Kun viettää vuoden maailmalla, poissa hifi-hommista, on parempi katsastaa mitä on menettänyt. Jos maailman muita julkaisuja ja journalisteja on uskominen, niin heti ensimmäisenä on testattava KEF LS50. Ei muuta kuin pässiä sarvista.
LS50 on brittiläisen kaiutinvalmistaja KEF:n 50-vuotis juhlamalli, joka on saanut vaikutteita niin antiikkisesta LS3/5a monitorista, kuin myös yhtiön uusimmasta megakaiuttimesta, Bladesta. Tämä jalustamonitori muistuttaa onneksi ainoastaan kokonsa puolesta isoisäänsä ja loppu onkin todellista insinöörin märkää unta.
Todellista insinöörin märkää unta.
LS50:n keskipiste on KEF:n ainutlaatuinen Uni-Q-elementti, joka kätkee sisäänsä paljon sivistynyttä inssityötä huomattavasti kalliimmasta Blade-kaiuttimesta. Mutta siinä missä Blade maksaa 25 000 euroa, niin LS50 on vain murto-osan siitä: 1 100 euroa parilta.
Kaiutin tuntuu erittäin jämäkältä ja kokoisekseen jopa yllättävän painavalta. Refleksiaukko aukeaa taakse ja sen vieressä istuu pari erittäin tukevia ja laadukkaita kaiutinliittimiä. Värivaihtoehtoja ei tarvitse pitkään pohtia, sillä niitä on vain yksi: musta. Ulkoasu ei ole kuitenkaan tylsä, sillä Uni-Q-elementti on oranssinen. Tai ruusukultainen, KEF:n markkinointiosaston mukaan.
Odotukset lunastettu
Asetin LS50:t jalustoille, jolloin elementti asettui korvien korkeudelle ja etäisyyttä etuseinästä oli reilu metri. Heti alkumetreistä oli selvää, ettei näitä ole turhaan kehuttu. En odottanut tämän kokoiselta kaiuttimelta mitään järisyttävää alarekisteriä, mutta yllätyin erittäin iloisesti. Bassoilta löytyi erittäin paljon täyteläisyyttä ja erottelukykyä kaiuttimen kokoon nähden. Etenkin Boz Skaggsin Thank You -kappale antaa voimakkailla sweepeillään kyytiä huoneen irtaimistolle tehokkaasti ja yllättävän puhtaasti.
Keskialueelta ei ole löydettävissä pahempia värittymiä, se kuulostaa aidolta. Napakkuutta on kivasti ja tarkkuus loistava. Jamiroquain She’s a Fast Persuader tai Wolfmotherin New Moon Rising pistää väkisinkin jalan vipattamaan rumpujen tahdissa. Muutenkin keskialue sulautuu loistavasti matalimpien ja korkeimpien taajuuksien väliin.
Koska olen hieman rakastunut Adeleen, levyt 21 ja Live at the Royal Albert Hall soivat tiuhaan tahtiin aina kun uusi tulokas saapuu testattavaksi. Jos karvat eivät nouse pystyyn varsinkin Someone Like You kappaleen aikana, niin jotain on pahasti.
Keskialue pistää väkisinkin jalan vipattamaan rumpujen tahdissa.
LS50 ei petä. Olen kyllä kuullut pysäyttävämpiäkin esityksiä, mutta harvoin tässä hintaluokassa. Monitorit venyvät hienosti Adelen äänen mukana ja muutenkin koko esitys pysyy hienosti hanskassa. Toinen mieleenpainuva äänite on edesmenneen Dave Brubeckin ja bändinsä At Carnegie Hall. Herran pianoa on ilo kuunnella, eivätkä Paul Desmondin saksofonisoolotkaan hassummalta kuulosta.
Kaikki tämä tapahtuu myös erittäin vaivattomasti. Rauhallisempi kappale, kuten Michael Jacksonin Stranger In Moscow, toistuu lähes paavillisella tyyneydellä, melkein luulisi olevansa taivaan porteilla. Tästä kun vaihtaa raskaampaan ja vauhdikkaampaan genreen, niin LS50 toimittaa kappaleet täydellä agressiivisuudella ja tekee sen todella helposti.
