäripyörittimen voi kytkeä suoraan takalevyn RCA-liittimiin. Kannattaa tosin miettiä levysoittimen paikka niin, ettei tarvitse käyttää mitään jatkojohtoa sen ja kaiuttimen välille. Levysoittimen äänirasialta levysoitinesivahvistimelle tuleva johto on kriittinen sähköisten ominaisuuksiensa puolesta, pituus kasvattaa kapasitanssia ja voi aiheuttaa pahojakin äänensävyllisiä vääristymiä.

Linjatasoinen analogitulo on tehty 3,5-millisellä miniplugilla ja digitaalitulot ovat optinen ja USB eli todennäköisimmät kytkettävät ovat televisio ja kannettava tietokone. Sitten on vielä antoliitäntä subwooferille, jos tekee mieli saada ne ihan alimmatkin murahdukset kuuluville.


Liitännät vasemmalta: levysoitin, linjatulo, koaksiaalidigitaalitulo, optinen digitulo ja USB.

6,5-tuumaiset bassokeskiääniset ovat merkille ominaisesti kartioiltaan kuparinhohtoiset. Jos säihke ja loiste pelottavat, voi maskit jättää päälle, mutta vaikka kaiuttimien yleinen viimeistely onkin siistiä perustasoa eikä kiinalaisen kiiltolakatuksi nuoltua, mielellään ne elementit jättää esille. Tai minä ainakin jättäisin vaikka se sitten veisikin vieraiden huomion myös kotelon pintaan.

Kaukosäätimen suunnittelu on sekin osunut varsin nappiin. Kantomatka ainakin tuoreilla paristoilla yltää pitkälle, pääsin kokeilemaan noin kymmentä metriä eikä se aiheuttanut mitään ongelmia. Painikkeita on äänenvoimakkuudelle, mykistykselle, subwooferin voimakkuudelle ja sisääntuloille. Tulos on selkeä pulikka, jolla hoitaa kaiken tarpeellisen.

”Basso toistuu mehevästi
isossakin kuuntelutilassa
ja diskantin helähtää
elävän kirkkaana.”

Tässä, nyt ja vauhdilla eteenpäin

Klipsch R-26PF:n soundia leimaa hyvin vahva läsnäolo, tässä ja nyt -luonne. Basso toistuu mehevästi isossakin kuuntelutilassa ja diskantin helähtää elävän kirkkaana. Näistä kommenteista voi vetää johtopäätöksen, että Klipschin soundia värittää railakas loudness-henki. Vaan ei. Ensinnäkin diskanttia ja bassoa paljon korostava loudness söisi läsnäolon tunteen hyvinkin tehokkaasti ja sellaisesta ei nyt ole tietoakaan. Toisekseen äänensävy on varsin tasapainoinen, tehdyt muokkaukset ovat riittävän hienovaraisia, tutut äänitteet eivät kuulosta kummallisen vääristyneiltä.

Katie Meluan Shy Boy, Billy Gibbons And The BFG’s kappaleellaan Got Love If You Want It, Ocean’s 11 -soundtrackin The Plans ja moni muu – kaikki soivat elävästi, mehevän täyteläisesti ja kuulaan puhtaasti. Pieneen huoneeseen R-26PF:n bassotoisto ei mahtuisi, mutta isossa tilassa se täyttää huoneen mukavasti mätkivällä bassomatolla. Samoin jos rakennus on bassoja lävitseen vuotava (suomeksi: puutalo), nämä lattia-Klipschit ovat mitä mainoin keino varmistaa, ettei soundi jää ponnettomaksi ja piipittäväksi.

Tuoreen materiaalin lisäksi Klipsch R-26PF hoitaa myös vanhan musiikin aivan suvereenisti. Herbie Hancockin Fat Albet Rotunda on vuosimallia 1969 ja svengaa aivan mainiosti. R-26PF:n soundi on varsin live-henkinen ja eloisa. Ei kuitenkaan yhtään rasittava, näillä pyörittelee sujuvasti albumin toisensa jälkeen eikä sen enempää kuunteluväsymys kuin -tylsyyskään pääse niskan päälle.

Siitäkin huolimatta, että pyöritin tähän saakka musiikkia puhelimen Spotifystä Bluetoothin yli (kyllä, tosi kerettiläistä, mutta niin näitä todennäköisesti hyvin usein kuunnellaan) ääni on välitön ja innostavan mukaansa tempaava. Paljon enemmän innostava ja välitön kuin monella rajusti kalliimmalla ja erillisosista kootulla laitteistolla. Verrattuna nappiosista koottuun highend-laitteistoon R-26PF:t toki oikovat muutamia mutkia ja hoitavat hienoimmat sävyt hieman suoraviivaisesti, mutta hintaan suhteutettuna tulos on erinomainen.

Vaativat riittävän ison kodin

Ne pienemmätkin testaamani aktiivi-Klipschit ovat olleet tuhtisointisia. Basso mätkähtää niin, että tuntuu. Klipsch R-26PF tarjoilee samaa tuhtia soundia, mutta isommalla kauhalla. Tämä tarkoittaa sitä, että tyypillinen kerrostalo-olohuone on todennäköisesti liian pieni paikka tälle kaiutinparille. Tai sitten kuuntelijan täytyy tykätä varsin runsaasta bassosta.

Kun tila on kookas tai ainakin vuotaa bassoja seinien läpi eli puutalo, R-26PF-pari on omimmillaan. Silloin ne tempaavat kuuntelijaa hihasta ja vetävät hänet välittömästi musiikkiin mukaan. Jos arvostat menevyyttä, esityksen vahvaa läsnäoloa ja eloisaa soundia, Klipschit ovat nappivalinta. Monikanavaiseen kotiteatteriin nämä taipuvat myös jotenkuten, mutta ovat toki omimmillaan silloin kun tarkoitus on pärjätä kahdella kaiuttimella ja ehkä subbarilla lisäksi. Kahden kaiuttimen muodostamaan kokonaiseen äänentoistojärjestelmään Klipsch R-26PF on juuri sitä, mitä lääkäri määrää.


Kaukosäätimellä hoituu kaikki, mitä Klipsch R-26PF osaa.

Lyhyesti: Innostavan elävää soundia ja mehevästi murahtavaa bassotoistoa perusviimeistellyistä mustista laatikoista.
Hinta: 999 euroa parilta
Maahantuoja: LoudGroup

Klikkaa tästä katsoaksesi lähin Klipsch-kauppiaasi

Kirjoittaja

4 Comments

  1. Hei,
    Hei,

    Tällä hetkellä käytössä on Behringer B2031A edessä, B2030A takana, Klipsch R-115SW subbarina, Yamaha RX-V779 AVR:nä, ja olisi tarkoituksena koota hillitympi ratkaisu kun kerrostalossa ei pääse näiden kanssa oikeuksiinsa (+ulkonäöllisesti kyseinen setup aika karu).

    Ajatuksena oli pistää Aurelia Aniarat eteen, subbariksi SVS PB-1000 tai SB-1000 ja pitää Yamaha RX-V779 (160W/kanava 4ohm ihan ok Aniarojen kanssa?). Aluksi ajattelin Genelec 8020:siä eteen, mutta hintaa Aurelioihin verrattuna 200€ lisää ja tuoma hyöty on kysymysmerkki.

    Miltä kuulostaa? Onko samassa hinta luokassa parempia ehdotuksia (kaiuttimet n. 400-600€ ja subbari 400-700€)? Koko ei ole ongelma tiettyyn pisteeseen asti (nykyinen 15″ subi ehkä hiukan liikaa), eli saa ehdottaa myös lattiakaiuttimia.

    • Samu Saurama

      Käy kuuntelemassa
      Käy kuuntelemassa mielekkäiltä vaikuttavia kaiutinvaihtoehtoja, siten löydät sen, josta itse pidät eniten. Aniara on monessa suhteessa mainio, mutta se saattaa ruveta kumisemaan pienessä kerrostalohuoneessa, jos joutuu lähelle seinää. Toisaalta, jos pidät lämpimän tuhdista soundista, se voi myös olla just nappi.

      En usko, että vahvistimen teho loppuu kerrostalossa kesken Aniarankaan kanssa.

      Jos tila antaa periksi, mieti kahta subwooferia yhden sijaan. Yksi etuseinällä ja toinen takaseinällä toistamassa identtistä signaalia tasoittaisi subbarien toistoalueen etenkin kivihuoneessa mielettömän paljon tasapainoisemmaksi (ja laajalla kuuntelualueella) kuin mihin yhdellä subilla päästään.

  2. Kiitos vastauksesta. Tovin
    Kiitos vastauksesta. Tovin mietittyäni tulin lopputulokseen, että etukaiuttimien budjetti venyy 1000-1500€ asti. Budjetin venytyksen ansiosta iski Buchardt Audio S300 Mk II silmään – erittäin kehuttu ja hyvännäköinen kaiutin, harmi ettei Suomessa pääse kuuntelemaan.

    Huone on 600x330x250cm kokoinen bunkkeri laattalattioita myöten, joten kaksi subwooferia olisi mahtava lisäys, mutta budjetti ei oikein anna periksi. Esim. 2kpl PB-1000 on 1300€ (mieluummin ostaisin PB-2000, ja ajan myötä ostaisin toisen kaveriksi).

    Olen myös miettinyt, että kannattaisiko takaseinään laittaa muutama akustiikkapaneeli, kun kuuntelupaikka on lähes kiinni siinä?

    Tässä vielä kuva huoneesta https://i.imgur.com/r9y6iq8.jpg

    • Samu Saurama

      Takaseinästä tulee hyvin
      Takaseinästä tulee hyvin voimakas heijastus, jos sitä ei ole yhtään vaimennettu. Suosittelen akustointia.

      Etenkin kivitalossa kahdella subwooferilla saa selvästi tasaisemman bassotoiston (ja laajalle alueelle, huonekorjaus paikkaa taajuusvasteen hyvin vain yhteen paikkaan). Sopiva suljettu malli toistaa myös todennäköisesti alemmas ja tasapainoisemmin kuin refleksiviritetty subwoofer koska tila korostaa alabassoja hyvin paljon.

Share via
Copy link
Powered by Social Snap