KEF:t pitävät esityksen tiukasti näpeissään, mikään ei lähde vaeltelemaan ympäri huonetta. Stereokuva ei paljoa liiku kaiuttimien ulkopuolelle, mikä on joillekin varmasti miinusta. Tätä efektiä kuitenkin itseni kohdalla lievittää musiikin loistava läpinäkyvyys ja yksityiskohtaisuus, joita LS50 tarjoilee.
Juuri niin hyvä kuin pelkäsinkin
Kappaleet toistuvat erittäin tasapainoisesti genrestä huolimatta. Ja mikä parasta, musiikki kuulostaa siltä miltä sen pitääkin. LS50 ei ole kaikista herkin kaiutin. Sille saa antaa aika paljon hanaa, jotta esitys puhkeaa kukkaan, eli nämä eivät ole putkivahvistimien suurimmat ystävät. Mutta peruskotiteatterivahvistimellakin pärjää jo yllättävänkin hyvin.
Salaisesti toivoin, että en olisi pitänyt näistä monitoreista. Ne olivat jo saavuttaneet kaiken mitä kaiutin voi maailmalla saavuttaa. Vähän kuin Michael Schumacher hyvinä päivinään tai FC Barcelona. Teki mieli olla altavastaajien puolella. Mutta ei voi muuta sanoa, kuin että nämä ovat yhdet parhaimmista kaiuttimista mitä olen ikinä tässä hintaluokassa kuullut.
Lyhyesti: Hintaluokkansa eliittiä, jokaisen genren ystävä ja kaikinpuolin hyvä jätkä. Isoa ääntä pienestä rungosta huolimatta.
Hinta: 1 100 euroa pari
Maahantuoja: Highend Studio Finland
Kuvat: Samu Saurama
5 Comments
KEF LS50 on loistava
KEF LS50 on loistava esimerkki nykytekniikan koon merkityksettömyydestä. No on sillä koolla vielä jokseenkin väliä, mutta tärkein se todellakaan ei ole. Näillä vehkeillä ”minimaalisen fanittajana” olen ollut erittäin tyytyväinen jos ei lompakkoani lasketa.
Jaakko Salo, http://goo.gl/mJzAZA
Itselläni on KEF LS50
Itselläni on KEF LS50 kaiuttimet. Todella hyvin soivat. Äänilähteenä on 37 vuotta vanha Asa 3300 Hifi Studiotrio stereoyhdistelmä ja 29 vuotta vanha Philips CD304 CD-Soitin.
Miten vertaisit noita
Miten vertaisit noita genelecin m040 kaituttimeen, kun nuo ovat suunnilleen saman hintaset. Geneleccejä olen päässyt jo kuuntelemaan ja niissä tykästyin erityisesti keski ja alarekisterin selkeyteen. Mutta nuo olisivat ehkä sisustusystävällisemmät ja koaksiaalirakenteen takia mahdollista käyttää ilmeisesti myös vaakassa keskikaiuttimena?
Varauksin pidän etuna pidän tavallaan myös että tuo on passiivi, jollon johtojen määrän saisi minimoitua. Vahvistimena noille olisi anthem mrx-310
Minä en itse tehnyt LS50:n
Minä en itse tehnyt LS50:n testiä eli kamalan vaikea sanoa mitään suurta totuutta. Pikatestin perusteella KEF on selvästi rauhallisempi ja leppoisampi näistä kahdesta, M040 taas läpikuultavampi ja nopeampi. Oikea valinta on siis se, josta itse pidät enemmän.
Ymmärrän toiveen johtosopan minimoinnista. Se puoltaa KEHVeliä. Samoin koaksiaalikaiuttimen vapaus laittaa purnukka miten päin vain keskikanavaan. Toisaalta Gene taas tarjoaa hieman säätöjä siihen, että saat äänensävyn omassa akustiikassasi juuri sopivaksi.
Kyllä nuo sen verran maksavat, että parempi olisi päästä kuuntelemaan molempia rinnakkain ja tehdä päätös sitten omien korvien perusteella.
Mielenkiintoiset pikku
Mielenkiintoiset pikku kaiuttimet. Mitä vähäsen päässyt kuulemaan saundi on hyvä.
Mikäs biisi tämä Boz Skaggsin Thank you on? Olisi kiva löytää kuvauksen kaltaisia biisejä testaamaan oman huoneen akustiikkaa (ja samalla kaiuttimien toistoa).